Näyttelypäivän sählinkiä

Näyttelyiden kohdalla voidaan pitää ennemmin sääntönä kuin poikkeuksena ettei kaikki mene täsmälleen suunnitelmien mukaan. Että jotain aina unohtuu, joku estyykin saapumasta, jokin tieto on kirjautunut väärin tai ei olekaan tavoittanut kaikkia, tai sattuu jotain vastaavan tasoista pientä hidastetta. Ei mitään vakavaa, mutta jotain sellaista jota pitää heti aamusta oikoa. Tälläkertaa kaikki vaikutti kuitenkin hetken hyvin lupaavalta. Ovien oli sovittu aukeavan kahdeksalta, ja kun miun, Mikon ja Erikan auto saapui paikalle pari minuuttia yli, olivat pöydät jo lähes paikoillaan. Saija saapui samoihin aikoihin, ja ehti jo todeta, että näyttelyn olisi voinut samantien laittaa alkamaan yhdeksältä, kun paikkakin oli jo niin valmiina. Ehti todeta juuri ennenkuin alkoi selvitä, mikä kaikki oli lopulta vaiheessa.

Näyttelypaikkaa.

Ensin tajuttiin miun unohdus - desifiointiaineen ja suihkepullot sisältävä yhdistyksen muovilaatikko oli jäänyt Mikon työhuoneen yläkaappiin. Ei siinä kuitenkaan mitään sen vakavampaa, kun Anni tiesi lähellä olevan Prisman. Sieltä saisi varmasti korvaavia. Prismaan ei kuitenkaan ehditty vielä edes lähteä, kun alkoi selvitä ettei kukaan muu ollut saanut viestiä siitä, ettei toinen Susanna pääsekään näyttelypaikalle. Sitä myötä kenenkään kanssa ei oltu myös sovittu kuka hakee hänen luonaan olevat kertkäyttöastiat. No, tähänkin vastaukseksi sopi Prisma, ja Anni ehtikin jo antaa miulle ja Mikolle ajo-ohjeet sinne. Sillä välin kuitenkin selvisi, että Maijulla ei ollutkaan rottien arvostelukaavakkeita, eikä Mira ollut ehtinyt saada Maijun viestiä aiheesta. Niinpä kaavakkeita ei ollut Mirallakaan mukana, vaan ne sisältävä laatikko oli hänen kotonaan Turussa. Siinä kohtaa suunnaksi vaihtuikin lähiprisman sijaan Turku, ja hyppäsin Miran autoon puuttuvien tarvikkeiden metsästysreissulle. Turkuun saavuttua selvisi että myös gerbuilta puuttuivat virallisten luokkien arvostelukaavakkeet, joten päädyimme sitten Miran kanssa niitä meille tulostamaan - onneksi eläinmäärät ja kaavakkeet löytyivät kätevästi netistä. Samalla napattiin meiltä sitten myös unohtuneet wc-paperirullan hylsyt gerbiilien silppurikisaa varten. Mutta jotta koko unohdusten vyyhti ei olisi käynyt liian helpoksi setviä, oli kahvio Susannan poissaollessa ja Miran ollessa miun kanssa liikenteessä jäänyt huomaamatta Erikan päivystettäväksi - ja Erika oli näyttelyssä mukana ensimmäistä kertaa. Siinä sitten Tellu soitteli perään kahvion hinnastoa, kun sitäkään ei oltu mihinkään ehditty vielä esille saada.   

Eli kaikenkaikkiaan päivä alkoi rentouttavissa merkeissä, ja saavuttaessa takaisin näyttelypaikalle yhdentoistamaissa olin enemmän kuin onnellinen siitä että olin saanut aikaiseksi tapojeni vastaisesti syödä kunnon aamupalan. Näyttelypaikalle palattua bongasin heti ensimmäisiksi Mikon ja Eevan miehensä kera. Ehdittiin siinä sitten pari sanaa vaihtaa ennenkuin miun piti rientää sisälle desifiointiainepulloja jakamaan. Siitä hommasta selvittyä koitin sitten Eevaa vielä paikantaa, että olisi ehtinyt vähän enempikin jutella, mutta hän oli jo joutunut poistumaan.

Siitä eteenpäin päivä jatkuikin rennommissa sekatyömerkeissä. Välillä kahvion takana salaattiemmeitä pilkkoen ja kahviomyyntiä hoitaen, välillä ikkuna-avainta metsästäen. Ja mukavan paljon vain eläimiä katsellen ja ihmisten kanssa jutellen, mihin tuntuu näyttelyissä jäävän aina liian vähän aikaa päivän kuluessa niin nopeasti erilaisissa askareissa. Mikoltakin peruuntui assarin homma, kun siihenkin tehtävään tuli tuomariharjoittelija, joten Mikko hääräili sitten samoissa askareissa kuin miekin.

Miun shoppailu.

Myyntipöytäkin piti luonnollisesti tarkastaa, vaikkei itsellä ollut suunnitelmissa uusia rottia ottaa. Eikä niitä itselle tullutkaan, kuten ei myöskään Mikolle tälläkertaa. Yhden simskun kohdalla kävi kyllä ehkä jo lähellä. Sen sijaan meidän kyytiläinen löysi itselleen ensimmäiset omat rottansa. Puolittain herätteenä - rotat kun olivat suunnitteilla, mutta eivät aivan vielä - niin asiaa sitten järjesteltiin lainaboksin ja -häkin kautta. Pienet käytännönseikat kun ovat lopulta aina vain järjestelykysymyksiä.

Niinpä kun näyttelystä lopulta viimeisten joukossa lähdettiin, suunnattiin sitten ensiksi meille tuomaan rotat, ja hakemaan Erikalle lainahäkkiä ja pientä määrää ruokaa ja kuivikkeita joilla selviää siihen asti kun posti tuo hänelle hänen tilaamansa. Niistä kertyi rottaboksin ohella kuitenkin sen verran tavaraa, että heitettiin sitten Erika kotiin samalla kun lähdettiin autoa palauttamaan. Ja sillä reissulla ihastuin kovin pieneen mustaan kissanpentuun. Lopulta kotiin saapuessa kello oli jo jonkin verran päälle yhdeksän, eli päivälle kertyi kyllä pituutta varsin kiitettävästi kun lähtö oli ollut aamulla seitsemän pintaan.

Arvostelujen osalta päivä meni varsin keskikertaisesti. Tytöt menivät kaikki siihen keskelle napaten kukin laatu kakkosen. Mikon pojista Ares ja Alastair nappasivat laatu ykköset ja luokkavoitot, siinä missä Thangualille tuli viivaa ja Poseidonille hylätty ruvista johtuen. Eli pojat hakeutuivat sitten eri ääripäihin.

Kaiken kaikkiaan päivä oli kyllä antoisa, ja oli taas ihana nähdä kaikkia. Toivottavasti päivän alkusählinkikään ei ketään säikäyttänyt ;) Nyt alkaa kyllä olla varsin valmis vetäytymään untenmaille.