Nyt on Halikon näyttelystä kotiuduttu, ja olo on lievästi sanoen väsynyt. Paikalle suunnattiin ensin vähän ennen kahdeksaa kantamaan pöytiä, päivän hääräsin pet-naaraiden assistenttina hoitaen välissä häkkivaihtoa ja loppupäivästä kannettiin taas pöytiä. Jalat eivät kiitä, mutta sohvannurkka tuntuu paratiisilta. Menestystäkin päivään mahtui, etenkin junnuille: kaikki ilmoittamani kolme junnua olivat L1 lk. sij. 1, ja Libna sai lisäksi tähden.
Aamun avaukseksi kello soitti 6.00, ja sängystä kömmittiin hiljaksiin ylös seuraavan vartin kuluessa. Sitten kun silmät oli saatu suurin piirtein auki ja vaatteetkin päälle, Tapsa lähti vanhempiensa luo hakemaan autoa, ja mie aloin kantamaan tavaroita alas. Tai tarkemmin sanottuna hissiin: onneksi hissi pelastaa kaikilta muilta kuin alimmilta rappusilta. Tavaraa nimittäin riitti, kun rottaboksien lisäksi kannettavana oli eväitä, yhdistyskamoja ja yksi Lusaka. Kauaa en sitten ehtinytkään alhaalla odotella, kun Tapsa jo kurvasi auton talon eteen, ja pääsimme sitä kuormaamaan.
Autossa oli vuorossa tutustumista uuteen perheenjäseneen, TomTomiin. Isäpuolelta kun meille adoptoidiin enon vanha navigaattori vapauttamaan miut kartanlukijan roolista. Ja hyvin TomTom hommasta selvisikin, vaikkei sen karttoja olekaan vähään aikaan päivitetty (se pitäisi kyllä jossain kohtaa selvittää, onistuuko tuon päivitys ja miten). Paikalle ehdittiin vähän puolen jälkeen, ja Tapsa ehti jo tovin ihmetellä missä kaikki muut ovat. ...Mie kun olin halunnut varata vähän pelivaraa paikalle löytämiseen. Onneksi Susanna K. saapui kuitenkin melko pian meidän jälkeemme, niin en sitten saanut kuulla kuinka sitä olisi voinut nukkua ainakin yhdeksän minuuttia pidempään. Vaikka sitä vähän naureskeltiinkin, kuinka paljon sen verran pidemmät kauneusunet olisivat kumpaakin auttaneet.
Pöytiä ei ehditty sisällä kantaa montaakaan, kun Janina ja Tellu liittyivät seuraan. Mira ilmaantui samaan aikaan hääräämään keittiöön, ja isommalla porukalla homma valmistuikin nopeasti. Pienempänä hienosäätönä mie pääsin pöytien ja tuolien kantamien jälkeen teippaamaan luetteloa seinään, ja sitä luetteloa kyllä taas riittikin. Paikalla ollut eläinmäärä oli varsin kiitettävä. Onneksi numerolaput olivat kuitenkin väreiltään selvästi erottuvat, mikä helpotti huomattavasti oikeiden numeroiden bongailua assaroidessa.
Assarointi söikin sitten päivästäni valtaosan, ja ihmisten kanssa keskustelu jäi sen myötä vähän katkonaiseksi. Pet-naaraita tuomaroinut Jesper, jonka assistenttina olin, puhui onneksi kanssa Suomea, niin pääsin välillä lepuuttamään jalkojani tuomaripöydän taaksekin. Janina kun tarvitsi pariin otteeseen taukoa sihteeröinnistä. Siinä alkoi kyllä kiinnostaa Saijan mallin puolipäivä sihteeröinti/assarointi. Toisessa kun pääsee mukavasti istumaan, mutta käsi väsyy jos arvosteluja pitää koko päivä kirjata, toinen taas käy koko päiväisenä jalkojen päälle. Pitäisi sitten vain löytää se toinen, joka olisi valmis vuorottelemaan sihteeröinnin ja assaroinnin välillä. Susku karkasi välillä pitämään minulle seuraa, Hannu ja Tapsa kun löysivät itselleen pelien ja leffojen sijaan yhteisen puheenaiheen - figut.
Omien rottien arvosteluja tuli tipottain, ja kokonaisuudessaan olen niihin tyytyväinen; kahdelle tuli L2, loput viisi saivat L1:sen. Meidän mummuska Jolenekin oli hienosti luokkansa toinen, oman tyttärensä Katarinan viedessä luokkavoiton.
Häkkien suhteen ehdin jo hetkisen huolestua, kun henkilö jolta meiltä Critteri tuli ei saapunutkaan aamulla näyttelypaikalle. Luonnollisesti sitä tajusi vasta siinä kohtaa unohtaneensa puhelinnumeroa kysyä. Mutta sekin sitten ratkesi ajan kanssa, kun myyjä ilmestyi paikalle myöhemmin. Niin saatiin sitten vaihdettua Lusaka auton perästä pois ja Critteri tilalle. Likat saavat kuitenkin odottaa laajennustaan vielä huomiseen, koska olen yksinkertaisesti liian väsynyt tekemään tänään mitään häkille.
Näyttelypaikalta lähdettiin kotia kohti viimeisten joukossa, kun oli saatu soitettua joku lukitsemaan näyttelypaikka. Kotona laitettiin sitten rottamukset häkkeihin, ja tarkistettiin sitten kotijoukkojen kunto. Tuiken muksu on yhä hengissä, ja kakaralla on selvästi maitoa mahassaan. Muksu on kuitenkin muuten hieman kuivan oloinen, eli seuranta jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti