Tajusin tänään etten ole varmaan ikinä hankkinut mitään lemmikkiä pelkän netistä luetun perusteella. Että koko omistamastani lajikirjosta huolimatta tähän mennessä on aina löytynyt joku tuttu harrastaja jolla on jo ennestään kokemusta harkitsemastani lajista. Joku muuta kautta tuttu ihminen, jolta olen voinut kysellä vinkkejä luotettavista sivuistoista ja kasvattajista ja joka on osannut auttaa minua luovimaan tietojen välisten ristiriitaisuuksien keskellä. Tämän asian suunnattoman hienouden ja rikkauden tajuan vasta nyt ensikertaa kunnolla. Tämä asia kun kirkastui minulle sen ikävimmän kautta: olen nyt ensi kertaa tilanteessa jossa minulla ei ole ketään ennalta tuttua tukihenkilöä. Haisunäädän harkinta on siis jatkunut ja mitä enemmän niistä luen, sitä enemmän olen sekaisin.
Ongelma ei ole se mitä alkuun pelkäsin; se ettei tietoa löytyisi. Sitä löytyy kyllä ja kaikki harrastajat joille olen tähän mennessä kysymyksiä laittanut ovat niihin myös vastanneet, mistä olen erittäin kiitollinen. Ongelma on se, että tiedot ovat osin ristiriidassa keskenään. Tähän mennessä isoimmat ristiriidat koskevat aihetta hajurauhallisen haisunäädän pito lemmikkinä. Monilta haisunäädiltähän hajurauhaset poistetaan heti poikasina ja monilla harrastajilla onkin kokemusta vain hajurauhasettomista haisunäädistä. Suomessa eläinsuojelulaki kuitenkin kieltää hajurauhasten poiston ja nyt olenkin koittanut etsinyt omakohtaisia kokemuksia ihmisiltä joilla olisi haisunäätiä hajurauhasineen päivineen - ja tunnen uponneeni loputtomaan suohon. Hajuja, hajuen miellyttävyyttä ja voimakkuutta kun on mahdoton arvioida objektiivisesti jokaisen kokiessa ne niin eri tavalla. Niin koeta nyt siinä sitten muodostaa lukemalla näkemystä mikä se todellisuus oikeasti on. Asian haastavuutta voi testata vaikka miettimällä mitä on ikinä itse lukenut esimerkiksi rottien, hamsterien, kissojen, koirien, hiirien tai frettien haisemisesta - jokaisen näistä lajeista kohdalla tunnen sekä ihmisiä joiden mielestä haju on olematon tai ei häiritsevä, sekä niitä joiden mielestä jo eläimen ominaishaju on niin paha ettei voisi ikinä kuvitella sitä sen tähden itselleen lemmiksi. Sitten kun yksilöllisen nenän lisäksi ne eläimetkin ovat yksilöitä, joiden haju vaihtelee myös hormonitoiminnan vaiheen myötä, niin vastausten vertailu käy hyvin mielenkiintoiseksi.
Toki olemme menossa katsomaan haisunäätiä ennen päätöksen tekoa. Se ei vain täysin lohduta sillä en ole vielä löytänyt Suomesta harrastajaa jonka luona olisi myös leikkaamattomia aikuisia. Leikatut aikuiset ja leikkaamattomat alle luovutusikäiset poikaset kun eivät anna vielä kovin kattavaa kokonaiskuvaa. Tässä asiassa omakohtaisesti oppiminenkin kun hieman pelottaa, sillä leikkausmahdollisuutta jälkikäteen ei olisi jos ne pahimmat uhkakuvat toteutuisivat - ne jotka ovat toisaalta tulleet usein harrastajilta joilla ei itsellään leikkaamattomia skunkkeja ole (järkevää ennakointia vai ylivaroisuutta? - yksi elämän suurista kysymyksistä johon en tällä hetkellä todellakaan osaa vastata).
Jos tästä päänsärystä pitää jotain positiivista hakea, osaan tämän jälkeen ehkä aiempaa paremmin asennoitua niihin ongelmiin joita ensimmäisiä rottiaan hankkivat kohtaavat. Rottien kohdalla kun on ihan kamalan helppo ajatella, että niistähän löytyy tietoa vaikka kuinka - sen kuin katsoo vähän foorumeita, tutustuu lajiyhdistyksen sivuihin ja alkaa käydä läpi kasvattajien sivuja. Tarpeeksi nettisivuihin tutustumalla löytää kyllä ihan taatusti vastauksen kaikkiin yleisimpiin kysymyksiin, mutta ei vain yhtä vastausta; vastauksia voi olla paljon, ne voivat rönsyillä ja olla keskenään ristiriidassa. Ihan perusasioista kysymisen taustalla voikin siis olla halu kuulla jonkinlainen selkeä ja kompakti tiivistelmä, joka antaisi vähän jotain johon suhteuttaa niitä kaikkia löydettyjä vastauksia. Netin kasvottomassa maailmassa kun voi tuntua todella hankalalta luoda käsityksiä siitä, millä kokemuksella ja mistä lähtökohdista käsin kukakin puhuu. Vaikka pitkään harrastaneelle kyse onkin usein toistosta ja näkee toisten luotettavien tahojen vastanneen kysymyksiin jo ihan hyvin jossain muualla, ei tilanne näyttäydy uudelle harrastajalle usein yhtä selkeänä.
Haluankin siis liittää tähän loppuun ison kiitoksen kaikille niille, jotka ovat vuosien saatossa vastailleet minun kysymyksiini. Sekä niihin lapsena esitettyihin ihan hölmöihin, uusia lajeja harkittaessa esitettyihin peruskysymyksiin että kaikkiin niihin miljooniin syventäviin kysymyksiin joita olen esittänyt kun olen koettanut oppia tuntemaan ne lajit joihin olen lopulta päätynyt yhä paremmin. Ison kiitoksen ohella koetan myös jatkossakin kantaa korteni kekoon vastaamalla niihin kysymyksiin joita minulta on kysytty niin hyvin kuin taidan (sekä tutuille jotka tietävät miltä taustalta puhun, että niille uusille tuttavuuksille jotka pääsevät puolestaan arpomaan kuinka paljon minua kannattaa kuunnella ;)). Ehkä jonain päivänä myös haisunäätiin liittyen - kunhan annatte minulle aikaa selvittää pääni.
-----
Ja ennenkuin unohdan, Sumu ja Laine ovat päässeet edustustehtäviin. Nuorista treenattavista löytyy kuva Heurekan sivuilta: http://www.heureka.fi/fi/rottakoripallo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti