Littoisten näyttely

Littoisten näyttely on nyt takana. Päivä oli totuttuun tapaan pitkä, mutta mukava. Etenkin kun oma assarointi siirtyi pettiin, vaikka Saija alkuun uhkasikin miua virallisille laittaa. Jotenkin vain pet puolen boksi kerrallaan systeemi sopii itselle touhutessa paremmin, vaikken petissä ketään näyttelytäkään. Välistä pääsi sitten Janinaa sihteeröimäänkin, kun Lefu tarvitsi hommasta taukoja. Tapsa oli lähtenyt miulle kuskiksi, ja hänellä onneksi lukeminen riitti niin ei päässyt tylsistymään miun touhutessa. Vaikka häntä kyllä jo varoitin, että hommia kyllä taatusti löytyy, jos meinaa liian tylsistyneeltä näyttää ;) Vaikka kyllä Tapsa nytkin jo pääsi tuomareita kuskaamaan.

Tuomaripöytiä toimihenkilöineen

Näyttelypaikalle lähdettiin tosiaan heti aamusta. Kahdeksaksi tähdättiin, mutta erinäisistä syistä paikalle saavuimme vasta vartin yli. Ajettiin mm. tyylikkäästi yhdestä risteyksestä ohi, kun miut oli ylennetty taas kartanlukijaksi (mikä on aina huono idea). Paikalla oltiin siis juuri sen verran myöhässä, että pöydät oli ehditty ehditty laittaa paikoilleen. Saija ja Tero kun olivat ainakin saapuneet hyvissä ajoin paikalle, ja oli Mira ja Maijukin jo valmiiksi työn touhussa meidän ehättäessä näyttelypaikalle. Ei siis muuta kuin kamat ja kyytiläiset autosta ulos, ja avittamaan näyttelypaikan hienosäädössä roskapusseineen ja tuomarilappuineen. Sitten Tapsa syventyi kirjaan, ja mie pet-naaraiden bongailuun. Tosin eteisen riipparimyynnin kautta, koska pitihän sitä varmistaa saavansa sekä tytöille että pojille keskikokoiset taskulliset riipparit tuliaisiksi.

Tälläkertaa sileäkarvaisilla oli virallisessa tuplaluokat, ja ensimmäiset arvostelut omille ja mukana olleille tulivatkin varsin nopeaan - kaikille L1:stä Boa Vistaa lukuunottamatta (joka sai L2), ja muutama luokkavoittokin. Oikein mukava aloitus siis päivälle. Suskun likkojen tulokset pitikin heti Suskulle tekstata, että hän pysyi kanssa ajantasalla. Dippiksellekin saatiin L1 lk. sij. 2 Lianilta, niin saa senkin nyt sitten näyttelyn jälkeen rekisteröityä. Toisia arvosteluja joutuikin odottamaan sitten pidempään, ja niissä oli L2:kin sitten enemmän. Sitä olikin sitten varsin mielenkiintoista verrata, miten eri tavoin Lian ja Fiona olivat samat eläimet luokissa sijoittaneet. Janinan saatua pet-naaraat arvosteltua, käytiinkin yhdessä hänen kanssaan essex junnujen ja russian blue agouti junnujen arvostelut läpi, kummassakin noissa luokassa kun oli eläimiä vain meiltä kahdelta.

Eläinpöytiä ja kotiinlähtöä odottavia ihmisiä

Loppupäivästä jalat tahtoivat vähän kipeytyä, ja päänsärkykin meinasi tehdä tuloaan, mutta loppuun asti kuitenkin selvittiin. Osin suklaan ja colan voimalla, joita itsellä kului kumpaakin päivän aikana varsin kiitettävästi. Entisenä cola-addiktini asiaan saattoi kyllä vaikuttaa, ettei kotiin tule nykyään hankittua colaa kuin harvoina speciaalitapauksina siinä missä se ennen kuului jääkaapin päivittäisvalikoimaan. Näyttelypäivinä itselleen saa kuitenkin joitain paheita sallia.

Virallisista palkinnot jakoi ensin Sari rexeille, ja sitten Lian toisille sileille. Näistä meille ei palkintoja tullut (eipä sillä että itsellä olisi ainakaan toistaiseksi rexejä joita näyttelyttää), vaikka Lianilla olisi kyllä ollut jaossa maailman söpöin punataustainen englanninlakritsi-kuvioinen riippari. Fionan kohdalla kävi parempi tuuri: häneltä omille rottalaisille tuli peräti kolme tähteä: yksi Marikalle, sekä yhdet omille kasvateille Muhkulle ja Sanarikselle. Fiona kyllä jakoi tähtiä muutenkin huomattavasti enemmän kuin Lian.

Kännykän yksi piuha loistaa edelleen poissaolollaan, eli näyttelykuvat jumittavat puhelimessa. Katsoo jos piuha siihen mennessä löytyisi, kun jaksan naputtaa rottalaisten arvostelut kokonaisuudessaan blogiin :) Tänään kun on taas niitä päiviä, että sänkyyn mennessä voi nukuttaa hyvin.