Lounais-Suomen kesyrotta- ja gerbiiliyhdistyksen hallituksen kokous saatiin juuri päätökseen, ja huomaan istuvani yksin kotona koneella kahdeksalta illalla. Eikä tiedossa ole tästä eteenpäinkään enää muuta menoa tälle illalle. Edellisestä tällaisesti illasta onkin aikaa. Mielekästä ja mielenkiintoista tekemistä on vain riittänyt niin paljon, etten ole ehtinyt tajutakaan kuinka paljon olen tällaista iltaa kaivannut. Nyt likkojen häkki onkin auki, ja seuraavaksi hipsin suihkuun ja vaihdan oikein rennot kotivaatteet.
Eilen päädyin sitten erottamaan muksutkin sukupuolittain. Pojat saivat viiden kuonon edustuksella pitää 80*50*60cm häkin. Naaraiden kohdalla arvoin pitkään 70*47*28cm häkin ja 77*44*60cm häkin välillä. Ensimmäistä puolsi helppo sijoiteltavuus, jälkimmäistä luonnollisesti koko. Lopulta päädyin vaihtoehtoon c, ja laitoin Jolenen tyttöineen muiden naaraiden seuraan. Jolene kaipasi selvästi jo tuttuja rutiineja, ja lauman natsin poistuttua tiesin tynkälauman rauhalliseksi nyt kun porukan teinikin on vielä Jäkärlässä. Pikkutytöt ovat nyt täysin rakastuneet häkissä oleviin pitkiin putkiin, ja ruokailevat isojen rottien tapaan muun lauman kanssa. Kyllä sitä silti pohtii, ettei sitä järjellä ajatellen olisi kyllä ollut vielä mitään kiirettä noita isojen seuraan laittaa. Kai sitä eilen vaakakupissa painoivat sitten osin ne ei-järkisyyt - naarashäkki on näyttänyt niin autiolta nyt kun sitä on kansoittanut vain kaksi tyttöä, ja Jolene vietti kuitenkin jo mielellään niin paljon aikaa kuin mahdollista Seran ja Linnean kanssa. Metsittymisestä muksujen kohdalla on tuskin pelkoa isommassakaan häkissä: sylittelijöitä kun pienillä riittää, ja muksut saa hyvin kiinni tuoltakin.
Eilen likat saivat vähän ikävämpää iltapalaa. Yhdellä viiriäiskanallani napsahti päässä, ja se alkoi kiusata kahta parven tummempaa kanaa. Toista jopa siinä määrin, että sen pää oli ja kaula oli kummaltakin puolin veressä. Kiusaajakana sai sitten kuolemantuomion, ja nyt sitten toivotaan toisen toipumista. Tuo kiusaajakana päätyi sitten rottien ruokalistalle. Tipuja noille on tullut aiemminkin syötettyä, ja olkoot viiriäinen kuinka herkkua vain, ei yhdessä viiriäiskanassa ole niin paljoa lihaa että siitä jaksaisin alkaa ihmisille kokkaamaan. Onhan se tietysti hieman karun näköistä, kun rottalauma innoissaan riipii vasta lopetutun lemmikin jäänteitä, mutta mieluummin sitä silti laittaa kuolleet hyötykäyttöön hautaamisen sijaan silloin kun se mahdollista on. 8-vuotias siskoni suhtautui asiaan samalla mutkattomuudella kuin käärmeiden ruokintaan - ruokahiiristäkin hän usein kysyy, mikä jonkun hiiren nimi oli sen eläessä, tai ihmettelee jonkun erikoisemman näköisen hiiren kohdalla, että oliko miulla ollut sellainenkin. Hän kun muistaa yhä sen kun kasvatin ennen itse ruokahiiret.
Samalla laitoin sitten Marikallekin häkin valmiiksi. Marikalla oli kiima vielä viikko sitten, jolloin uros sen ainakin astui. Nyt sitten odotellaan tuleeko enää uutta kiimaa, vai saadaanko neiti piakkoin kotiin muksujaan vartoomaan. Tätä häkkiä varten tuli sitten koottua meidän kätevästi kasaanmenevä eläinhylly, ja testattua uusien synnytysboksien hyllykelpoisuus - ne menevät hyllyyn juuri niin passelisti kuin mittojen perusteella muistelinkin.
Tänään ennen kokousta tuli saatettu Iippa Tampereelle menevään linja-autoon. Kovasti neiti haikeana sanoi heippoja etenkin pikkupojille, jotka todennäköisesti ehtivät uusiin koteihinsa ennen muksun seuraavaa visiittiä. Kovasti kyllä varmisteli, että jäähän Eliza sitten varmasti, niin näkee edes jonkun muksuista sitten isona rottamuksena. Ja kuka tietää vaikka silloin olisi taas uusia muksuja talossa: onhan tässä jo kolmen poikueen osalta suunnitelmia ennenkuin Elizalla päästään miestä valitsemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti