Muksuja talossa ja häkkiaddiktin uusi tuttavuus

Delilah

Eilen kotiutui Delilah muksuineen ja Green Day lähti kämppiksensä kanssa Saijan matkaan. Nyt on siis talossa taas seitsemän pientä rottalasta, joista pitäisi malttaa luovutusiän tullen luopua. Saija kyllä jo kovasti koitti yhtä härpäketyttöä Tapsalle omaksi rotaksi markkinoida, nyt kun Mikko pienentää laumaansa eikä voisi sinne muutenkaan naarasta ottaa. Mikon lauman kahdelle nuorimmalle löytyikin jo uusi koti lähipiiristä, kun veljeni vaimo sattui sopivasti soittelemaan ja kertomaan heidän harkinneen taas rottia ottavansa. Junnut lähtevät sinne sitten viikonloppuna. Mikolle taas saapui hänen pojille tilaamansa Ferplastin Furet XL, jota minä pääsin sitten kokoamaan. Jotenkin kummasti kun Mikolla ei ole samanlaista kiinnostusta eri häkkien rakenteisiin ja muihin ominaisuuksiin, joten kummatkin olivat olivat diiliin tyytyväisiä: mie pääsin näpertämään, ja Mikko sai häkin valmiiksi koottuna. Eli eilinen oli kaikkiaan varsin rotakas päivä taas, millä bloginkin päivittäminen jäi tähän päivään.

Delilahin muksut

Delilah pääsi muksuineen oranssipohjaiseen junnulaan. Vielä kakarat ovat kyllä kiltisti maantasalla pysyneet, vaikka silmätkin jo hieman sirrittävät. Mutta nyt eletään niitä hetkiä, joina silmät aukevat hetkenä minä hyvänsä, ja sitä myöten kiipeilyharjoituksetkin lähtevät yleensä hetimmiten käyntiin. Ja viikon päästä ollaan varmaan jo niin olevinaan isoa rottaa ja nukutaan tasoilla ja riippareissa. Mutta vielä hetken ollaan niin kovin pieniä. Muutaman kuvankin jo lapsista nappasin. Muksut olivat kaikki päikkäreillä, niin en sitten viitsinyt toisia vielä enempää kameralla kiusata. Ja sekin jäi vielä arvoitukseksi, joko osalla on silmät auki. Delilah tuli siinä sitten kameraa vahtimaan, ja hakemaan huomiota. Miun pusutyttö.

Mikko halusi lauman pienemisen ja muuton myötä pojilleen hieman toisenlaisen häkkiratkaisun. Nykyinen Critteri vaihtuu siis pöydälle sopivaan Furet XL -häkkiin. Itse odotin uutta häkkitulokasta kanssa mielenkiinnolla, kun omille pojille on tullut välillä Furet Toweria mietittyä. Häkki olikin hyvin simppeli koota, ja oikeastaan yllättävänkin hyvän kokoinen. Kyllä se heti tekee paljon tilantuntua häkkiin, kun häkissä on oikeasti myös syvyyttä pituuden ja korkeuden ohella. Critteriin verrattuna tuossa on pohja-alaa jopa aavistuksen enemmän, kun asia tuli laskemalla tarkastettua. Ulottuvuus häkin luukuista käsin oli myös hyvä, nyt kun sekä etu- että kattoluukku ovat hyvin käytettävissä. Se alkoi kyllä Furet Towerin kohdalla mietittyttää, kuinka hyvin sen kanssa pärjäisi, kun häkin ollessa koottuna alemmassa häkissä olisi käytettävissä vain etuluukku, ja häkin korkeus huomioon ottaen kattoluukkukaan ei välttämättä sisustuksessa niin paljoa auttaisi.

Furet XL

Oman häkkikannan päivitys lähti kuitenkin liikkeelle toisesta suunnasta. Nyt kun Mikon pojilla ollut Critter jää miulle käyttöön, päädyin laittamaan yhden Lusakoista myyntiin. Josko saisi sitten siitä saatavalla hinnalla teetätettyä pari Critterin metallipohjaa lisää, niin saa sitten toisesta Critteristä hyvin pari junnulaa/varahäkkiä. Tower saa pysyä harkintalistalla ainakin muuton yli (ellei joku tiedä vinkata edullisesti myytävästä hyväkuntoisesta käytetystä, sitten en välttämättä voisi vastustaa tarjousta). Parhaansa mukaan sitä koittaa kyllä pyrkiä pitämään oman häkkivaraston suhteellisen järkevissä mitoissa ja sellaisena, että jokaiselle häkille on oikeasti kuviteltavissa käyttöä jossain realistisessa tilanteessa (onneksi minulla on hyvä mielikuvitus).

Eliza majailee nyt omassa mammailuboksissaan, ja odotan suurella mielenkiinnolla, onko likalle tulossa muksuja ja jos niin millaisia muksuja. Neidillä kun on nyt entistä selvempi pömppis ja nisätkin paremmin näkyvissä. Mutta koska astumista ei tullut kertaakaan nähtyä, en ole täysin uskaltanut sulkea pois valeraskauden tai lihomisen mahdollisuuttakaan. Tuosta poikueesta kun olisi itsellä tilauksessa kauniita sk essex ja sk agouti lapsia. Sama tilaus on esitetty myös Katarinalle, joka on nyt näyttelystä asti viettänyt yönsä Areksen seurassa. Niin pitkään kun olenkin ollut vannoutunut yksiväristen ystävä, on nyt jopa vähän orpo olo kun kotona on vain kaksi essexiä. Sanariksellekin tulee kyllä nyt pikkuhiljaa lähdettyä morsiansa hakemaan, ja samalla pitäisi sitten Muhkulle sulhoa valita. Tämän sisarusparin kohdalla huomaa kyllä hyvin sen eron kotiin jätettävässä uroksessa ja naaraassa: Sanariksen morsiammen kohdalla sopivaa tulee haettua nyt syntyneistä, tai syntymässä olevista poikueista, Muhkun sulhasen kohdalla uroksen taas pitäisi olla tällähetkellä ehdottomasti ainakin puolivuotias. Muhkun kohdalla on alkanut vahvemmin harkita myös yksiväristä poikuetta, nyt kun sopivia essex uroksia on varsin vähänlaisesti. 

Menin myös kyllästymään vaalean keltaiseen blogitaustaan, eli blogille on haussa uusi ilme. Täysin itseä tyydyttävään ratkaisuun en vielä päässyt, eli blogin ilme voi vielä vähän ajan kuluttua tästä muokkaantua.