Soodan muksuista valtaosalla aukesi silmät toissapäivänä illalla ja porukan viimeiseltä Oh Henryltäkin eiliseen mennessä. Miun tavoite muksujen päivittäisestä kuvaamisesta on kuitenkin lipsunut, enkä ole ehtinyt napata vielä yhtään kuvaa muksuista silmät auki. Myöskin kaikki isommat blogipäivitykset ovat olleet vähän tauolla. Selitys on kuitenkin yksinkertainen: viime aikaisen härdellin jälkeen olen vain nauttinut siitä että on ehtinyt istua rottamusten kanssa sohvalla samalla kun Sooda käy kerta toisensa jälkeen pöllimmässä miun leivän päältä kurkut, kalkkunat ja juustot jemmaten ne häkkinsä taakse odottamaan leivän loppumista. Mamma ja muut aikuiset kun ovat joutuneet olemaan härdellipäivinä vähemmällä huomiolla, että muksut ovat varmasti saaneet osansa. Etenkin Vanamolle se on ollut ikävää, koska muksuja odotellessa se tylsistyy pikkuhäkissä (toivottavasti odotus on kuitenkin lopuillaan).
Mutta eiköhän se kirjoitusinspiraatiokin iske taas jossain kohtaa pintaan, niin että saa blogiin taas muutakin kuin pikaisia kuulumispäivityksiä. Aiheitakin kun olisi mielessä useampia, sitten kun ehtisi ja malttaisi istua kunnolla alas kirjoittamaan.
Eilisen lekottelu tuntui kyllä tavallista oudommalta eksyttyäni facebookiin; olin kokonaan unohtanut että messut näyttelyineen ovat juuri tänä viikonloppuna. Tuntui että kaikki muut puunaavat kotona rottiaan ja valmistautuvat aikaiseen ylösnousuun. Ei sillä että itse olisi tullut nukuttua kauhean myöhään: heräsin ilman kelloa ennen kuutta ja menin katselemaan muksuja ilman kiirettä mihinkään. Näyttelytauossa on puolensa, vaikka nyt jouduinkin vaivaamaan Saijaa saadakseni hupparini kotiin messuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti