Tuiken painonmenetys saatiin kuriin, mutta eilen ilmaantui uusi, entistä ikävämpi oire. Tuike alkoi kaartaa kävellessä aina vasemmalle, eli käytännössä pyörimään ympyrää. Samaan aikaan neidin tasapaino huononi entisestään. Ainoa mikä tässä kehityksessä oli luettavissa hieman positiiviseksi oli se että nyt vaiva oli vihdoin mahdollista paikantaa. Aiempi yleinen voimattomuus jätti liikaa vaihtoehtoja auki ja oireet olisivat voineet selittyä lähes millä tahansa. Nyt uuden oireen myötä todennäköisiä vaihtoehtoja jäi kolme: kasvain tai tulehdus välikorvassa tai neurologinen vaiva. Tästä listasta teki tosin varsin ikävän se seikka, että niistä vain yksi on hoidettavissa ja siinäkin ennuste olisi huono kehänkiertämisen alettua. Niinpä Tapsalle jäi vaihtoehdoiksi lopetus tai lääkekuurin haku ja ihmeen toivominen.
Tapsa valitsi vaihtoehdoista jälkimmäisen ja päätti koettaa koettaa kaikki mahdollisuudet läpi. Tällä kertaa nettivarauksen sijaan kehoitin Tapsaa soittamaan ja puhelimitse aika järjestyikin samalle päivälle. Tuiken vaiva kun on luonteeltaan selvästi sellainen, että sen kohdalla parenemisennuste voi oikeasti olla kiinni siitä kuinka nopeasti hoito päästään aloittamaan. Itsekin kun olin täysin varma, että jos vaivaa koitettaisiin lähteä hoitamaan, olisi todennäköisesti tiedossa taas vahva antibioottikuuri.
Tapsan saama aika osui taas päällekkäin töitteni kanssa, niinpä hän meni taas klinikalle ilman minua. Eläinlääkäri oli puhelimessa esittänyt samat kolme todenäköisintä vaihtoehtoa, joihin olin itsekin päätynyt. Kuitenkin Tuiken tutkimisen jälkeen hän ei pitänyt tulehdusta vaihtoehdoista todennäköisimpänä. Korvat olivat puhtaat ja hajuttomat eikä pään asento kehän kiertämisestä huolimatta vino. Tulehduksen tiputtua pois listalta eläinlääkäri päätyi pitämään todennäköisimpänä aivokasvainta tai aivoissa olevaa verenkiertohäiriötä. Näistä ensimmäisen kohdalla paranemisennuste on nolla, toisen kohdalla mahdollisuus on olemassa.
Niinpä antibioottien sijasta Tuike sai mukaansa kortisonilääkityksen, josta pitäisi olla apua mikäli ongelma on aivoverenkierrossa ja helpottaa eläimen oloa myös muissa vaihtoehdoissa. Saatesanat olivat taas samat kuin saaliseläimillä turhan usein; mikäli lääkitys puree, eläimen tila voi parantua nopeastikin. Mikäli se ei pure, jää ainoaksi vaihtoehdoksi lopetus. Mutta kävi kummin vain, sai Tapsa nyt ainakin kaipaamaansa lisäaikaa neitinsä seurassa. Itse olen yleensä haluttomampi lähtemään sairauksien kanssa jatkoajalle, mutta tällä kertaa päätös oli Tapsan enkä nähnyt Tuiken kunnossa mitään välitöntä syytä vastustaa päätöstä. Tilaansa nähden Tuike on pirteä; se tutkii mielellään uusia huoneita, naksuttelee sylissä ja syö herkkuja kädestä (sen lisäksi että käy muiden tapaan kupilla syömässä). Eläinlääkäri sai taas pientä plussaa siitä, että oli myöntänyt suoraan että tämäntyyppisiä tapauksia tulee selvästi vähemmän vastaan ja pyytänyt ottamaan yhteyttä hoidon edetessä ja kertomaan miten lääkitys on tehonnut. Eli kiinnosta kehittyä edelleen rottalääkärinä selvästi löytyy.
Nyt vain pidetään kaikki peukut pystyssä ettei Tapsa joutuisi vielä esikoisestaan luopumaan. Koetan löytää itsestänikin kylliksi optimismia sen pienen mahdollisuuden näkemiseksi että tällä kertaa kaikki päättyisi oikeasti hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti