Vilisevää hiljaiseloa

Kismet <3

Kotona olevat muksut ovat yksi parhaita kuluvan ajan näyttäjiä. Tuntuu että pari viime viikkoa on vain vilistänyt ohi vaikkei
olekaan ehtinyt tekemään mitään sen kummempia. Tänäänkin töissä jotenkin iski, että nythän on taas viikonloppu, vaikka tuntuu että vasta äsken oli perjantai. DaCaposta ja Yorkiesta on tullut kuitenkin jo valtavia Vanamon muksuihin nähden. Alkavat olla pojat jo ihan teinin oloisia, vaikka ne vasta äsken olivat pieniä untavapalloja. Että kai ne päivät ovat tosiaan jossain välissä olleet, kun ne muksuissakin niin selvästi näkyvät. Neideillä kasvutahti on sentään aavistuksen hillitympi, vaikkei etenkään Kismet kyllä mikään ihan minimini enää ole.

Itsellä alkaa olla jo pieni poikueuupumus päällä vaikka kaikki muksuista ovatkin maailman suloisimpia - tai pikemminkin juuri siksi. Nyt kun kotona on neljä häkillistä täynnä hyvin huomionkipeitä ja uteliaita sylirottia, jotka kaikki haluaisivat livahtaa suoraan hihaan ja olkapäälle. Tuntuu ettei sitä mitenkään repeä niin moneen suuntaan ja aina jostain häkistä kurkitaan pettyneinä ettät ettet kai sie vielä lähe kun tahtoo jaloittelemaan ja syliin. Kaksikymmentä rottaa vaatii selvästi enemmän kuin kaksi syliä. Poikasten kohdalla

DaCapo & Yorkie

onneksi voi kuitenkin aina muistuttaa itseään tilanteen väliaikaisuudesta: rottala rauhoittuu taas poikueiden jälkeen ja sitten jonkin ajan jälkeen tätä kuhinaa tulee jopa ikävä. Vaikka kyllä sitä on koittanut jo vähän vuodenvaihdetta miettiä, miten seuraavat poikueet saisi parhaiten porrastettua niin ettei olisi kahta yhtäaikaista poikuetta (ja samaan aikaan ihmettelen miten jotkut selviävät vielä useammasta - Janinakin odottelee viittä kakaralaumaa :)).

Sitä rottalan täydellistä rauhoittumista saadaan kuitenkin vielä odottaa... ;)

Lilianin viime kiimasta on nyt kaksiviikkoa ja neidin maha on lähtenyt kasvuun. Niinpä sen kotiinpaluun aika lähenee ja ensiviikolla pitäisi olla jo laskettukin. Saija ehti kyllä ehdottaa sellaistakin järjestelyä, että hakisi Lilianin nyt heille  ja neiti synnyttäisi sielä. Me kun olemme Tapsan kanssa lähdössä kesäkuun puolivälissä äidin synttäreille, eikä muksujen tarvitsisi siten olla keskenään täällä tai reissata Saijan luo hoitoon. Muksut mammoineen olisivat kotiutuneet tänne sitten Tamperereissun jälkeen. Mikäli kyseessä olisi oman naaraani sijoituspoikue olisin todennäköisesti suostunut ilomielin. Tapsa on kuitenkin odottanut Lilianin poikuetta jo kuukausia ja nyt neidin paluuta neidin lähdöstä asti, joten hän ei arvatenkaan lämmennyt ajatukselle. Niinpä sovittiin että

Vanamon kakarat

hän tulee Tampereelle lyhyemmäksi aikaa ja palaa sitten kotiin muksujen luo. Hän kun ei kuitenkaan tykkää olla koko viikonloppua poissa kotoa, eikä etenkään siinä tapauksessa jos se tarkoittaisi vielä kolmea lisäviikkoa ilman Liliania ja poikasten ensiviikkojen missaamista (hyvä että sain Tapsan suostumaan edes lähtemään Tampereelle tuon Saijan ehdotuksen jälkeen ;)).

Lilianin poikueen kohdalla voin kuitenkin itse vaihtaa jo vapaammalle, koska Tapsa on kuulemma varannut Lilianin muksuille vielä monta kertaa enemmän rapsutuksia ja huomiota kuin Soodan ja Vanamon poikasille yhteensä. Tapsalle Soodan jaVanamon muksut kun olivat enemmän vain söpöjä kakaroita, Lilianin muksut taas ovat hänen toisen rottansa ensimmäinen poikue, eli jotain todella spesiaalia.

Siskokset söpöilee

Pikkukiipeilijä