Blogi 1v

Marika

Tänään tuli sitten täyteen vuosi siitä kun aloitin bloggailun. Nostalgia mielessä piti sitä yksvuotispäivien kunniaksi käydä lukaisemassa läpi se ihan ensimmäinen postaus, se mistä koko blogi lähti. Ensimmäisessä postauksessa esitellään koko silloinen laumani, omistamani viisi valloittavaa rottaneitiä Kissus, Lilium, Linnea, Jolene ja Marika. Postauksessa mainitaan myös Miniata, joka oli jouduttu lopettamaan edellisenä päivänä. Noista ensimmäisen postauksen likoista kolmelle on joutunut valittettavasti sanomaan näkemiin, mutta nuo tuolloiset junnut, Jolene ja Marika, ovat laumassa yhä. Jotain noista nykyisen lauman ensimmäisistä likoista on kuitenkin matkannut mukana läpi vuoden: Jolene on Kissuksen tyttärentytär ja Miniatan pojantytär. Eliza on Jolenen tytär, ja Dippis Elizan poika. Liliumille ja Linnealle ei koskaan omia poikueita tullut, mutta ne olivat samasta Miniatan poikueesta kuin Jolenen isä.

Jolene

Marikan mainitsen vaikuttaneen parikuisena kakarana pyrkyriltä. Nykyhetkessä miun on hankala sanoa kumpi lopulta pitää likkalaumaa hallinnassaan, Marika vai Jolene, mutta olisin valmiimpi veikkaamaan Marikaa. Mutta tärkeintä on se että johto pelaa. Kissuksen lopetuksen jälkeen kun lauman kanssa pääsi tutustumaan myös muutamiin erilaisiin johdollisiin ongelmiin, ennenkuin tilanne laumassa taas kunnolla rauhoittui. Marika on ehtinyt vuoden mittaan keräämään myös näyttelymerittejä valmistuen FinChampioniksi, ja synnyttämään meillä yhden poikueellisen simskuja Saijalle. Jolene ei ole osoittanut ihan mummonsa veroiseksi pakotaituriksi, mutta on välillä muuten niin erehdyttävästi Kissuksen oloinen, että joskus hetkellisesti unohdan miun mummon olevan poissa. 

Dippis ja Sanaris

Blogin ensimmäiseen vuoteen on mahtunut myös ensimmäinen oma poikueeni. Jolenestahan se lähti. Aiemminkin kasvatus oli kyllä teoriassa kiinnostanut, mutta käytännössä asia mietitytti. Jopa niin paljon, että sitä välillä harkitsi ihan sijoituskotina pysymistä. Sijoituspoikueitahan meillä oli syntynyt tuossa kohtaa jo muutama. Sitten miulla olikin naaras, jolle halusin poikueen, mutta joka ei tällä kertaa ollutkaan sijoituksessa. Muutaman kuukauden harkinnan jälkeen syntyi sitten se ensimmäinen oma poikue Janinan lainattua minulle essex urostaan Naveenia (joka sitten myöhemmin muuttikin meille), ja sen poikueen myötä myös vahvistui päätös kasvatuksen aloittamisesta. Nyt on ehditty sitten siihen pisteeseen, että itsellä on se oma uroslaumakin, joka oli se kasvatuksessa yksi eniten mietityttäneistä asioista (mietin pitkään olenko valmis pitämään vakituisesti yli yhtä laumaa, ja jos, haluanko kuitenkaan uroksia tai olenko valmis alusta pitäen sijoittamaan valtaosan uroksista).

Vuoteen on siis mahtunut paljon rotakkaita muutoksia. Nyt ollaan kuitenkin taas muutosten kynnyksellä, kun miehen lauma ja kanit ovat pian muutamassa pois hänen mukanaan, ja omakin rottala muuttaa reilun parin kuukauden kuluttua uuteen osoitteeseen. Rottala-sivun päivityskin on jäänyt odottamaan uutta rottalaa.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille (jotka ovat yhteisvoimin nostaneet blogisivun katselumäärät ensimmäisten kuukausien noin kolmestasadasta vuodenvaihteen yli kolmeentuhanteen kuukaudessa ;))!