Ulkona on täysi kevät leskenlehtineen ja krookuksen nuppuineen, eli jotain kauan odotettua on tänne jo saatu. Toinen odotus ei sen sijaan tunnu päättyvän, nimittäin Elizan. Mahaakaan ei ole kauheasti tullut lisää siitä kun se lähti kasvamaan, eli koko ajan alkaa näyttää yhä ikävämmin siltä, että neiti on vain mennyt lihomaan. Ihan vielä toivo ei ole kuitenkaan täysin mennyt.
Nyt on kulunut 29vrk parin yhdistämisestä, ja 10vrk parin erottamisesta. Silti neiti on näyttänyt parina viime päivänä vähemmän kantavalta kuin aiemmin. Sillä on myös selvästi tylsää mammailuboksissaan, mistä se jaksaa muistuttaa aina kun mammailuboksin ohitse menee. Vaikka onhan se nyt joutunut sielä hyvän tovin olemaan, kun siirsin sen sinne heti kun sen maha näytti alkavan kasvaa. Neidillä kun ei näkynyt minään päivänä selkeää kiimaa, niin sitä myötä ei ole saanut myöskään mitään selkeää laskettua päivää. Että olisi voinut sen mukaan sitten laskea, koska mamma olisi hyvä siirtää omilleen (vaikka osa mammoistahan ilmoittaa sen selkeästi itse, jos jossain vaiheessa tiineyttä kaverit alkavat häiritä). Nyt on sitten kahden vaiheilla sen laumaan palauttamisen ja mammailuboksissa tarkkailun välillä. Silti laumaan palauttaminen vielä vähän mietityttää, kun voihan olla että neiti vain odottaa vain varsin pienehköä poikuetta. Jolene tosin turposi pienen poikueenkin kanssa kuin pullataikina, ja ne raskausgrammat istuvat yhä niin visusti mamman kropassa että se on jäänyt eläkkeelle näyttelyistä ja elelee nyt täysin kotirottana.
Toinen odotus kohdistuu Katarinaan, joka on vähän liiankin söpö pari sulhonsa kanssa. Siinä missä epävarmuutta Elizan kantavana oloon lisää se, ettei se missään vaiheessa halunnut päästää sulhoehdokasta lähellekään itseään, Katarina on jatkanut Areksen vieressä nukkumista ja yhteisiä illallisia siitä lähtien kun pari on saanut olla koko aikaisesti yhdessä. Ainoa vain, ettei parin välillä ole ollut havaittavissa mitään sen intiimimpää kanssa käymistä, ja Katarina on onnistunut siskonsa tapaan piilottamaan kiimansa. Tällähetkellä miulla onkin kovin ikävä lentoon lähtevän tärrääviä kiimoja (joita aina rottia pestessä kiroaa), sekä valtavia mammailumahoja jotka saavat rotan näyttämään tennispallon nielleeltä (muillakin kuin Jolenella, joka ei ole ollut uroksen kanssa vuodenvaihteessa syntyneen poikueensa jälkeen).
Pääsiäistipujen sijaan tilaan siis monta pääsiäisrottanaperoa. Enemmän kuin nuo Delilahin seitsemän, jotka ovat jo niin kovin isoja. Eilen opittiin jo se, kuinka hypätään kannettoman boksin reunalle. Ja melko heti sen jälkeen, kuinka siitä pääsee tiputtautumaan pöydän päälle seikkailemaan. Pitää siis alkaa käyttää boksissa kantta muksuja siirrellessä. Vauhtia kun tuolta poppoolta löytyy jo varsin kiitettävästi uniaikojen ulkopuolella. Mammakin on nykyään enempi tyytyväinen kun muksut käydään hakemassa Bonesia katsomaan. Muksujen perään haikailun sijaan se käyttää nuo hetket nyt mielellään torkkumiseen. Ei ole selvästikään helppoa kasvattaa seitsemää vintiötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti