Tuike on ollut eilisestä lähtien omassa mammailuboksissaan, ja olen melkoisen vakuuttunut sen kantavana olemisesta. Enää en kyllä uskalla yhtä huolettomasti hehkuttaa, ja laskea blogissa päiviä mahakuvien kanssa, kun meillekin on niitä valeraskauksia sattunut. Eli olen ollut innoissani ja varma muksujen syntymisestä aina siihen asti, kun ne eivät olekaan syntyneet. Laskenut vielä päivätkin moneen otteeseen, että eikö se nyt varmasti voi enää olla ylipitkästä kantoajastakaan kyse, kun naaras on ollut koko olemukseltaan niin kantavana olevan oloinen. Niin nyt tulee sitten Saijallekin vain vastailtua kun hän kantoajan etenemisestä kyselee, että maha on kasvanut eikä kiimoja ole näkynyt, eli toivossa eletään. Vaikka kyllä tuo neiti on jo melkoisesti lihonut, ja nyt voin jo sanoa olevani melko hämmästynyt, ellei sieltä nyt oikeasti nakeroisia tule. Huomenna on kylläkin jo 21vrk astumisesta, eli alkaa olla jo aikakin tämän asteiseen varmuuteen, kun ennen uskalsi olla varsin varma jo parin viikon kohdalla.
Muksujen myötä on myös hyvä rauhoittua joksikin aikaa enemmän kodin piiriin. Tai muksujen ja gradun. Viime viikonloppu meni taas kokonaan reissussa, eli viimeisten 1,5 viikon aikana olen ehtinyt olla Turussa vain kaksi kokonaista vuorokautta + joitakin nukuttuja öitä, lähtöä edeltäeitä aamuja tai paluun jälkeisiä iltoja. Niin mukavaa kuin reissussa onkin ollut, niin siitä ovat kärsineet niin rottamusten jaloitteluvuorot kuin gradutyöskentely. Eli nyt pitää taas niihin enemmän keskittyä, etteivät rottamukset ala tyystin protestoimaan, ja pääsee itsekin valmistumaan aikataulussa. Ja on täällä kämpässä muutakin projektia käynnissä, kun kaappeihin ja vinttikomeroon olisi yhä toiveissa lisätilaa löytää. Valitettavasti etätyönä kun onnistuu paremmin kaappien täyttö uusilla löydöillä, kuin tavamäärän pienentäminen niistä ;)
Halikkoon ollaan toki kuitenkin menossa, ja sitä odottaa jo mielenkiinnolla niin omien rottamusten menestystä, kuin esimerkiksi Valdurin näkemistä. Suskun kanssa kun tuli käytyä jo viikonloppuna pikaisesti juoruamassa hänen työpaikallaan, ja puhumassa muun muassa ilmoitetuista rottalaisista. Kovin kauaksi ei vain viitsinyt jäädä, kun sisko jonka kanssa olin liikkeellä ei selvästi kokenut keskustelua yhtä mielenkiintoiseksi. Ja näkeehän Suskua sitten Halikossa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti