Rottarakkaita tuttavuuksia

Välillä kuulee sanottavan että kotien etsiminen poikasille on yksi kasvatuksen ikävämpiä puolia. Ainakin se on varmasti yksi mietityttävimpiä, eikä itsekään ole välttynyt niiltä pohdinnoilta, että mitä jos kaikille ei löydykään omaa kotia. Tai mitä jos sitä myykin rotat ihan väärälle ihmiselle, ja kuulee sitten myöhemmin rottien joutuneen sopimattomiin oloihin tai kiertoon. Touhun ikävyyttä en ole kuitenkaan tänään valmis allekirjoittamaan. Parhaimmillaan kotien etsintä poikasille kun on kaikkea muuta. Ei sitä muulloin ole saanut yhtä paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka haluavat tulla tänne katsomaan rottia ja puhumaan niistä (ja mie olen esittänyt ihan avoimia kutsuja tulla tutustumaan lajiin, häkkeihin yms. ihan ilman poikasiakin ;)). Itse kun höpöttää näistä mielellään enemmänkin mitä kaverit jaksavat kuunnella, vaikka aika monta kaveria rotat ovatkin puolelleen voittaneet.

Tänään meillä kävi rottia katsomassa Eeva ja eräs äiti tyttärensä kanssa. Eevalla tuli luvan saatuaan kiire varmistaa oma muksunsa laumasta ennen muita varauksia. Oman muksun paikasta tosin taisteli useampi pieni. Eeva saapuikin sitten heti puolen päivän aikaan muksuja uudestaan tapaamaan. Uniset muksut heräilivät nopeasti, kun luukku aukesi ja häkistä avautui pääsy syliin seikkailemaan. Tai nopeasti ja nopeasti - poikueen yleensä vilkkaimpiin lukeutuva Hawskins pysähtyi vielä puurolautaselle välietapille ennenkuin liittyi muiden muksujen seuraan ovelle. Antoi sitten itsestään hieman normaalia rauhallisemman kuvan, vaikka sylissä sitä vauhtiakin alkoi taas löytyä. Thomas veti spurttejaan, ja Shadow pyrki kovasti tutkimusmatkalle häkin päälle. Omimmaksi valikoitui kuitenkin Marcus, kun poika päätti nuolla Eevan kättä ja nukahtaa sitten syliin peseydyttyään. Ei tuntunut pojalla olevan kiire mihinkään. Muksujen katselun ohella päädyttiin kyllä myös takapihalle istuskelemaan ja keskustelemaan rottien ohella myös koirista ja asumisesta. Juttua olisi varmaan riittänyt enemmänkin, mutta äkkiä kello olikin niin paljon että Eevan kyyti tuli. Sovittiin sitten pojan nouto ensiperjantaiksi, kun pienet tulevat luovutusikään.

Eevan lähdettyä muksut vetäytyivät sitten päiväunille. Kuudenmaissa saapuivat seuraavat poikastenkatsojat. Heilläkin oli ollut rottia jo aiemmin, niin juteltiin siinä sitten heidän menneistä rotista, rotista ylipäätään, ja katseltiin muksuja ja muuta laumaa. Thomas sai touhottamisellaan oman ihailijan, ja Cooke hurmasi rauhallisuudellaan (Thomaksen rinnalla rauhalliselta vaikuttamiseen ei kyllä paljoa vaadita). Shadow tutki tarkkaan käsiä ja siirtyi pään päälle tähystämään. Jolene pääsi myös esittäytymään, ja lunasti samalla pienen ylimääräisen jaloitteluvuoron ihmisiin tutustuen.

Katsellessa kun Cooke rauhoittui peseytymään tytön käteen olo oli yhtä aikaa onnellinen ja haikea. Oli ihana katsella pienen rottalapsen määrätietoista touhuamista, ja tytön hymyä hänen katsellessaan pikkupojan touhuja. Samaan aikaan sitä väkisinkin tajusi että viisi viikkoa on pian kulunut. Pienistä nakeroista on kasvanut nuoria ja terhakkaita rottajunnuja, joiden on pian aika lähteä uusiin seikkailuihin. Nyt kun pienten luonteet alkavat päästä koko ajan paremmin esiin, ja muksujen omat jutut käydä yhä tutummiksi, on pystyttävä muistuttamaan itseään siitä, ettei kaikkien kotiinjättäminen olisi kenenkään edun mukaista. Tehtävä itselle selväksi, että on muksujenkin kannalta parempi päästä omiin lemmikkikoteihin, joissa niille riittää enemmän yksilöllistä huomiota. Ei se silti ihan helppoa ole.

Jälkimmäiset rotankatselijat suuntasivat sitten kotia kohti, jossa viikonloppuna odottaa perhepalaveri. Nyt kun mukana oli vain puolet porukasta, ja ennen päätösten tekoa on kuunneltava toisenkin puolen kanta. Miekin jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka palaverissa käy. Sen verran positiivinen mieli visiitistä jäi, että mielellään heidät näkisi viikon päästä uudelleen ja päästäisi rottaboksin kanssa poistumaan. Muutama varaaja on kyllä vielä jonossa, joille olen luvannut viikonvaihteen jälkeen ilmoittaa vapaista muksuista.

Mailiin oli tullut myös tiedustelu lomahoitopaikasta rotille, joten ellei mitään yllättävää tule, pääsen marraskuussa näkemään pitkästä aikaa Marikan siskoa sekä neidin kahta kämppistä. 

Sitä ennen seuraavana haasteena itsellä on viimeisten tavaroiden pakkaaminen ja pyrkimys päästä ajoissa nukkumaan. Huomenna aamusta kun on tarkoituksena suunnata hyvässä seurassa ensikertaa Kesiksen kasvattajapäiville.