keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Tuplabuukkauksen SM-kisat, täältä tullaan!

Ei ihmekään että kesässä on tuntunut riittävän viikonloppuja, sillä olen onnistuneesti tuplabuukannut niistä jo kaksi. Ensimmäisenä elokuun toiseksi viimeisen viikonlopun, jolloin on Lskgy:n seuraava näyttely. Sen olin muka vielä hyvin tarkistanut ennen minun ja Paulan pienen Viroreissun varaamista, ettei mene päälle. Mutta päällehän ne menevät: lähtöpäivä Viroon on juuri se sama 24.päivä kun on näyttelykin.

Jokin onni onnettomuudessa on sentään se, että lähtö on itselläni tuolloin vasta aamupäivällä. Vaikka itseltäni jää tuolloin näyttely väliin, sain sen myötä silti puhuttua Tapsan lähtemään. Perjantaina kun olen kuitenkin sitten kotona puunaamassa rottia, eikä Suskunkaan näyttelyviikonlopun majoittautumista täällä tarvitse perua. Suskusta Tapsa saa sitten hyvin näyttelyseuraakin, niin mie en saa ihan yhtä paljon sanomista siitä, että laitan sen harrastamaan miun puolesta miun harrastusta ;) Vaikka alkuun Tapsa kyllä meinasi ilmoittaa, ettei kyllä lähde ajamaan yksin näyttelyyn ilman miua miun lähtiessä reissuun. Mutta onneksi seurassa on eri asia kuin yksin, niin pääsevät junnutkin näytille.

Juuri kuin sain ensimmäisen päällekkäisyyden aiheuttaman harmistuksen käsiteltyä ja käytännön asioita järjesteltyä tipahti luukusta uusin Rattus - olin kokonaan unohtanut kasvattajakurssin päivämäärän. Onneksi en ollut kuitenkaan ehtinyt vielä ilmoittautua, sillä olen jo lupautunut Tapsan seuraksi Ropeconiin myymään hänen suhteettoman laajaa roolipeli- ja figuurikokoelmaansa. Hän kun innostui myyntipöydän varaamisesta tapahtumaviikonlopuksi vain kun lupauduin seuraneidiksi myyntipöydän äärelle istumaan. Ja sillä määrällä mitä olen noista ylimääräisistä laatikoista ja niistä eroon hankkiutumisesta nalkuttanut, on myös varsin kohtuullista että pidän lupaukseni kasvattajapäivien päällekkäisyydestä huolimatta. Eli ne jäävät sitten tänävuonna väliin.

Ei selvästi pitäisi ikinä ottaa minkäänlaista harrastustaukoa, sillä sen lopettaminen voi näemmä käydä yllättävän vaivalloiseksi. Mutta viimeistään ensivuonna koetan taas varmasti aktivoitua harrastusjutuissakin - siihen asti kotirottailen sitäkin ahkerammin ja koetan pitää blogin hengissä niin ettei olemassaoloni täysin unohdu vaikkei miua missään näykään ;) Hengissä ollaan silti yhä.

Ei kommentteja: