Vähäkuvaiset, parin päivän viiveellä ilmestyvät kokoomapostaukset näyttävät muodostuneen tämän maaliskuun teemaksi, josta pyrin taas ensikuussa eroon. Eipä sillä että täällä mitään kovin radikaalia rottiin liittyvää olisi tapahtunut - tänäänkään miulla ei ole blogiin laittaa päivittämättömiä poikueuutisia, tai kotiin eksyneitä uusia rottalaisia. Vaikka Delilahin muksut kyllä huolehtivat siitä, ettei täällä rottarintamallakaan täysin hiljaiseloa elellä.
Torstai-ilta kului LSKGY:n kevätkokouksen merkeissä. Ehkä vähän liioitellen, kun esityslista oli lyhyt ja väkeä paikalla kourallinen. Niin kokous saatiin vedettyä läpi varsin jouhevaan tahtiin. Ehti sitten itse kukin jäädä kokouksen jälkeen hetkeksi kahvittelemaan ja juttelemaan yleisemmin yhdistystoiminnasta ja jyrsijäharrastuksesta. Kevätkokous tapaakin olla sääntömääräisistä jäsenkokouksista se nopeampi, syyskokouksessa kun valitaan aina myös seuraavan vuoden hallitus. Jäseniä noihin kokouksiin vain toivoisi paikalle enemmänkin, esittämään omia näkemyksiään siitä millaista yhdistystoimintaa alueella kaivattaisiin.
Perjantaina meinasin täysin unohtaa yhden yliopistolla olevan seminaarin, mikä on jo hieman noloa kun kuulun itsekin hankkeeseen joka sitä oli järjestämässä (huomaa että tässä kuussa ajatukset eivät ole olleet ihan kasassa kuitenkaan). Onneksi oikea päivämäärä muistui kuitenkin ajoissa, koska seminaarin puheenvuorot ja niiden ympärillä käyty keskustelu oli todella mielenkiintoista seurattavaa. Sieltä sitten suunnistin kavereiden kanssa sovittuun peli-iltaan, joka kerrankin taas perjantaille saatuna jatkui pikkutunneille asti. Eilen siinä välissä muksujen kanssa touhutessa tuli huomattua Delilahin olevan tämän toisen poikueensa kanssa yhtä mahdoton kuin aikaisemman lapsikatraansakin: nyt kun muksut ovat oppineet tulemaan itse luukulle hakemaan huomiota, on mamma aloittanut uudelleen niiden kantamisen takaisin pesäkoppiin. Ja tätä Delilah tekee tosiaan vain silloin, jos joku on luukulla - muuten muksut saavat liikkua täysin vapaasti ympäri häkkiä. Kai kaikella vain on rajansa: Delilah hoitaa muksunsa hyvin ja tunnollisesti, mutta se menee jo yli jos muksut meinaavat saada sitä enemmän huomiota vain siksi että ovat pieniä ja söpöjä (ja tarvitsevat paljon käsittelyä).
Seminaarista johtuen en sitten ehtinyt Rapinoitakaan perjantaina postittaa, vaikka lehdet jo tällä viikolla kotiini sain. Niiden postiin kiikuttaminen menee sitten ensiviikon alkuun, mutta kyllä ne ovat täältä tulossa.
Tänään aamulla olisi ollut hyvä hetki rottien kanssa touhuiluun, kun muut vielä nukkuvat peli-illan jäljiltä. Ainoa vain että rotatkin tyytyivät kääntämään kylkeä riippumatoissaan ja heinäpesissään. Mikä lie niiden tekosyy siihen, ettei edes lähempänä puolta päivää jaksanut tulla edes luukulle vastaan. Tulleet kai liikaa miuun iltavirkkuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti