Tuike vaikuttaa siltä, että pärjää huomisen kotona, joten meillä on suuntana Halikon näyttely. Tämä ilta onkin mennyt rottia puunatessa ja laittaessa bokseja kuntoon. Mukaan lähtijöitä on kokonaiset seitsemän, eli enemmän kuin pitkään aikaan. Likoista lähtevät edustamaan kaikki paitsi Eliza ja Tuike, pojista näytille lähtee team essex.
Pesut sujuivat muuten ongelmitta, mutta saippuainen Iita pääsi livahtamaan käsistäni ja karkuuttamaan itsensä rottahäkkien alle. Se pääsikin sitten pesuvuoroon viimeisenä, kun Tapsa sai ongittua neidin esille sillä välin kun puunasin muita. Muut pysyivät yllättävän hyvin käsissä, vaikka Muhkulla olikin osuvasti juuri kiima - tuntuu että meillä joka näyttelyn alla on kiima vähintään yhdellä naaraista. Pitäähän sitä vähän haastetta pesuihin saada. Siinä on sitten hyvä pestä ja kuivailla, kun naaras on jo valmiiksi lentoon lähdössä propellikorvineen.
Tapsan kanssa laitettiin myös eväitä valmiiksi, ja Tapsa pakkaili mukaan myös muutamia pikkupelejä. Pääsee sitten Suskua ja Hannua haastamaan, kun mie olen taas kiinni assaroinnissa. Ja pitänee sitä kai konekin mukaan napata Tapsan tylsistymisen välttämiseksi. Itselle kun on kovin kätevää, kun saan kuskin mukaan, niin olisi kovin ikävää jos toinen koko hommaan kyllästyisi. Etenkin tällä kertaa riski on olemassa, kun Tapsan silmäterä on näyttelyyn osallistumisen sijaan kotona. Viimeksi kun Tapsa harmitteli sitä, kun ei Tuiken ensimmäiseen näyttelyyn päässyt.
Tuiken ja muksun kohdalla toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan. Etenkin muksun, joka jäi ainokaiseksi. Saija on ollut puhelimitse aktiivisesti yhteydessä mamman ja muksun kunnosta, ja vähän jo naureskeltiinkin, että tämän jälkeen lienee melko varmaa, että jos muksu suinkin selviää, se taitaa jäädä tänne. Tapsan silmäterän ainokainen. Mutta vielä on kyllä liian aikaista pienen selviämisestä iloita.
Huomenna näyttelypaikalle pitäisi selvitä kahdeksaksaksi laittamaan paikkoja kuntoon, joten kello soi taas ihan liian aikaisin. Silti sitä ei koskaan opi menemään tämän aikaisemmin nukkumaan. Yövirkku mikä yövirkku. Onneksi assaroinnissa ei vaadita monimutkaista aivotyöskentelyä, riittää että osaa viedä boksit listan mukaan numerojärjestyksessä. Isompi haaste on varmasti omien eläimien laittaminen aamulla silmät ristissä oikeille numeroille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti