sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Päätöksenteon vaikeudesta

Kismetin kohdalla päätös oli helppo: halusin Soodan poikueesta itselleni rex naaraan, ja rex naaraista ainoastaan yksi oli edes jossain määrin lupaava - ja agouti. Mitä enemmän poikaset kasvoivat, sitä selvemmäksi tuli että tästä poikueesta ei itseni kannata meille ressexiä jättää. MilkyWay aiheuttaa puolestaan päänvaivaa. MilkyWay on nimittäin kaunis kuin kermakarkki ja muutenkin erityisen sympaattisen oloinen tyttö. Siinä ohella se on myös poikueen paras essex (mikä ei tässä poikueessa vaadi kyllä paljoa, ja minkä sen väri osittain vesittää; noin vaalealla värillä essex ei yksinkertaisesti tule toimimaan). Näistä jälkimmäinen ei tosin paina paljoa vaakakupissa siinä, että katsoessani tyttöä haluan sen jäävän kotiin. Haluan, mutta tiedän ettei se ole järkevää: haluan myös pitää laumakoon kurissa ja enemmän aikaa kaikille kotona oleville rotille.

Koitin siis taktikoida: tyttö on vaalea ja (rubiinin)punasilmäinen ja Tapsa tykkää vaaleista punasilmistä. Aloin siis puhua neitiä Tapsan lellikiksi, jolloin se luonnollisesti jäisi kotiin, mutta kuitenkin ilman että täysi hoitovastuu olisi itselläni. Tapsa oli varovaisen kiinnostunut ideasta, mutta vaakakupissa painoi toisaalta myös Lilianin tuleva poikue: kaikkein mieluiten Tapsa kun haluaisi vaalean punasilmäisen tai muun kauniin neidin oman rottansa jälkeläisistä. Ennen päätöksentekoa Tapsa halusi ainakin kysellä Saijalta millaista sulhoa Saija oli hänen neidilleen miettinyt, että mitä värejä poikueeseen olisi odotettavissa. Se selvisi sitten tänään: sulho on rex agouti, joka voi kantaa ylläreitä, eli poikue on kuin yllätysmuna: se mitä siihen tulee selviää jahka muksut syntyvät ja kasvavat, ja vaikka Lilian onkin lähdössä miehelään jo ensiviikolla, on päätös MilkyWaystä tehtävä jo ennen muksujen syntymää. Saijan kanssa puhuttua Tapsa alkoi muutenkin kallistua enemmän näyttelytasoiseen sijoitusrottaan, sitten kun sopiva tulisi vastaan. Silloin hänen rottakiintiönsä ei olisi täysi jos sellainen sattuisi syntymään Lilianin poikueeseen.

Tässä kohtaa mie päädyin luovuttamaan ja tekemään Saijankin ehdottoman järkipäätöksen: etsin MilkyWaylle lemmikkikodin. Tapsa oli päätöksestä samaa mieltä, ja niinpä kävin merkitsemässä MilkyWayn blogiin vapaaksi.

Päätös piti noin tunnin. Sitten unohduin ainakin puoleksi tunniksi seuraamaan kuinka MilkyWay touhusi häkissä ja kaatui mukkelismakkelis pestessään itseään. Maailman ihanin muksu. Miun muksu. Aloin hyvin vakavasti harkita muksun jättämistä kotiin itselle siitäkin huolimatta että miulla on sitten kohta kolme junnua tuolla. Sitten Tapsa liittyi miun seuraani muksua katsomaan, ja vahvisti itsestään selvän: MilkyWay kyllä on ihana. Niin ihan että hän kyllä voisi periaatteessa kuvitella sen itselleenkin. Ehdotin kompromissia: mitä jos MilkyWaysta tulisi meidän ensimmäinen yhteinen rotta. Se olisi siis 0,5 rottaa kummallekin; kummankaan kiintiö ei ylittyisi, koska puolikkaita ei lasketa (täydellistä logiikkaa, johon kykenee vain totaalisen ihastuneena).

Kävin muuttamassa muksun varaustilanteen takaisin siksi mikä se oli: 'kotiin/vapaa'. Mitään kun ei kuitenkaan vielä päätetty. Muksun jättäminen ei oikeasti olisi kaikkein järkevintä: sitten meillä olisi naaraslaumassa kohta 3-4 suunnilleen samanikäistä rottajunnua, eli ikäjakauma painottuisi kerralla aika alas. Mutta toisaalta: ehkä eläinten kanssa ei vain aina voi olla järkevä. Väkisinkin tuli mieleen myös se viime kerta kun kävin samanlaista kädenvääntöä kotiinjätettävistä itseni kanssa; muksu oli agouti essex naaras ja mie rakastuin siihen heti, vaikka Saija ja Janina kummatkin järjen ääninä sanoivat kuinka miun ei kannata jättää sitä kotiin, vaan myydä se lemmikiksi tai korkeintaan sijoittaa. Se muksu oli Sooda, ja mie toimin järkevästi ja sijoitin sen. Nyt Sooda on taas kotona, mie olen entistä rakastuneempi siihen enkä tiedä haluanko toimia tällä kertaa järkevästi. Tällä kertaa muksu kun ei välttämättä sitten palaisikaan ;) Toisaalta taas jos Kismetkin tulee emoonsa, kuinka monelle symppikselle pusurotalle miulle oikeasti riittää tasapuolisesti huomiota. Vaikeaa.

Lempparinaaraita ei näemmä koskaan kannattaisi lisäännyttää, kun niiden poikasia ei malta myydä ;D

Ei kommentteja: