Kevätkokoustelua ja kotirottailua

Vähäkuvaiset, parin päivän viiveellä ilmestyvät kokoomapostaukset näyttävät muodostuneen tämän maaliskuun teemaksi, josta pyrin taas ensikuussa eroon. Eipä sillä että täällä mitään kovin radikaalia rottiin liittyvää olisi tapahtunut - tänäänkään miulla ei ole blogiin laittaa päivittämättömiä poikueuutisia, tai kotiin eksyneitä uusia rottalaisia. Vaikka Delilahin muksut kyllä huolehtivat siitä, ettei täällä rottarintamallakaan täysin hiljaiseloa elellä.

Torstai-ilta kului LSKGY:n kevätkokouksen merkeissä. Ehkä vähän liioitellen, kun esityslista oli lyhyt ja väkeä paikalla kourallinen. Niin kokous saatiin vedettyä läpi varsin jouhevaan tahtiin. Ehti sitten itse kukin jäädä kokouksen jälkeen hetkeksi kahvittelemaan ja juttelemaan yleisemmin yhdistystoiminnasta ja jyrsijäharrastuksesta. Kevätkokous tapaakin olla sääntömääräisistä jäsenkokouksista se nopeampi, syyskokouksessa kun valitaan aina myös seuraavan vuoden hallitus. Jäseniä noihin kokouksiin vain toivoisi paikalle enemmänkin, esittämään omia näkemyksiään siitä millaista yhdistystoimintaa alueella kaivattaisiin.

Perjantaina meinasin täysin unohtaa yhden yliopistolla olevan seminaarin, mikä on jo hieman noloa kun kuulun itsekin hankkeeseen joka sitä oli järjestämässä (huomaa että tässä kuussa ajatukset eivät ole olleet ihan kasassa kuitenkaan). Onneksi oikea päivämäärä muistui kuitenkin ajoissa, koska seminaarin puheenvuorot ja niiden ympärillä käyty keskustelu oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Sieltä sitten suunnistin kavereiden kanssa sovittuun peli-iltaan, joka kerrankin taas perjantaille saatuna jatkui pikkutunneille asti. Eilen siinä välissä muksujen kanssa touhutessa tuli huomattua Delilahin olevan tämän toisen poikueensa kanssa yhtä mahdoton kuin aikaisemman lapsikatraansakin: nyt kun muksut ovat oppineet tulemaan itse luukulle hakemaan huomiota, on mamma aloittanut uudelleen niiden kantamisen takaisin pesäkoppiin. Ja tätä Delilah tekee tosiaan vain silloin, jos joku on luukulla - muuten muksut saavat liikkua täysin vapaasti ympäri häkkiä. Kai kaikella vain on rajansa: Delilah hoitaa muksunsa hyvin ja tunnollisesti, mutta se menee jo yli jos muksut meinaavat saada sitä enemmän huomiota vain siksi että ovat pieniä ja söpöjä (ja tarvitsevat paljon käsittelyä).

Seminaarista johtuen en sitten ehtinyt Rapinoitakaan perjantaina postittaa, vaikka lehdet jo tällä viikolla kotiini sain. Niiden postiin kiikuttaminen menee sitten ensiviikon alkuun, mutta kyllä ne ovat täältä tulossa. 

Tänään aamulla olisi ollut hyvä hetki rottien kanssa touhuiluun, kun muut vielä nukkuvat peli-illan jäljiltä. Ainoa vain että rotatkin tyytyivät kääntämään kylkeä riippumatoissaan ja heinäpesissään. Mikä lie niiden tekosyy siihen, ettei edes lähempänä puolta päivää jaksanut tulla edes luukulle vastaan. Tulleet kai liikaa miuun iltavirkkuudessa.

Odottavan aika on pitkä

Ulkona on täysi kevät leskenlehtineen ja krookuksen nuppuineen, eli jotain kauan odotettua on tänne jo saatu. Toinen odotus ei sen sijaan tunnu päättyvän, nimittäin Elizan. Mahaakaan ei ole kauheasti tullut lisää siitä kun se lähti kasvamaan, eli koko ajan alkaa näyttää yhä ikävämmin siltä, että neiti on vain mennyt lihomaan. Ihan vielä toivo ei ole kuitenkaan täysin mennyt.

Nyt on kulunut 29vrk parin yhdistämisestä, ja 10vrk parin erottamisesta. Silti neiti on näyttänyt parina viime päivänä vähemmän kantavalta kuin aiemmin. Sillä on myös selvästi tylsää mammailuboksissaan, mistä se jaksaa muistuttaa aina kun mammailuboksin ohitse menee. Vaikka onhan se nyt joutunut sielä hyvän tovin olemaan, kun siirsin sen sinne heti kun sen maha näytti alkavan kasvaa. Neidillä kun ei näkynyt minään päivänä selkeää kiimaa, niin sitä myötä ei ole saanut myöskään mitään selkeää laskettua päivää. Että olisi voinut sen mukaan sitten laskea, koska mamma olisi hyvä siirtää omilleen (vaikka osa mammoistahan ilmoittaa sen selkeästi itse, jos jossain vaiheessa tiineyttä kaverit alkavat häiritä). Nyt on sitten kahden vaiheilla sen laumaan palauttamisen ja mammailuboksissa tarkkailun välillä. Silti laumaan palauttaminen vielä vähän mietityttää, kun voihan olla että neiti vain odottaa vain varsin pienehköä poikuetta. Jolene tosin turposi pienen poikueenkin kanssa kuin pullataikina, ja ne raskausgrammat istuvat yhä niin visusti mamman kropassa että se on jäänyt eläkkeelle näyttelyistä ja elelee nyt täysin kotirottana.

Toinen odotus kohdistuu Katarinaan, joka on vähän liiankin söpö pari sulhonsa kanssa. Siinä missä epävarmuutta Elizan kantavana oloon lisää se, ettei se missään vaiheessa halunnut päästää sulhoehdokasta lähellekään itseään, Katarina on jatkanut Areksen vieressä nukkumista ja yhteisiä illallisia siitä lähtien kun pari on saanut olla koko aikaisesti yhdessä. Ainoa vain, ettei parin välillä ole ollut havaittavissa mitään sen intiimimpää kanssa käymistä, ja Katarina on onnistunut siskonsa tapaan piilottamaan kiimansa. Tällähetkellä miulla onkin kovin ikävä lentoon lähtevän tärrääviä kiimoja (joita aina rottia pestessä kiroaa), sekä valtavia mammailumahoja jotka saavat rotan näyttämään tennispallon nielleeltä (muillakin kuin Jolenella, joka ei ole ollut uroksen kanssa vuodenvaihteessa syntyneen poikueensa jälkeen).

Pääsiäistipujen sijaan tilaan siis monta pääsiäisrottanaperoa. Enemmän kuin nuo Delilahin seitsemän, jotka ovat jo niin kovin isoja. Eilen opittiin jo se, kuinka hypätään kannettoman boksin reunalle. Ja melko heti sen jälkeen, kuinka siitä pääsee tiputtautumaan pöydän päälle seikkailemaan. Pitää siis alkaa käyttää boksissa kantta muksuja siirrellessä. Vauhtia kun tuolta poppoolta löytyy jo varsin kiitettävästi uniaikojen ulkopuolella. Mammakin on nykyään enempi tyytyväinen kun muksut käydään hakemassa Bonesia katsomaan. Muksujen perään haikailun sijaan se käyttää nuo hetket nyt mielellään torkkumiseen. Ei ole selvästikään helppoa kasvattaa seitsemää vintiötä.

Häkkikuvia ja viikonlopun rottailuja

Uroslauman häkki

Viikonloppu oli useammallakin tavalla hyvin muuton täytteinen, ja sen myötä se sujuikin itsellä pitkälti Tampereella. Sinne saateltiin nyt paitsi sisko muuttokuormineen, Mikon lauman junnut Faras ja Mordred. Veli tuli sitten perheineen junnuskoja hakemaan, ja kohta 4-vuotias siskontyttökin pääsi antamaan hyväksyntänsä uusille perheenjäsenille, vaikka ne sylissä kiipeillessä kuulemma vähän kutittivatkin. Ennen reissuun lähtöä tuli kotona siivottua laumojen häkit, sen verta kiireessä kyllä että rottamuksille saatiin kyllä siistit kämpät, mutta kotona odotti palatessa kunnon kaaos (eipä sillä että täällä paikat muutenkaan jatkuvasti tip top kunnossa olisivat).

Siskon muutossa tuli sitten törmättyä Erikaankin pitkästä aikaa, ja siinä muuttokuormaa kannellessa ehti sitten vähän rottakuulumisiakin vaihtaa. Turku on kyllä välillä yllättävänkin pieni paikka erilaisine ystävyys- ja tuttavuusverkostoineen. Erikakin kun oli tuolla nykyisen kämppiksensä, joka sattuu olemaan siskoni kaveri ja miun entinen naapuri, seurana. Suskua taas näki sitten Tampereen päässä, kun hän tuli hakemaan Traumaa takaisin kotiin. Turma jäikin sitten vielä tänne urosseuraan.

Eilen illalla paluukaaosta lisäsi muuton yhteydessä tapahtunut tavaran vaihto. Siskolta tuli tänne joitain huonekaluja joita hän ei tarvitse uudessa asunnossaan, mutta jotka taas voivat olla itselle muuton jälkeen tarpeen. Mikko kuskasi samalla isompia huonekalujaan uuteen asuntoonsa, jonka lisäksi muuttoviikonloppuna tänne haettiin yksi uusi sohva, jota ei kuitenkaan muuton tiimellyksessää ehditty kuin kantaa ovesta sisään. Eli illalla kämppään piti sitten rakentaa kunnon kulkuväylät huoneesta toiseen, jonka jälkeen pääsi katsomaan yhden jakson Bonesia Delilahin muksujen ja iltapalan merkeissä. 

Likkojen linna

Häkkiaddikti maitokaupassa ja kuvatuksia

Eilen illalla piti poiketa lähikauppaan, kun banaanit olivat loppu. Ei banaaneista ehkä muuten niin väliä, mutta jos mieli tekee banaanipirtelöä, ovat ne melkolailla välttämättömiä. Onneksi lähikauppa on lähellä, ja aukikin mukavasti yhdeksään. Vaikka mieluummin olisin kyllä passittanut Tapsan kauppaan ja jäänyt keittiöön jatkamaan kokkailuja. Mutta kun miehet ovat välillä niin kovin hitaita lähtijöitä. Niin samapa se on sitten itse lähteä kevättä lupailevaan iltaan poikkeamaan. En kuitenkaan ehtinyt edes kauppaan asti kun bongasin jotain itseä kiinnostavaa: häkin. Kaikenlisäksi vielä rottahäkin täynnä riippumattoja, putkia ja metallikuppeja, joka oli ympäröity puukopeilla ja Ferplastin XL -kuljetusboksilla. Suoraan silmieni edessä, kiinni olevan kirpputorin ikkunalla.

Ei siinä sitten muu auttanut, kuin koettaa kiertää näyteikkunaa nähdäkseen vilauksen hintalapusta. Tuloksetta. Kaikista kulmista katsottuna täysin tuloksetta. Pian oli siis pakko todeta, ettei hintalapun bongaaminen ikkunasta käsin ollut mahdollista. Eikä edes sen tiedon poikasen, myydäänkö häkki koppeineen ja bokseineen, vai vain putkineen ja kankaineen. Oli siis tarkistettava koska kirpputori aukeaa, ja laitettava muistutus kännykkään. Hyvällä tuurilla kun häkki olisi hyvin edullinen, ja olihan joku muukin sen saattanut bongata sen patsastellessa aitiopaikalla ikkunassa. Niin ei siitä mitään haittaa olisi piipahtaa vilkaisemassa häkkiä tarkemmin heti kirpputorin auettua.

Vaikka en mie sitten aamulla ollut heti paikalla. Meni ainakin kolme minuuttia yli (sen siitä saa kun jää odottamaan itselleen seuraa ;)). Sinänsä varsin merkityksettömän oloinen aika, mutta silti: kirpparille saavuttaessa häkki oli kadonnut pöydältä kaikkine tarvikkeineen. Oli jotenkin vaikea uskoa, että joku muu voisi oikeasti olla häkkien suhteen yhtä neuroottinen, ja kehittää täsmälleen saman suunnitelman. Eihän sellainen ole mitenkään päin normaalia käytöstä. Niinpä maltoin mieleni, ja myyjältä kysymisen sijaan päätin katsoa kirpparin ensin tarkemmin läpi. Pian häkki sitten löytyikin, siirrettynä yhteen nurkkaan. Ja boksi ja kopit sijoitettuna erikseen yhdelle myyntihyllylle. Nyt hintalaputkin olivat näkyvissä, ja pääsin vilkaisemaan ne ennen häkin tarkempaa syynäystä. Häkki (varahäkkikokoa) 70€. Zooplussan puinen kulmamökki 7€. Kulmasta rikkonainen kuljetusboksi 5€.

Lienee turha sanoa, että kirpparilta tuli sitten lähdettyä ilman rottakamppeita. Noita samoja kulmamökkejäkin kun tuli juuri tilattua Zooplussalta useampi 3,95 euron kappalehintaan. Pari kivaa kirjaa sentään löytyi kotiintuomiseksi. Tarkalleen sanottua kolme kirjaa 0,60 euron yhteishintaan - kirppariaddiktina rakastan edullisia löytöjä.

Kotona tuli sitten leikittyä hieman kameralla, ja kuvattua Katarinaa, Aresta ja Delilahin muksuja. On oikeasti mukavaa, kun on taas sellainen rottapari joka oikeasti viihtyy yhdessä: nukkuu vierekkäin ja käy yhtä aikaa ruokakupilla. Vaikka saisivat nuo miun puolestani tehdä kyllä muutakin yhdessä kuin vain nukkua söpösti ;)

Ilkeä paparazzi häiriköi nukkunutta paria

Silmänsä avenneita (ja osin sulkeneita, unisia) kakaroita

Muksukeko

Uusi poika Flaksi on puolestaan vitamiinikuurilla kuulostettuaan vähän räkäiseltä. Toivottavasti se menisi nyt vitamiineilla ja muulla kotihoidolla ohi.

Blogi 1v

Marika

Tänään tuli sitten täyteen vuosi siitä kun aloitin bloggailun. Nostalgia mielessä piti sitä yksvuotispäivien kunniaksi käydä lukaisemassa läpi se ihan ensimmäinen postaus, se mistä koko blogi lähti. Ensimmäisessä postauksessa esitellään koko silloinen laumani, omistamani viisi valloittavaa rottaneitiä Kissus, Lilium, Linnea, Jolene ja Marika. Postauksessa mainitaan myös Miniata, joka oli jouduttu lopettamaan edellisenä päivänä. Noista ensimmäisen postauksen likoista kolmelle on joutunut valittettavasti sanomaan näkemiin, mutta nuo tuolloiset junnut, Jolene ja Marika, ovat laumassa yhä. Jotain noista nykyisen lauman ensimmäisistä likoista on kuitenkin matkannut mukana läpi vuoden: Jolene on Kissuksen tyttärentytär ja Miniatan pojantytär. Eliza on Jolenen tytär, ja Dippis Elizan poika. Liliumille ja Linnealle ei koskaan omia poikueita tullut, mutta ne olivat samasta Miniatan poikueesta kuin Jolenen isä.

Jolene

Marikan mainitsen vaikuttaneen parikuisena kakarana pyrkyriltä. Nykyhetkessä miun on hankala sanoa kumpi lopulta pitää likkalaumaa hallinnassaan, Marika vai Jolene, mutta olisin valmiimpi veikkaamaan Marikaa. Mutta tärkeintä on se että johto pelaa. Kissuksen lopetuksen jälkeen kun lauman kanssa pääsi tutustumaan myös muutamiin erilaisiin johdollisiin ongelmiin, ennenkuin tilanne laumassa taas kunnolla rauhoittui. Marika on ehtinyt vuoden mittaan keräämään myös näyttelymerittejä valmistuen FinChampioniksi, ja synnyttämään meillä yhden poikueellisen simskuja Saijalle. Jolene ei ole osoittanut ihan mummonsa veroiseksi pakotaituriksi, mutta on välillä muuten niin erehdyttävästi Kissuksen oloinen, että joskus hetkellisesti unohdan miun mummon olevan poissa. 

Dippis ja Sanaris

Blogin ensimmäiseen vuoteen on mahtunut myös ensimmäinen oma poikueeni. Jolenestahan se lähti. Aiemminkin kasvatus oli kyllä teoriassa kiinnostanut, mutta käytännössä asia mietitytti. Jopa niin paljon, että sitä välillä harkitsi ihan sijoituskotina pysymistä. Sijoituspoikueitahan meillä oli syntynyt tuossa kohtaa jo muutama. Sitten miulla olikin naaras, jolle halusin poikueen, mutta joka ei tällä kertaa ollutkaan sijoituksessa. Muutaman kuukauden harkinnan jälkeen syntyi sitten se ensimmäinen oma poikue Janinan lainattua minulle essex urostaan Naveenia (joka sitten myöhemmin muuttikin meille), ja sen poikueen myötä myös vahvistui päätös kasvatuksen aloittamisesta. Nyt on ehditty sitten siihen pisteeseen, että itsellä on se oma uroslaumakin, joka oli se kasvatuksessa yksi eniten mietityttäneistä asioista (mietin pitkään olenko valmis pitämään vakituisesti yli yhtä laumaa, ja jos, haluanko kuitenkaan uroksia tai olenko valmis alusta pitäen sijoittamaan valtaosan uroksista).

Vuoteen on siis mahtunut paljon rotakkaita muutoksia. Nyt ollaan kuitenkin taas muutosten kynnyksellä, kun miehen lauma ja kanit ovat pian muutamassa pois hänen mukanaan, ja omakin rottala muuttaa reilun parin kuukauden kuluttua uuteen osoitteeseen. Rottala-sivun päivityskin on jäänyt odottamaan uutta rottalaa.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille (jotka ovat yhteisvoimin nostaneet blogisivun katselumäärät ensimmäisten kuukausien noin kolmestasadasta vuodenvaihteen yli kolmeentuhanteen kuukaudessa ;))!

How to Care for Your Fancy Rat

Yksi enkkulöydöistäni, Nick Maysin kirjoittama How to Care for Your Fancy Rat on 34-sivun sivumäärällään enemmän vihkonen kuin varsinainen rottakirja. Sivumääränsä puitteissa se ei onnistu täysin lunastamaan takakantensa lupausta sisältää kaiken, mitä kesyrotan hoidosta täytyy tietää. Silti teos on hyvä perusteos siihen, mitä rottien hoito Briteissä käytännössä on. Eli vihkosen välittämä kuva rotan hoidosta on hyvin yhteneväinen sen kanssa, millaisen kuvan rottien hoidosta on Fancy rat -foorumia lukemalla saanut.

Perusperiaatteiltaan kirjan hoito-ohjeet ovat hyvin sovellettavissa Suomen oloihinkin. Isoin ero varsinaisessa hoidossa on käytettävät kuivikkeet - siinä missä suomessa valtaosa käyttää joko Toa-Lättiä, MörttiRöpöä tai pellavaa, käytetään Englannissa enemmän kierrätyskartonkista valmistettavaa kuiviketta, johon en ole Suomessa törmännyt, sekä puupellettiä. Häkin koossa minimisuositus on sama, mikä Suomessa on häkin lakisääteinen minimikoko, eli 60*30*30cm. Tämän minimikoon ohella kuitenkin mainitaan aviaariotyylisten häkkien sopivan rotille myös mainiosti, ja ideaalikooksi mainitaan 180*90*90cm. Eli mainittu ideaalikoko on selvästi minimiä isompi, mutta samalla kuitenkin myös selvästi isompi siitä, mitä häkkikoot käytännössä Briteissäkin ovat (foorumin Show Your Set-Up -osiossa näkyy paljon CritterNationin ja Ferplast Jennyn kokoluokkaa olevia häkkejä). 

Isoimmat erot suomalaisiin hoito-ohjeisiin löytyvät rotan valintaa ja kasvatusta käsittelevistä osuuksista. Ensimmäisessä näissä kun mainitaan olevan täysin hyväksyttävää ottaa lemmikiksi vain yksi rotta, joskin heti tämän jälkeen todetaan kahden rotan olevan kuitenkin parempi. "It is perfectly acceptable to have a single rat as a pet, but then you must take the place of its companions. A lonely rat can be an unhappy rat. If you want a happy and contented pet, buy two rats, but make sure that you get two of the same sex unless you want to breed." Kasvatusosiossa korostetaan tarvittavaa varahäkkien määrää ja kotien etsimisen vaikeutta, mikä tulee Briteissä varmasti korostuneemmin esille koska poikueita ei ole tapana karsia. Tästä syystä karsinnasta ei myöskään mainita kasvatusosiossa mitään. Alimpana luovutusikänä mainitaan Briteissä käytössä oleva  kuusi viikkoa. Urokset ja naaraat kehoitetaan eroittamaan eri häkkeihin ennenkuin poikaset täyttävät kahdeksan viikkoa (Suomessa urokset ja naaraat tavataan erottaa viimeistään 4,5-viikkoisina. Todella isoissa poikueissa poikaset tapaavat kyllä kehittyä hitaammin, mikä voi osittain selittää eroa sopivaksi koetussa erottamisiässä). Poikueiden mainitaan tarvitsevan lisäruokaa mahdollisesti jopa yli kaksi kertaa päivässä.

Mielenkiintoisimpana osuutena kirjassa koin itse lyhyen rottahistorian Englannissa, jossa käytiin läpi kesyrottaharrastusta ensimmäisistä hiiriyhdistyksen alla järjestetyistä näyttelyistä vuonna 1901, aina näyttelytoiminnan hiipumiseen, ja rottien oman yhdistyksen perustamiseen vuonna 1976. Tuolloin perustettuun yhdistykseen, National Fancy Rat Societyyn, NFRS:ään itsekin on välillä harkinnut liittyvänsä osittain yhdistyksen foorumin takia.

Muksuja talossa ja häkkiaddiktin uusi tuttavuus

Delilah

Eilen kotiutui Delilah muksuineen ja Green Day lähti kämppiksensä kanssa Saijan matkaan. Nyt on siis talossa taas seitsemän pientä rottalasta, joista pitäisi malttaa luovutusiän tullen luopua. Saija kyllä jo kovasti koitti yhtä härpäketyttöä Tapsalle omaksi rotaksi markkinoida, nyt kun Mikko pienentää laumaansa eikä voisi sinne muutenkaan naarasta ottaa. Mikon lauman kahdelle nuorimmalle löytyikin jo uusi koti lähipiiristä, kun veljeni vaimo sattui sopivasti soittelemaan ja kertomaan heidän harkinneen taas rottia ottavansa. Junnut lähtevät sinne sitten viikonloppuna. Mikolle taas saapui hänen pojille tilaamansa Ferplastin Furet XL, jota minä pääsin sitten kokoamaan. Jotenkin kummasti kun Mikolla ei ole samanlaista kiinnostusta eri häkkien rakenteisiin ja muihin ominaisuuksiin, joten kummatkin olivat olivat diiliin tyytyväisiä: mie pääsin näpertämään, ja Mikko sai häkin valmiiksi koottuna. Eli eilinen oli kaikkiaan varsin rotakas päivä taas, millä bloginkin päivittäminen jäi tähän päivään.

Delilahin muksut

Delilah pääsi muksuineen oranssipohjaiseen junnulaan. Vielä kakarat ovat kyllä kiltisti maantasalla pysyneet, vaikka silmätkin jo hieman sirrittävät. Mutta nyt eletään niitä hetkiä, joina silmät aukevat hetkenä minä hyvänsä, ja sitä myöten kiipeilyharjoituksetkin lähtevät yleensä hetimmiten käyntiin. Ja viikon päästä ollaan varmaan jo niin olevinaan isoa rottaa ja nukutaan tasoilla ja riippareissa. Mutta vielä hetken ollaan niin kovin pieniä. Muutaman kuvankin jo lapsista nappasin. Muksut olivat kaikki päikkäreillä, niin en sitten viitsinyt toisia vielä enempää kameralla kiusata. Ja sekin jäi vielä arvoitukseksi, joko osalla on silmät auki. Delilah tuli siinä sitten kameraa vahtimaan, ja hakemaan huomiota. Miun pusutyttö.

Mikko halusi lauman pienemisen ja muuton myötä pojilleen hieman toisenlaisen häkkiratkaisun. Nykyinen Critteri vaihtuu siis pöydälle sopivaan Furet XL -häkkiin. Itse odotin uutta häkkitulokasta kanssa mielenkiinnolla, kun omille pojille on tullut välillä Furet Toweria mietittyä. Häkki olikin hyvin simppeli koota, ja oikeastaan yllättävänkin hyvän kokoinen. Kyllä se heti tekee paljon tilantuntua häkkiin, kun häkissä on oikeasti myös syvyyttä pituuden ja korkeuden ohella. Critteriin verrattuna tuossa on pohja-alaa jopa aavistuksen enemmän, kun asia tuli laskemalla tarkastettua. Ulottuvuus häkin luukuista käsin oli myös hyvä, nyt kun sekä etu- että kattoluukku ovat hyvin käytettävissä. Se alkoi kyllä Furet Towerin kohdalla mietittyttää, kuinka hyvin sen kanssa pärjäisi, kun häkin ollessa koottuna alemmassa häkissä olisi käytettävissä vain etuluukku, ja häkin korkeus huomioon ottaen kattoluukkukaan ei välttämättä sisustuksessa niin paljoa auttaisi.

Furet XL

Oman häkkikannan päivitys lähti kuitenkin liikkeelle toisesta suunnasta. Nyt kun Mikon pojilla ollut Critter jää miulle käyttöön, päädyin laittamaan yhden Lusakoista myyntiin. Josko saisi sitten siitä saatavalla hinnalla teetätettyä pari Critterin metallipohjaa lisää, niin saa sitten toisesta Critteristä hyvin pari junnulaa/varahäkkiä. Tower saa pysyä harkintalistalla ainakin muuton yli (ellei joku tiedä vinkata edullisesti myytävästä hyväkuntoisesta käytetystä, sitten en välttämättä voisi vastustaa tarjousta). Parhaansa mukaan sitä koittaa kyllä pyrkiä pitämään oman häkkivaraston suhteellisen järkevissä mitoissa ja sellaisena, että jokaiselle häkille on oikeasti kuviteltavissa käyttöä jossain realistisessa tilanteessa (onneksi minulla on hyvä mielikuvitus).

Eliza majailee nyt omassa mammailuboksissaan, ja odotan suurella mielenkiinnolla, onko likalle tulossa muksuja ja jos niin millaisia muksuja. Neidillä kun on nyt entistä selvempi pömppis ja nisätkin paremmin näkyvissä. Mutta koska astumista ei tullut kertaakaan nähtyä, en ole täysin uskaltanut sulkea pois valeraskauden tai lihomisen mahdollisuuttakaan. Tuosta poikueesta kun olisi itsellä tilauksessa kauniita sk essex ja sk agouti lapsia. Sama tilaus on esitetty myös Katarinalle, joka on nyt näyttelystä asti viettänyt yönsä Areksen seurassa. Niin pitkään kun olenkin ollut vannoutunut yksiväristen ystävä, on nyt jopa vähän orpo olo kun kotona on vain kaksi essexiä. Sanariksellekin tulee kyllä nyt pikkuhiljaa lähdettyä morsiansa hakemaan, ja samalla pitäisi sitten Muhkulle sulhoa valita. Tämän sisarusparin kohdalla huomaa kyllä hyvin sen eron kotiin jätettävässä uroksessa ja naaraassa: Sanariksen morsiammen kohdalla sopivaa tulee haettua nyt syntyneistä, tai syntymässä olevista poikueista, Muhkun sulhasen kohdalla uroksen taas pitäisi olla tällähetkellä ehdottomasti ainakin puolivuotias. Muhkun kohdalla on alkanut vahvemmin harkita myös yksiväristä poikuetta, nyt kun sopivia essex uroksia on varsin vähänlaisesti. 

Menin myös kyllästymään vaalean keltaiseen blogitaustaan, eli blogille on haussa uusi ilme. Täysin itseä tyydyttävään ratkaisuun en vielä päässyt, eli blogin ilme voi vielä vähän ajan kuluttua tästä muokkaantua. 

Littoisten arvostelut

Dippis (rb-ag, junnu)

Tuomarina Lian:
"f. head, ear, eye. G. taillenght. Colour f. even for a kitten. f. under. L2"

Tuomarina Fiona:
"Uneven top colour. Dark dorsal line. Nice underneath. Nice short coat. Lovely cond. L1, lk. sij. 2"

Sanaris (rb-ag esx, junnu)

Tuomarina Lian:
"f. head + ear, eyes could be larger. Small headspot evid. Taillenght ok. Coat has lot of fawn in it. F. graduad. on sides. L2"

Tuomarina Fiona:
"Nice top colour but dull on dorsal line at present. even shading on sides. Good headspot. Nice head & type. L1, lk. sij. 1"

Muhku (rb-ag, junnu)

Tuomarina Lian:
"f. head + ear, g. eye. g. taillenght. Colour has quite lot of fawn in it. Nice cond. L1 for type. L1, lk. sij. 2"

Tuomarina Fiona:
"Unevenness to top colour, dark dorsal line. Nice underneath. Nice short coat. Good head & eyes, nice cond. L1, lk.sij. 1"

Marika (bessp, avoin)

Tuomarina Lian:
"f.head + ear. Ears slight pied. Taillenght ok. G. nosepoint, f. points to feet. Shading to rump f. even. F. under. Nice cond. L1, lk. sij. 2"

Tuomarina Fiona:
"Patehiness to shading on rump. Nice flat tail. Lovely points on face. Nice feet & ears. Lovely head & eyes. Nice rat overall. L1, lk. sij. 1"

Muhkun, Marikan ja Sanariksen tähdet

Ja viimeisimpinä muttei vähäisimpinä mukana olleet hoitolikat, joiden arvosteluja en alkanut näyttelystä tekstaritse Suskulle laittamaan (ja jotka hän toki paperitse saa heti seuraavan kerran nähtäessä):

Turma (Katarina The Outlaw, ag, avoin)

Tuomarina Lian:
"f. head + ear, g. eye. Taillenght ok. F. colour. Lacks mahogany fire. F. feet. F. under. Nice type -> L1. Nice cond. L1, lk. sij. 1"

Tuomarina Fiona:
"Overall colour too dark. Dark on dorsal line and on rump. Dark belly colour. Lacking fire. L1, lk. sij. 1"

Trauma (Ratazana's Boa Vista, ci, avoin)

Tuomarina Lian:
"f. head + ear, g. eye. Taillenght ok. Colour a little patchy. F. under, f. feet. Nice type. L2"

Tuomarina Fiona:
"Very patchy top coat. Silvered in places. Mottled overall effect. Nice eyes. L2"

Littoisten näyttely

Littoisten näyttely on nyt takana. Päivä oli totuttuun tapaan pitkä, mutta mukava. Etenkin kun oma assarointi siirtyi pettiin, vaikka Saija alkuun uhkasikin miua virallisille laittaa. Jotenkin vain pet puolen boksi kerrallaan systeemi sopii itselle touhutessa paremmin, vaikken petissä ketään näyttelytäkään. Välistä pääsi sitten Janinaa sihteeröimäänkin, kun Lefu tarvitsi hommasta taukoja. Tapsa oli lähtenyt miulle kuskiksi, ja hänellä onneksi lukeminen riitti niin ei päässyt tylsistymään miun touhutessa. Vaikka häntä kyllä jo varoitin, että hommia kyllä taatusti löytyy, jos meinaa liian tylsistyneeltä näyttää ;) Vaikka kyllä Tapsa nytkin jo pääsi tuomareita kuskaamaan.

Tuomaripöytiä toimihenkilöineen

Näyttelypaikalle lähdettiin tosiaan heti aamusta. Kahdeksaksi tähdättiin, mutta erinäisistä syistä paikalle saavuimme vasta vartin yli. Ajettiin mm. tyylikkäästi yhdestä risteyksestä ohi, kun miut oli ylennetty taas kartanlukijaksi (mikä on aina huono idea). Paikalla oltiin siis juuri sen verran myöhässä, että pöydät oli ehditty ehditty laittaa paikoilleen. Saija ja Tero kun olivat ainakin saapuneet hyvissä ajoin paikalle, ja oli Mira ja Maijukin jo valmiiksi työn touhussa meidän ehättäessä näyttelypaikalle. Ei siis muuta kuin kamat ja kyytiläiset autosta ulos, ja avittamaan näyttelypaikan hienosäädössä roskapusseineen ja tuomarilappuineen. Sitten Tapsa syventyi kirjaan, ja mie pet-naaraiden bongailuun. Tosin eteisen riipparimyynnin kautta, koska pitihän sitä varmistaa saavansa sekä tytöille että pojille keskikokoiset taskulliset riipparit tuliaisiksi.

Tälläkertaa sileäkarvaisilla oli virallisessa tuplaluokat, ja ensimmäiset arvostelut omille ja mukana olleille tulivatkin varsin nopeaan - kaikille L1:stä Boa Vistaa lukuunottamatta (joka sai L2), ja muutama luokkavoittokin. Oikein mukava aloitus siis päivälle. Suskun likkojen tulokset pitikin heti Suskulle tekstata, että hän pysyi kanssa ajantasalla. Dippiksellekin saatiin L1 lk. sij. 2 Lianilta, niin saa senkin nyt sitten näyttelyn jälkeen rekisteröityä. Toisia arvosteluja joutuikin odottamaan sitten pidempään, ja niissä oli L2:kin sitten enemmän. Sitä olikin sitten varsin mielenkiintoista verrata, miten eri tavoin Lian ja Fiona olivat samat eläimet luokissa sijoittaneet. Janinan saatua pet-naaraat arvosteltua, käytiinkin yhdessä hänen kanssaan essex junnujen ja russian blue agouti junnujen arvostelut läpi, kummassakin noissa luokassa kun oli eläimiä vain meiltä kahdelta.

Eläinpöytiä ja kotiinlähtöä odottavia ihmisiä

Loppupäivästä jalat tahtoivat vähän kipeytyä, ja päänsärkykin meinasi tehdä tuloaan, mutta loppuun asti kuitenkin selvittiin. Osin suklaan ja colan voimalla, joita itsellä kului kumpaakin päivän aikana varsin kiitettävästi. Entisenä cola-addiktini asiaan saattoi kyllä vaikuttaa, ettei kotiin tule nykyään hankittua colaa kuin harvoina speciaalitapauksina siinä missä se ennen kuului jääkaapin päivittäisvalikoimaan. Näyttelypäivinä itselleen saa kuitenkin joitain paheita sallia.

Virallisista palkinnot jakoi ensin Sari rexeille, ja sitten Lian toisille sileille. Näistä meille ei palkintoja tullut (eipä sillä että itsellä olisi ainakaan toistaiseksi rexejä joita näyttelyttää), vaikka Lianilla olisi kyllä ollut jaossa maailman söpöin punataustainen englanninlakritsi-kuvioinen riippari. Fionan kohdalla kävi parempi tuuri: häneltä omille rottalaisille tuli peräti kolme tähteä: yksi Marikalle, sekä yhdet omille kasvateille Muhkulle ja Sanarikselle. Fiona kyllä jakoi tähtiä muutenkin huomattavasti enemmän kuin Lian.

Kännykän yksi piuha loistaa edelleen poissaolollaan, eli näyttelykuvat jumittavat puhelimessa. Katsoo jos piuha siihen mennessä löytyisi, kun jaksan naputtaa rottalaisten arvostelut kokonaisuudessaan blogiin :) Tänään kun on taas niitä päiviä, että sänkyyn mennessä voi nukuttaa hyvin.

Näyttelyynvalmistautumista

Huomenna on edessä Littoisten näyttely, ja tänään sitten näyttelyä edeltävä tohinapäivä. Osa valmisteluista tuli aloitettua jo tiistaina Green Dayn pesulla, että herran kikkara ehtii palautua ennen näyttelyä. Eilen Saija kävi poikaa trimmaamassa, ja katsomassa muuten noita kahta ilmoittamaansa vanhaa herraa. Simskupoika valitettavasti päätti alkaa rohista, eli se jää sitten huomenna kotiin. Samaten kuin Mikon poika Thanqual, joka on mennyt taas kehittämään proteiinirupea itselleen. Tänään valmisteltaviksi jäivät siis Sanaris, Dippis, Muhku ja Marika, sekä Turman ja Trauman tarkistus. Susku kun neitejä jo kuntoon laittoi, mutta neidit tuli napattua tänne jo maanantaina. Vaikka neidit ovat kyllä värinsä puolesta helppoja blondiosastoon verrattuna.

Omien poikien häkki tuli eilen käytyä kunnolla läpi, ja tänäänkin pitää vähän tasoja pyyhkiä sieltä ja isojen poikien kämpästä. Ennen näyttelyä umpitasot niillä lilluvine pissalammikoineen kun ovat aina ikävimpiä. Jotenkin kun se paljas muovi pitää aina kaivaa esille kankaiden alta ja asettua siihen puhtaalla turkilla makoilemaan. Ihme possuja. Mie en vieläkään aina oikein ymmärrä urosten ajatuksenjuoksua ja jatkuvaa merkkailua, vaikka olenkin kovin kiintynyt noihin omiin junnuskoihin. Ainakin siivouspäivien ulkopuolella. Pitää kyllä selvästi jossain kohtaa laittaa ainakin yksi lisäpohja Critteriin tilaukseen, niin saa sitten kunnon kuivitukset kaikille silloinkin kun Critteri on jaettuna.

Kuljetusboksijaon kanssa pääsee tällä kertaa helpolla, kun lähtijät ovat selkeästi eri värisiä ja kustakin laumasta lähtee 1-2 tapausta.  Kokoonpanoksi tulee siis 2+2+2+1; neljä boksia eli kaksi kassia. Boksitkin ovat kerrankin puhtaina jo valmiiksi ja helposti otettavissa. Se onkin seuraava homma ennen pesurumban aloittamista.

Kotiinjäävistä Elizalla tuntuu jo pientä pömppistä olevan, eli nyt elätellään kovasti toiveita rottalan kevätvauvoista. Mitään selkeää kiimaa tai astumista ei tuon parin kohdalla ollut havaittavissa, niin tarkan lasketun ajan sijaan on voinut vain tarkkailla neidin mahaa ja toivoa parasta. Sulho on täällä kuitenkin vielä tiistaihin, jolloin pitäisi olla jo paremmin selvillä onko neiti kantavana vai ei. Sitten tehdään Saijan kanssa vaihto, ja vanhat herrat vaihtuvat Delilahiin ja poikaskatraaseen. Huomenna näyttelyn jälkeen Katarina pääsee tapaamaan Aresta.

Kotia kohti

Nyt on sitten ehditty Pirkkalan välietapille matkalla Lontoosta kohti Turkua. Lento oli mukavasti 40min myöhässä sääolosuhteiden takia, mutta perille kuitenkin päästiin, eikä Suskukaan joutunut pahemmin odottamaan. Rotakkaaseen arkeen palattiin siis heti kotimaan kamaralla, kun Susku toi miulle Turman ja Trauman Littoisten näyttelyä varten. Ne matkaavat nyt miun mukanani Turkuun, ja Turma eli Katarina pääsee sitten näyttelyn jälkeen Aresta treffailemaan. Josko meille sitten kevätmuksuja saataisiin, vaikka Eliza nyt ainakin leikkii vaikeaa tapausta. Pitää rottienkin olla sitten niin tarkkoja siitä, mitä ensitreffeillä (...tai toisilla, kolmansilla jne.) sopii tehdä.

Pienempi pikkusiskoni on näihin vieraileviin neiteihin kovin ihastunut, ja etenkin Katarina on päässyt sylirottana olemaan. Neiti kun pysyy hyvin rauhallisena yhdeksänvuotiaankin sylissä (ja onhan Iippa meillä monesti vallattomampiakin tapauksia käsitellyt). Trauma on saanut tutustua välietappiin sitten enemmän boksin suojista, vaikka välillä sekin on rohkaistunut Turman seurana boksista ulos. Ihan vielä äitipuoli ei kuitenkaan ole rotista vakuuttunut, vaikka kovasti neitien touhuja jo katselikin. Ei pääse Iipalle ihan vielä omia rottia poikueista valitsemaan ;)

Lontoon reissulta ei sitten enää uusia kirjalöytöjä tarttunut mukaan. Yhtä kirjaa kyllä harkitsin, kun siinä olisi ollut rotista juttua peräti neljä sivua. Kirja käsitteli 50 eläinlajia, jotka ovat vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan. Rotta mainittiin modernin ihmisen lähimpänä seuralaisena, vaikkakin tämä liitto on monesti ollut ihmisen kannalta ei-toivottu. Mustaa surmaa ei sentään ollut vedetty mukaan - rottakirppu oli saanut mustine surmineen oman lukunsa kirjasta. Kirjan kansikin tuli kuvattua, sitten kun pääsee taas kuvia purkamaan. Oma rahatilanne sai kuitenkin jättämään kirjan kauppaan, vaikka sitä kyllä jo hyvän tovin käsissäni pyörittelin.

Portobello

Portobello marketista tarttui kuitenkin matkaan vielä pari rottamaista tuliaista itselle: kaksi rotta-aiheista sisustustarraa. Itsellä kun on muutto tiedossa kesäkuun alussa, ja muuton myötä erillinen rottahuone. Niin nuo ovat sinne sitten omiaan. Siihen asti pitäisi malttaa ne paketissa pitää. Tarroja olisi ollut jopa useampia erilaisia, mutta taas siitä ikävästi budjektisyystä piti tyytyä valitsemaan kaksi mukaan lähtijöiksi. Vaikka kalliimmaksihan se tulee jos sitä akaa kaduttaa ja pitää lähteä hakemaan loputkin kotiin.

Toinen häkeistä

Lontoossa ollessa tuli Harrodsillekin eksyttyä eläinosastoa ihmettelemään. Rottia ei kyllä myynnistä löytynyt (hamstereita, marsuja ja pari chihuahuaa kyllä), eikä edes niihin liittyvää kirjallisuutta, mutta pari oikein kivan näköistä rottahäkkiä kyllä. Eivät vain olisi oikein tainneet käsimatkatavaroissa kulkea... Hetken harkitsin myös mansikkatikkuja likoille tuliaisiksi, mutta ne jäivät sitten kanssa kaupan hyllylle. Yli kuusi euroa parista jyvätikusta kun on aika paljon, olkootkin kuinka Harrodsilta tahansa.

Kotona Turussa Mikko on alkanut pakkailuja, ja pian aletaan sitten hänenkin rottien asumusjärjestelyjä tarkemmin katsoa. Ja sitten pitäisi kai blogikirjoittelun ohella sähköpostikin purkaa, kun reissun päältä tuli hoidettua vain akuuteimmat, eli kirjastojen lainat uusittua (mitä en koskaan muista ennen reissuja). Jotenkin kummasti mailia vain tulee aina enemmän silloin kun on itse poissa koneelta.

Pikapaivitysta Lontoosta

Juuri ennen lahtoa (tai no, tiistain puolella) tuli Saijalta viesti, etta Delilah on synnyttanyt. Reissusta palattua ja kunnolla kotiuduttua saakin sitten muksut kotiin kasvamaan.

Sita odotellessa sita on tullut kierrettya Lontoon katuja ja kirjakauppoja. Euroopan suurin kirjakauppa tuotti lievan pettymyksen - ei yhtaan rottakirjaa koko kaupassa. Mutta kylla niita on silti pari onnistunut loytamaan: Nick Maysin kirjoittaman Fancy Rats -kirjan pienemmasta Waterstonesta seka Jonathan Burtin kirjoittaman kirjan Rats luonnonhistoriallisesta museosta. Muuten omat shoppailut ovatkin rajoittuneet ruokaan ja pariin magneettiin.

Luonnonhistoriallisessa museossa oli kylla kokonaisuutena varsin vahan mitaan jyrsijoihin liittyvaa, ainakin jos vertaa vaikka Pietarin vastaavaan. Mutta muuten paikka oli kylla varsin hieno.

Rotatta Tampereella ja lähtökuopissa Turussa

Viime päivät on tullut taas oltua menossa, ja huomenna reissu jatkuu. Ensin tuli oltua viikonloppu Tampereelle, ja seuraavana on vuorossa viikko Englannissa. Rottien kanssa vietetty aika on siis ollut hieman kortilla, ja ne ovatkin joutuneet nyt tyytymään varsin minimaalisiin jaloittelutuokioihin. Pitää taas Englannista palattua parantaa tapansa.

Oli kyllä outoa reissata mennen tullen Tampereelle ilman yhtään rottaboksia. Huomasi kyllä, että viime aikoina Tampereen reissut on lähes poikkeuksetta tullut sovitettua yksiin poikasten luovutuksen tai näyttelyjen kanssa. Mennessäkin oli vain yksi kassi matkassa ja vahva tunne siitä että olen unohtanut jotain. Mutta ihan mukava välillä näin, vaikka se tarkoittikin että nyt piti oikeasti olla koko viikonloppu ilman rottia. Jotain tuliaista niille sentään reissulta löytyi: siskon kanssa maalikaupassa käydessä tuli vastaan täydellisen rottakokoisia pahviputkia, ja niistä toki piti yksi mukaan pyytää. Saa sitten rotille hyvän putkiviidakon jonkun siivouskerran jälkeen. Toistaiseksi pahviputki jäi kuitenkin äitin nurkkiin, kun siskoa ollaan tulossa hakemaan Turusta parin viikon kuluttua muuttoauton kera. Niin en sitten jaksanut lähteä putkea bussilla ja kävellen kuskaamaan.

Miun Tampereen reissusta huolimatta Green Day ja Eliza ovat viettäneet kaikki yöt yhdessä majaillen päivät omissa laumoissaan. Eliza ei ole uudesta sulhostaan yhtään vakuuttunut, vaan aamuisin pariskunnan löytää aina visusti kaksikerroksisen kopin eri kerroksista. Myöskään kiimaa neidillä ei ole ollenkaan näkynyt. Eli nyt sitten jo vähän jännittää saadaanko tuolle parille ollenkaan jälkikasvua, vai käykö niinkuin Jolenen ja Poseidonin kanssa. Toisaalta meille on jo nyt sattunut sen verran usea urosta kohtaan topakka naaras, että sitä on myös alkanut pohtimaan miten tähän ongelmaan lähtisi parhaiten puuttumaan. Kyseessä kun on selkeästi ei-toivottava ominaisuus, vaikka eläimet menevät omissa laumoissaan hyvin. Näin pienellä eläinmäärällä pelatessa on  kuitenkin mahdotonta lähteä sulkemaan suoraan pois jalostuksesta kaikki eläimet joissa on vähänkään jotain mistä ei pidä. Etenkin kun ongelma ei ole iso, ainoastaan ikävä. Täydellisiä jalostuseläimiä kun ei valitettavasti löydy, ainakaan niin paljoa että koko kasvatusta olisi mahdollista rakentyaa niiden varaan. Nyt on vain asetettava tavoitteita ja toiveita, ja koitettava sitten niiden pohjalta sumplia, millä aikataululla mihinkin on sukupolvien ketjussa mahdollista puuttua. Samalla sitä jää mielenkiinnolla odottamaan Muhkun astutusta, koska sen emo Delilah oli ainakin Naveenin kanssa yhdistettäessä kaikinpuolin helppo tapaus, eikä toisenkaan sulhon kanssa ollut kuulemma ongelmia.

Tänään tuli myös ohimennen Lenan luona poikettua juttelemassa ja riippareita vaihtamassa. Samalla sitä sitten huomasi uusimman Rattuksen ilmestyneen, ja Lena bongasi siitä kasvattajakurssin mainoksen. Tänään pääseekin sitten illemmalla siihen liittyvää hakemusta väsäämään, josko sitä mahtuisi mukaan jo näin alkutaipaleella. Ensisijalla kun ovat aina pidempään kasvattaneet, joilla myös kasvattajanimen hakeminen on ajankohtaisempaa. Itselläkin kasvattajanimen hakeminen on kyllä suunnitteilla, mutta ei välttämättä vielä tänä vuonna. Vaikka ei tämä tuohu nyt ihan niin hitaan tunnustelevasti olekaan lähtenyt liikkeelle mitä alkuun suunnitteli ;)

Delilahista ei ole vielä kuulunut uutisia. Nyt neidin laskettu aika on kuitenkin käsillä.

Kokous ja muutoksia

Tänään tuli tavattua rottaihmisiä Lskgy:n hallituksen kokouksen tiimoilta. Kokous keskittyi pääosin parin viikon päästä olevaan näyttelyyn, mutta puheenaiheet vaihtelivat totuttuun tapaan aiheessa ja aiheen vieressä. Tällä kertaa kun kellään ei ollut niin kauhea kiire, että kokous olisi pitänyt saada nopeasti läpi. Itse lupauduin taas kasviskokkailuja näyttelyyn kokeilemaan. Kokouksen yhteydessä Delilah lähti sitten Saijan matkaan, kun tultiin siihen tulokseen että miun Englanninreissun takia Delilahin on sittenkin parempi synnyttää Saijan luona. Likka palaa sitten muksuineen kotiin muksujen ollessa pariviikkoisia, ja alkaessa kaivata enemmän huomiota. Yleensä sitä olisi asiasta ehkä vähän haikeana, mutta nyt kun sitä on luvannut olla vielä ennen lähtöä viikonlopun Tampereella ja tullessa poiketa Pirkkalassa, tuntui suunnitelma Saijan sitä ehdottaessa harvinaisen hyvältä. Vaikka toki sitä kotona olevien eläinten hoito on Mikon ja Tapsan kanssa sovittu miun reissatessa, eli sitä kautta Delilahin ei olisi ollut mahdoton täälläkään synnyttää.

Toinen muutos tapahtui miun uroslaumassa. Edellisessä postauksessa mainittu russian blue poika saatiin sitten miun laumaan, ja nyt kun yhteiseloa on takana pari päivää, sitä uskalsi ilmoittaa Saijallekin pojan tulleen jäädäkseen. Seuraavaksi pitäisi vain sitten lempinimeä pojalle keksiä. Uusi poika kun on lempinimenä vähän kömpelö. Mutta sillä nimellä poika on tähän asti kulkenut, alkuun tosin etuliitteellä 'mahdollinen'. Tänään tuli tuota silkkiturkkia sitten siskollekin esiteltyä, tuolla pojalla kun on varmaan pehmeämpi turkki kuin miun likoilla. Ei yhtään sellainen karkea urosturkki, niinkuin Sanariksellakin jo alkaa olla.

Näiden pienempien muutosten ohella taloudessa saattaa olla tiedossa isompia muutoksia miun ja Mikon harkitessa eroa. Omiin rottailuihin tai poikuesuunnitelmiin tämä ei vaikuta, vaan mahdollisen eron sattuessa oma kämppä pitää sitten katsoa rottien ehdoilla. Mikko puolestaan harkitsee uroslaumastaan luopumista, tai ainakin sen pienentämistä niin että jättäisi itselleen vain lauman vanhukset.

Mitä taas poikuesuunnitelmiin tulee, Eliza pääsee nyt tutustumaan uuteen sulhoonsa. Sitten pitää vain kovin toivoa, että parhaimman väriset muksut olisivat sileäkarvaisia. Muuten saatan joutua pyörtämään päätökseni pitää ainoastaan sileäkarvaisia, ja mikä vielä pelottavampaa, opetella trimmaamaan rotta näyttelyyn. Green Daykin kun on nyt kyllä täältä suoraan Littoisten näyttelyyn menossa, mutta Saija lupasi miun reissun jälkeen tulla auttamaan sen näyttelykuntoon laitossa.