Hyviä ja huonoja uutisia ja jotain siltä väliltä

Rottalaan kuuluu taas vaikka ja mitä. Valitettavasti kuulumiset eivät ole pelkästään hyviä, vaikka mitään isompia

Tyttöjen uusi riippari

katastrofeja ei ole tällä kertaa sattunut. Parhaimmasta päästä uutisia on Sanariksen tila, joka on pysynyt kuurin jälkeen hyvänä. Nyt alkaa sitten pojan kohdalla pikkuhiljaa luottaa siihen, ettei meidän uroslauma ole ihan heti kutistumassa olemattomaksi tyngäksi (vaikka harkinnassa onkin palata eloon yhden lauman kanssa, ei minulla ole siihen kauheaa kiirettä).

Ensimmäinen ikävämpi uutinen taas koskee Soodaa; Soodan kohdalla kävi se mitä pelkäsinkin, eli neiti ei tullut taaskaan kantavaksi. Vauvauutisten sijaan neidin kohdalla alkoikin siis laumaan totutus. Tämän pilven hopeisena reunuksena totutus on alkanut suhteellisen rauhallisissa merkeissä, ja laumassa ainoat joilla tuntuu olevan enemmän vääntöä ovat Libna ja Sooda, mistä en ole järin yllättynyt. Tänään tämä selvittely on kuitenkin edennyt välirauhaan, jonka tiimoilta kumpikin tarkkailee toisen tekemisiä, mutta ei jaksa enää koko aikaa puuttua niihin. Saa nähdä mihin suuntaan tilanne kehittyy illalla kun neidit ovat taas pirteämpiä. Silläkin olen tästä rauhallisuudesta hieman yllättynyt, että pitkästä aikaa siirsin koko lauman lähes heti likkojen normihäkkiin pidemmän kaavan mukaan etenemisen sijaan. Syy tähän valintaan liittyy valitettavasti toiseen ikävään uutiseen, joka koskee Tuiken tilaa.

Tuike

Tuike ei nimittäin ole nyt kunnossa. Tuike on ollut aina varsin mukavuudenhaluinen ja etenkin viime aikoina laiska. Itse en tästä osannut kuitenkaan huolestua, sillä Tuikelle oli kertynyt myös mahaa jonkin verran. Mielestäni lisääntynyt elopaino ja monet namit riittivät selittämään muutokset, ja Tapsan kanssa puhuttiinkin että neidin kohdalla on jo syytä alkaa säännöstellä herkkuja ja laittaa se näkemään vähän enemmän vaivaa ruokansa eteen; josko neiti sitten taas solakoituisi ja alkaisi liikkumaankin enemmän. Näin ei kuitenkaan käynyt. Namien vähennyttyä ja ruokakupin siirryttyä hankalampaan paikkaan Tuiken paino romahti nopeasti, turkki menetti kiiltonsa, neiti alkoi pitämään silmät sirrillään eikä jaksanut enää pitää itseään puhtaana. Eli kyse on selvästi jostain muusta kuin ylipainon aiheuttamasta laiskistumisesta, sillä ei terve rotta saata itseään tuohon kuntoon siksi että ruoka ei tulekaan enää suoraan nenän eteen. Valitettava seikka tässä on se, että mikään päällepäin näkyvä tekijä ei anna vihjettä siitä mistä on kyse. Nyt Tuike onkin Nutri-Plus kuurilla ja ruuat on siirretty takaisin alas. Nyt toivotaan että neiti saisi lisää massaa ja piristyisi.

Likkojen häkki tuli siivottua eilen ja neideillä on puhdas ympäristö jossa touhuilla; selvitellä välejään ja kerätä voimiaan. Tällaisina hetkinä likkahäkin koko on itselleni erityisen mieleen, sieltä kun löytyy useampia soppeja lauman eri jäsenille. Tuikella on alakerrassa tilaa rauhoittumiseen, vaikka Sooda ja Libna vääntävät yläkerrassa. Ei tule ihan niin äkkiä tarvetta erottaa ketään porukasta. Vaikka tietenkin Soodan totutusta olisi vielä lykätty, jos olisi alkanut näyttää siltä että häkki olisi mennyt turhan levottomaksi.

Likkojen häkki

Vanamolta on alettu etsiä kiimaa vauvauutisten saamiseksi, mutta vielä etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Pamauskin tuntuu olevan vähän hölmistynyt iltaisesta neitoseurastaan, tähän saakka se kun päässyt ihailemaan tyttöjä vain etäältä. Ainakin näin kiimoja odotellessa Vanamo on kyllä pyrkinyt parhaansa mukaan myös säilyttämään jonkin asteisen etäisyyden illalla häkissä.

Ja ikäänkuin näissä ei olisi tarpeeksi, Lilian alkoi aivastella eilen illalla normaalia enemmän (tämä kiinnitti huomioni kun

Luonnonmateriaalinurkkaus

menimme antamaan Tuikelle Nutri-plussaa). Keuhkoista ei kuitenkaan tunnu kuuluvan mitään, joten toivotaan että tästä selvitään vitamiinikuurilla, tai mikäli vielä parempi tuuri käy, se olisi vain saanut eilen pölyä tms. kuonoonsa. Tänään tuota ääntä kun ei ole yhtä selvästi kuulunut.  

Sitä luulisi jo tottuneen siihen, ettei isomman lauman (tai kahden pienehkönkään) kanssa asiat pysy yleensä kauaa samoilla urilla. Silti se tuntuu aina arjessa, kun useamman yksilön kohdalla yhtä aikaa tapahtuu jotain normiarjesta poikkeavaa. Vaikka se taitaa siltikin olla lähempänä normia kuin se että kaikki pysyisi viikkoja ennallaan ilman mitään muutoksia mihinkään suuntaan kenenkään kohdalla.