Kaikenlaisia hullutuksia

Jotkut varmaan muistavat vielä parinvuoden takaisen ihastumiseni haisunäätiin. Sen kun näin niitä lemmikkimessuilla Paratiisilinnun ständillä ja aloin viettää messujen jälkeen yhä enemmän aikaa niistä lukien. Mikko ei kuitenkaan asiasta niin innostunut ja asia hautautui. Hautautui aina siksi asti kunnes törmäsin taas pitkästä aikaa haisunäätäkeskusteluun.

Sen jälkeen asia onkin lähtenyt etenemään mielenkiintoiseen suuntaan. Tapsan kanssahan on jo pidenpään puhuttu, että jokin asunnossa vapaana elävä pitkäikäisempi lemmikki voisi olla mukava rottien lyhytikäisyyden vastapainoksi. Asia on kuitenkin päädytty laittamaan jäihin, kun lajista ei olla päästy täysin yhteisymmärrykseen. Itse kun olen koittanut puhua meille koiraa, mutta Tapsaa on epäillyttänyt koiran lenkitystarve ja haukkuminen kerrostalossa. Tapsa taas on koittanut puhua meille kissaa, mutta minä en ole innostunut ajatuksesta ettei sitten mitään voisi enää jättää pöydille ja hyllyillä olevat tavaratkin olivat vaarassa tippua. Olemme puhuneet eri roduista, miettineet eri luonteita ja harkinneet aikuista kodinvaihtajaa, ja päätyneet lopulta Nyytin täällä olon jälkeen siihen ettei koiraa otettaisi ainakaan tähän nykyiseen asuntoon.

Sitten tulin kysyneeksi Tapsalta haisunäädistä. Haisunäädät kun eivät kiipeile, mutta ovat muuten varsin kissamaisia otuksia. Ruokintakin olisi samantyylinen kuin rotilla ja hyvällä säällä otuksesta saisi ulkoilukaveriakin. Tapsakin kiinnostui kuulemastaan ja viime päivät kumpikin on lueskellut haisunäätäsivustoja. Siinä touhussa törmäsin myös yhteen myynti-ilmoitukseen haisunäätäpoikueesta ja uskaltauduin kyselemään poikasten myyjältä lisää haisunäädistä lemmikkeinä. Useamman mailin jälkeen huomasinkin jo sopineeni kyläilystä hänen luokseen katsomaan otuksia ja juttelemaan niistä. Ja siinä samalla huomasin alkaneeni miettiä jo sitäkin vaihtoehtoa, että mikäli laji vaikuttaa yhtä omalta vielä livenäkin, voisiko sen isomman karvaotuksen aika olla sittenkin jo nyt. Sitä asiaa on tietenkin auttanut se, että vielä useampienkin sivustojen ja videoiden jälkeen Tapsakin tuntuu yhtyvän ajatukseen.

Tietenkin asiassa on vielä paljon mietittävää ja harkittavaa, joista se meidän lähestyvä ulkomaanmatka ei ole kaikkein vähäisin. Muu ei ole kuitenkaan vielä lukkoonlyötyä kuin se, että parin viikon jälkeen suunnataan junaseikkailulle kohti Mäntyharjua. Vaikka pakko se on sanoa, että vaikka minun kuinka piti keskittyä nyt jonkin aikaa pelkkiin rottiin, mielessä läikehtii jo varsin mukavana pikku kihelmöintinä ajatus, että jos kaikki menee hyvin, voi meidän perhe sittenkin kasvaa lähiaikoina yhdellä vähän pitkäikäisemmällä otuksella.