Tänään aamulla oli tullut sähköpostia Porin kaivauksiin liittyen. Valinta ei tällä(kään) kertaa kohdistunut minuun, mutta tälläkertaa en edes osaa olla harmissani. Työkokemuksen sijaan se tarkoittaa enemmän aikaa muille kokemuksille. Etenkin kun edellisestä täällä syntyneestä poikueesta on 10kk. Mie en millään malttaisi odottaa että pääsee seuraamaan Jolenen mahan kasvua ja sitä hetkeä kun pesästä alkaa kuulua pientä piippausta. Pieniä maitomahoja ja sitä kuinka päivä päivältä poikasten värit alkavat hahmottua. Sitten kun silmät aukeavat kaikki käykin jo niin nopeasti; poikaset vaihtavat turbovaihteen päälle ja hetkessä hieman kömpelöt lapset ovatkin luovutusikäisiä kiipeilyvirtuooseja. Tänään tulikin laitettua Janinalle kyselyä Jolenen kiimoista, onko neidille tullut sellaista enää astumisen jälkeen. Ei sillä, ettenkö luottaisi Janinan kyllä ilmoittelevan jos jotain ilmoitettavaa on. Mutta tietäähän sen kun oma pieni on muualla... Ja vähän sitä elukoiden kohdalla muutenkin sortuu höösäämään: kirjoittelinhan mie häitäkin ennen sujuvasti myös poikasten ruokintaohjeita kun Janina kävi täällä meidän lauman ja omat rottansa hoitamassa. Eihän ne poikueet olleetkaan kuin Janinan omia jotka olivat täällä vain hoidossa.
Mikon rotista Mr.Squeek on rohissut nyt viikon verran, mikä tietää herralle pian eläinlääkärireissua ellei rohina lopu. Herralla kun on kerran aiemmin ollut vastaava viikon kestänyt rohina, joka sitten vain loppui omia aikojaan ennen eläinlääkärille saatua aikaa. Mikäli reissu tulee, laitan sitten Linnean taas samalla keuhkojen kuunteluun. Neidillä ei ole ollut nyt mitään varsinaista näkyvää, mutta eilen olin taas kuulevinani jotain sen keuhkoista. Linnea on kuitenkin omista rotista se josta näkee kyllä päälle päin ettei se ole yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin muut. Neiti on jotenkin löysemmän oloinen ja sen lisäksi varsin siro. Löysyys ei ole siis missään määrin ylipainoa; neiti vain tuntuu vähemmän lihaksikkaalta vaikka se touhuileekin samaan tapaan muiden kanssa.
Eilen pääsi pitkästä aikaa tilanteeseen jossa rotat saivat päivällä juosta niin mielin määrin, että vetäytyivät lopulta kaikki kolme oma-aloitteisesti häkkiin nukkumaan. Sera ja Linnea yhdessä riippumattoon ja Marika omalle tasolleen. Siinä sitten ohimennen silittelin Seraa ja Linneaa ja rapsuttelin tyttöjä korvien takaa. Vastineeksi sain pusuja ja tyytyväistä unista naksuttelua. Nyt Seralla on laumassa hyvä tuki ja roolimalli.
Iltaan mennessä virtaa oli ehditty kerätä taas siinä määrin että häkkiin palattiin vasta kahden jälkeen yöllä ja silloinkin neidit piti sinne nostaa kun ei olisi maltettu mennä. Yllättäen Marikan sai tällä kertaa kotiutumaan Seraa ennen. Muksu alkaa päästä jaloittelun makuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti