Tänään oli Lskgy:n kokous, tällä kertaa Maijulla. Suunnitelmani oli simppeli: töistä kotiin, syön pikaisesti jotain, nappaan kannettavan mukaan ja hyppään seuraavaan bussiin. Tietenkään mikään näin kunnianhimoinen ei voi ikinä toimia.
Ensimmäinen kompastuskivi oli ruoka. Alkuperäinen suunnitelma oli napata jotain mukaan kiinalaisesta ja syödä pikaisesti kotona, niin että ruuista olisi riittänyt hyvin vielä iltapalaksi. Luottolähikiinalaisemme ovella oli kuitenkin lappu, että paikka on suljettu jonkin remontin vuoksi. Ei siinä mitään, aikaa oli vielä 50 minuuttia ja kyllähän keskustassa ruokapaikkoja riittää. Päätimme turvautus lähiheseen. Jonoa oli vähän, mutta myös valmiita hampurilaisia näytti olevan ihan hyvin, joten eiköhän jono etenisi nopeasti. Ehkä olisi voinutkin edetä, ellei juuri meidän edessä ollut lapsiperhe olisi alkanut vekslaamaan tilauksiaan ja tilaamaan aterioita ilman sitä sun tätä, niin että tilaus piti vielä varmistaa pariin otteeseen että tulihan kaikki nyt varmasti oikein, sitten kun se oli lopulta saatu päätettyä. Mutta eipä siinä vaiheessa kannattanut enää muuallekaan lähteä, ja olihan aikaakin vielä puolituntia. Puolituntia olisi saattanut olla ihan paljon, mikäli arki-iltapäivässä olisi ollut yli kaksi työntekijää.
Mutta kyllä ne ruuat lopulta saatiin, ja päästiin pikaisesti kotiin syömään ja hakemaan se kannettava. Siinä kohtaa huomattiin että hiilidioksidipöntössä on jokin vika (minun on määrä lopettaa Tuike vielä tänään). Siihen ei kuitenkaan erehdytty yhdessä perehtyä, sillä tiesin myöhästyväni joka tapauksessa. Niinpä sovittiin että Tapsa koettaa fiksata pöntön miun ollessa kokouksessa. Myöhästyin bussista ja siinä bussissa mihin ehdin oli koko matkan huutava lapsi. Harkitsen hetken hyvin vakavasti bussista nousemista ja kokouksen väliin jättämistä; tämähän menee kuin 13. päivä perjantai.
Tässä kohtaa voinen jo paljastaa, että onnistuin jäämään pois väärällä pysäkillä ja eksyin brahesta katsomaltani reitiltä. Koetin käynnistää tabletin navia, mutta en jostain syystä saanut näppäiltyä siihen osoitetta. Soitin sitten Saijalle että kyselee Maijulta tulo-ohjeita ja niiden avulla löysinkin sitten oikean talon kohtalaisen helposti. Mutta jotta loppumatka ei olisi käynyt liian helpoksi, hissi ei luonnollisestikaan toiminut ja Maiju asuu kuudennessa kerroksessa. Eli eikun portaita ylös, enhän mie tuossa kohtaa ollutkaan myöhässä kuin ehkä lähemmäs puolituntia. Kuudenteen kerrokseen päästyä syy hissin toimimattomuuteenkin selvisi; sen ovi oli jäänyt aavistuksen raolleen kuudennessa kerroksessa ja siksi se näytti varattua.
Seuraava kokous on sitten taas meillä. Sitten mie olen ehkä taas ajoissa ja löydän paikallekin. Kokouksesta kotiin lähtiessä sain onneksi kyydin Annilta kotikadulle asti. Jos loppuilta menisi sitten vähän enemmän suunnitelmien mukaan. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti