Viime päivät on tullut taas oltua menossa, ja huomenna reissu jatkuu. Ensin tuli oltua viikonloppu Tampereelle, ja seuraavana on vuorossa viikko Englannissa. Rottien kanssa vietetty aika on siis ollut hieman kortilla, ja ne ovatkin joutuneet nyt tyytymään varsin minimaalisiin jaloittelutuokioihin. Pitää taas Englannista palattua parantaa tapansa.
Oli kyllä outoa reissata mennen tullen Tampereelle ilman yhtään rottaboksia. Huomasi kyllä, että viime aikoina Tampereen reissut on lähes poikkeuksetta tullut sovitettua yksiin poikasten luovutuksen tai näyttelyjen kanssa. Mennessäkin oli vain yksi kassi matkassa ja vahva tunne siitä että olen unohtanut jotain. Mutta ihan mukava välillä näin, vaikka se tarkoittikin että nyt piti oikeasti olla koko viikonloppu ilman rottia. Jotain tuliaista niille sentään reissulta löytyi: siskon kanssa maalikaupassa käydessä tuli vastaan täydellisen rottakokoisia pahviputkia, ja niistä toki piti yksi mukaan pyytää. Saa sitten rotille hyvän putkiviidakon jonkun siivouskerran jälkeen. Toistaiseksi pahviputki jäi kuitenkin äitin nurkkiin, kun siskoa ollaan tulossa hakemaan Turusta parin viikon kuluttua muuttoauton kera. Niin en sitten jaksanut lähteä putkea bussilla ja kävellen kuskaamaan.
Miun Tampereen reissusta huolimatta Green Day ja Eliza ovat viettäneet kaikki yöt yhdessä majaillen päivät omissa laumoissaan. Eliza ei ole uudesta sulhostaan yhtään vakuuttunut, vaan aamuisin pariskunnan löytää aina visusti kaksikerroksisen kopin eri kerroksista. Myöskään kiimaa neidillä ei ole ollenkaan näkynyt. Eli nyt sitten jo vähän jännittää saadaanko tuolle parille ollenkaan jälkikasvua, vai käykö niinkuin Jolenen ja Poseidonin kanssa. Toisaalta meille on jo nyt sattunut sen verran usea urosta kohtaan topakka naaras, että sitä on myös alkanut pohtimaan miten tähän ongelmaan lähtisi parhaiten puuttumaan. Kyseessä kun on selkeästi ei-toivottava ominaisuus, vaikka eläimet menevät omissa laumoissaan hyvin. Näin pienellä eläinmäärällä pelatessa on kuitenkin mahdotonta lähteä sulkemaan suoraan pois jalostuksesta kaikki eläimet joissa on vähänkään jotain mistä ei pidä. Etenkin kun ongelma ei ole iso, ainoastaan ikävä. Täydellisiä jalostuseläimiä kun ei valitettavasti löydy, ainakaan niin paljoa että koko kasvatusta olisi mahdollista rakentyaa niiden varaan. Nyt on vain asetettava tavoitteita ja toiveita, ja koitettava sitten niiden pohjalta sumplia, millä aikataululla mihinkin on sukupolvien ketjussa mahdollista puuttua. Samalla sitä jää mielenkiinnolla odottamaan Muhkun astutusta, koska sen emo Delilah oli ainakin Naveenin kanssa yhdistettäessä kaikinpuolin helppo tapaus, eikä toisenkaan sulhon kanssa ollut kuulemma ongelmia.
Tänään tuli myös ohimennen Lenan luona poikettua juttelemassa ja riippareita vaihtamassa. Samalla sitä sitten huomasi uusimman Rattuksen ilmestyneen, ja Lena bongasi siitä kasvattajakurssin mainoksen. Tänään pääseekin sitten illemmalla siihen liittyvää hakemusta väsäämään, josko sitä mahtuisi mukaan jo näin alkutaipaleella. Ensisijalla kun ovat aina pidempään kasvattaneet, joilla myös kasvattajanimen hakeminen on ajankohtaisempaa. Itselläkin kasvattajanimen hakeminen on kyllä suunnitteilla, mutta ei välttämättä vielä tänä vuonna. Vaikka ei tämä tuohu nyt ihan niin hitaan tunnustelevasti olekaan lähtenyt liikkeelle mitä alkuun suunnitteli ;)
Delilahista ei ole vielä kuulunut uutisia. Nyt neidin laskettu aika on kuitenkin käsillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti