torstai 30. toukokuuta 2013

Eläintenkaupittelun ihanuudesta

Jos Yorkien kohdalla onkin jo alkanut miettiä, mitä sen kanssa teen jos nuorelle herralle ei tahdo omaa kotiaan löytyä, auttaa Wonkan kodinetsintä asettamaan asioita uusiin mittasuhteisiin. Rottien kohdalla kaupankäynti on kuitenkin käynyt kaikin puolin sujuvasti: yhteydenpito on toiminut, poikasten katsomisesta sopineet ihmiset ovat ilmaantuneet sovittuina aikoina ja varatut muksut ovat matkanneet maailmalle. Viimeistein parin poikueen kanssa ei ole ollut myöskään yhtään sellaista poikastenkyselijää jolle olisi pitänyt viestien perusteella jättää muksut myymättä - osa on kuitenkin onnistunut löytämään itselleen sopivammat muksut muualta siitä asiallisesti ilmoittaen.

Wonkan kohdalla saa taas välistä todella ihmetellä kuinka erilaiselta kaupankäyntikulttuuri herppipuolella vaikuttaa. Useampi henkilö on ollut jo kiinnostunut varaamaan Wonkan ja hävinnyt sen jälkeen jäljettömiin. Pari henkilöä on sopinut päivän ja kellonajan tullakseen katsomaan Wonkaa paikanpäälle - ja jättänyt tulematta ilmoittamatta mitään ja vastaamatta enää viesteihin. Näiden epäkohteliaisuuksien ohella itseni on kuitenkin päässyt eniten yllättämään suhtautuminen elävään eläimeen - minua on nyt jo kahdesti kysytty lähettämään Wonka matkahuollon kautta toiselle puolelle Suomea. Ensimmäinen tiedustelija kyseli sentään pikarahtia ja tiedusteli, eikö tämä voisi olla toimiva vaihtoehto. Toinen totesi suoraan että kiellettyähän moinen taitaa olla, mutta eiköhän se silti onnistuisi kun eihän kukaan voi arvata mitä paketissa oikeasti on. Kummassakin tapauksessa kieltäydyin kohteliaasta lähettämästä eläintä. Mielestäni pakettimatkailussa on jo yksistään ihan liikaa riskejä (paketin heittely/hajoaminen, paketin jääminen kuumaan autoon helteessä jollain pysähtymispaikalla...) ja kun sen vielä yhdistää aiempien ohareiden määrään kummittelee mielen perukoilla myös ajatus hylätystä käärmepaketista varastossa toisella puolella Suomea, kun ostaja ei olekaan saapunut sitä noutamaan.

Kodin etsintä Wonkalle siis jatkuu nyt viidettä kuukautta ja jatkuu niin kauan kuin on tarvis. Käärmeiden kohdalla kun on onneksi se helppo etteivät ne kiinny omistajaansa niinkuin rotat. Wonkan kannalta on siis suhteellisen sama onko se täällä vielä viikon vai vuoden. Rottien kohdalla taas muksut saisi mieluiten mahdollisimman äkkiä uusille omistajilleen, etenkin urokset joille kodinvaihto on vanhempina isompi shokki.    

Ei kommentteja: