Perun aiemmat puheeni Kissuksen liian helposta lähdöstä. Mitä Liliumia on nyt viime päivät seurannut, vielä valtansa menettäneenäkin Kissus taisi olla se lauman tasapainottava tekijä. Kissuksen lähdettyä ja Seran tultua laumaan Liliumista on kuoriutunut yksi natsi. Uusi Suuri Johtaja kaikessa vallantunteessaan ei suostu sulattamaan muuttunutta laumarakennetta. Välillä menee hetkiä ihan hyvin, koko lauma syö samalta kupilta ja käytös näyttää rennolta. Sitten natsi yhtäkkiä iskee hampaat Seran häntään Seran lähtiessä pois ruokatasolta. Jää sitten vielä hetkeksi roikkumaan toisen hännänpäähän pikkuisen koittaessa pyristellä otteesta irti. Ei siinä muuta kuin Lilium eristykseen, ja muksun häntä puhdistukseen ja tarkistukseen. Nahat lähteneet sentin matkalta, mutta haava ei vaikuta syvältä. Hännästä löytyy pari muutakin haavaa. Bilevalmistelut ovat parhaillaan käynnissä ja kiroamiseni on saanut muut hetkeksi lopettamaan askareensa ja tulemaan katsomaan pikkuista. Muksu saa palata häkkiinsä pähkinöiden ja namilautasen kera. Lilium viettää bileet kuljetusboksissa saaden sympatiaa parilta ystävältä. Näyttää kuulemma säälittävältä ihan yksin pienessä boksissa. Miun sympatiat ovat kopissa piilottelevan pikkurotan puolella. Kertamokasta meillä ei kuitenkaan ketään laiteta lopullisesti jäähylle, vaan aamulla Lilium pääsee takaisin kotihäkkiin.
Päivän kaikki on hyvin. Rotat touhuilevat keskenään, ja Lilium näyttää asettuneen. Huokaisen jo vähän helpotuksesta, vaikken olekaan yhtään iloinen tästä Lilium kärjistyneestä luonteenpiirteestä. Sitten illalla pelatessa häkistä kuuluu taas hätääntyneitä rääkäisyjä. Juoksen makuuhuoneeseen. Lilium on Seran päällä alistamassa ja näykkimässä muksua. Lilum lentää taas eristyksiin, ja Seran hännästäkin löytyy uusi haava. Ottaessani Liliumia häkistä sen karvat ovat ihan pörheinä, hengitys kiihtynyttä ja hetken pelkään sen uhmassaan nappaavan itseänikin käteen, niin kierroksilla se on. Olo on vaikea. Lilium on toinen niistä ensimmäistä rotista jotka olen tuntenut niiden ensimmäisestä elinpäivästä alkaen. Silti juuri sen kohdalla joutui törmäämään luonteen arvaamattomuuteen, vaikka eihän tämä nyt ihan puskista Liliumin kohdalla tullut. Lilum on edelleen eristyksissä, ja arvon sen häkkiin palauttamisen ja lopettamisen välillä. Mie en halua junnujen oppivan noille tavoille, tai yhtään lisää osumia Seraan. Silti rauhoituttuaan Lilium on niin oma hurmaava itsensä, että ajatuskin sen poislaittamisesta tuntuu pahalta. Ystävä jo ehdotti lauman jakamista kahtia, tai Liliumin pitämistä yksinään. Se ei kuitenkaan poistaisi ongelmaa kokonaan Lilium päästessä haastamaan riitaa kalterien läpi ja rikkoisi itsellä olevan yhden lauman kiintiön. Samalla sitä miettii, millaiseksi lauman hierarkia muotoisi ilman Liliumia.
Jotain positiivista päivään toi Jolenen lähtö miehelään. Janinan luona Jolene pääsi heti Naveenin seuraan, ja itse jää odottamaan koska astuminen tapahtuu ja milloin pääsee hakemaan neitiä kotiin synnyttämään. Tänään Jolenelle ei vielä ollut kiimaa havaittavissa, ja kokematon sulhokandinaatti sai takakäpälästä pyrkiessään liian läheistä tuttavuutta tekemään. Jos tällä kertaa kaikki menisi alusta loppuun hyvin. Joskaan viime päivien jälkeen sitä ei enää osaa olla harmissaan siitä, ettei Lilium ikinä tullut kantavaksi. Samalla sitten kerroin Janinalle Liliumin tilanteesta, kun pelkän oman pään sisällä noita tuntuu välillä olevan vaikea saada mittasuhteisiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti