Eläinlääkärillä

Tänään tuli sitten käytyä eläinlääkärillä kera Mr. Squeekin ja Linnean. Eläinlääkäriasemaksi valikoitui tälläkertaa PetVet ja eläinlääkäriksi Meri Niilo-Rämä. Samalla testasin ensikertaa tyttöjen uutta kantolaukkua, joka on hankittu juuri tällaisille pikkureissuille joilla rotat ovat koko ajan lähellä (ei, rotat eivät oikeasti tarvitse neljänlaisia kantobokseja eri tilanteita varten, mutta pienelle lemmikkilaumalle innostuu niin helposti kokeilemaan kaikkea uutta kun peruskuluihin ei uppoa koko omaisuutta).

Mr. Squeek sai odotetusti antibioottikuurin rohinoihinsa, ja seuraavat kymmenen päivää Mikko pääsee vuorostaan tutustumaan antibiootin syötön ihanuuteen. Mutta on se tappelu sen arvoista, jos antibiootti lähtee hyvin puremaan. Sen verta pahalta pojan ääntely kuullostaa. Positiivisena asiana tuli kuitenkin se, että rohinat tulevat ylemmistä hengitysteistä, eli keuhkot ovat puhtaat. Antibioottikuurilla on siis hyvät edellytykset tehota, etenkin kun poika on muuten virkeä. Linnealta kuunneltiin keuhkot aiempien rohinoiden takia, ja niistä ei eläinlääkärin mukaan kuulunut mitään hälyttävää. Tyttö sai siis puhtaat paperit tälläkertaa. Se oli helpottavaa kuulla, vaikkei tytöllä nyt olekaan oikein mitään oiretta ollut. Jotenkin sitä on ollut hyvin herkkänä keuhko-oireiden suhteen siitä lähtien kun edellisessä naaraslaumassani ollut Sukka-neiti jouduttiin lopettamaan vuoden vanhana. Neidillä keuhko-oireet puhkesivat silloin kolmannen kerran kahden pitkän antibioottikuurin jälkeen.

Likkojen kassi ja Mr. Squeekin antibiootit.

Eläinlääkärireissu itsessään meni hyvin. Mitä nyt Mr. Squeek ei tykännyt yhtään siitä että se joutui pois tutusta turvallisesta häkistään liikkuvaan boksiin. Linnea sen sijaan tuntui olevan elementissään. Utelias rotan kuono kurkki vuoroon kaikista kantokassin verkkoikkunoista ilmaa haistellen. Välillä sitten myllättiin boksiin kasatuissa kankaissa ja maisteltiin eväitä. Bussia odotellessa heittäydyttiin jopa pesulle. Mikko olikin sitten vähän kade neidin reippaasta ja luontevasta suhtautumisesta matkailuun Mr. Squeekin ollessa selvästi hermostuneempi. Neiti tuntui pitävän siitä kuinka ympäristön tarkkailu oli kassista käsin helpompaa kuin umpinaisemmasta boksista. Itse tykästyin siihen, kuinka kevyt ja helppo kassia oli kantaa mukana julkisilla liikkuessa. Bokseilla pakattujen ikeakassien roudaaminen kun ei ole koskaan kuulunut lempilajeihini. Neitikään ei sitten innostunut rei'ittämään kassin verkkokangasta, mitä vähän pelkäsin. Ei siis täysin turha ostos ollut tämäkään messuilta heräteostoksena mukaan tarttunut kassi. Näyttelyihin pitää toki edelleen boksien kanssa mennä, että rotat uskaltaa pöydille jättää.

Itse eläinlääkärillä Mr. Squeek ja Linnea suhtautuivat kumpikin eläinlääkäriin hieman torjuvasti. Mr. Squeek potki eläinlääkärin kättä kauemmaksi käpälällään ja Linnea keskittyi parhaansa mukaan kiemurtelemaan pois eläinlääkärin otteesta. Eläinlääkärin tutkimushuoneessa kun olisi ollut niin paljon muita eläinlääkärin kättä huomattavasti kiinnostavampia tutkimuskohteita. Silti sitä joutui eläinlääkärin kädestä sitten suoraan takaisin kassiin jaloittelutuokion sijasta. Kotiuduttua mentiin kuitenkin suosiolla nukkumaan. Kuka nyt kotihäkkiä jaksaisi loputtomiin tutkia etenkään keskellä päivää.