Heti flunssasta toivuttua kämpän raivaaminen on jatkunut. Kaikessa hamsteriudessani todella uskoin, että raivasin ennen muuttoa kaiken ylimääräisen tavaran pois. Nyt kun muuton jälkeen poistetuissa omissa tavaroissa lähennellään kymmentä laatikollista, minun on todenteolla täytynyt alkaa päivittää käsitystäni tarpeellisesta. Kymmenen laatikollisen jälkeenkin kaikki harrastukseni kun voivat jatkua entisellään, ja keittiöstäkin on käyty läpi vasta pari laatikkoa. Viimeisen viikon aikana lisämotivaatiota tavaroiden läpikäymiseen on tuonut kaverin kanssa yhteinen kirpputoripöytä, jonka kautta on saanut erityisesti kirjoja ja eläintavaroita liikkeelle.
Muuttoraivauksesta huolimatta meidän kaapeissa kun asusteli yhä varsin monta hypoteettista lemmikkiä. Valjaat ja fleksi kanille, jota en ole hankkimassa. Pieni lämpömatto käärmeenpoikasen ensiboksiin, vaikka olen päättänyt pitää käärmemäärän nykyisessä. Näyttelyhihna koiralle, vaikka en ole koskaan ollut kiinnostunut koiranäyttelyistä (saati että minulla olisi tällä hetkellä koiraa)... Nämä vain muutamina esimerkkeinä tästä suhteellisen mittavasta potentiaalisten lemmikkien kokoelmasta. Vaikka moni noista tavaroista ei sinällään vie kauheasti tilaa, on niissä paljon petollisempi sivuvaikutus: ne alentavat kynnystä lisätä eläinmäärää. Eläinkuume on itsellä krooninen, ja itseä kiinnostavien lajien lista on loputon. Ja on suorastaan häkellyttävää, kuinka paljon helpommin itselleen antaa eläinkuumeen kourissa periksi, kun onhan sitä tilaa, ja tavaratkin valmiina... Kun ainoaksi hankittavaksi jää itse eläin.
Tähän havahtui hyvin viimeksi kavereiden kanssa pelatessa. Yksi ystävistäni ilmoitti luopuvansa akvaarionsa pidosta, ja pyysi minua laatimaan puolestaan ilmoituksen lahjoitettavista kaloista ja kasveista. Niin paljon kuin sitä haluaisikin kieltää asian itseltään, jos meillä olisi vielä ollut allas ja tilpehöörit, olisin luultavasti sillä hetkellä lupautunut ottamaan kalat meille. Akvaariot kun ovat kiehtovia, eikä itsellä ole tällä hetkellä yhtään. Nyt kamojen puuttuessa jouduin kuitenkin oikeasti miettimään asiaa, harrastusta koituvia kustannuksia ja omaa motivaatiotani altaan hoitoon - ja kalat löysivät uuden kodin muualta. Samalla itselle tuli kuitenkin olo, että juuri näin asian kuuluu mennä. Haluan joutua aloittamaan jokaisen lemmikin kohdalla alusta, että homma tulee oikeasti harkittua alusta loppuun. Toki ne aiemmin "vahingossa" ja herätehankintoinakin tulleet on hoidettu hyvin ja asianmukaisesti, mutta ehkä eläinmäärän pitäminen kurissa ei ole lopulta sen vaikeampaa kuin muukaan tavarakaaoksen hallinta. Jos esimerkiksi koiran hankinta kaatuu aikanaan siihen, ettei sille ole sopivaa kuppia valmiina, se ei ehkä ole ollenkaan huono asia.
Tänään tuli löydettyä myös yksi uusi blogituttavuus, joka on aivan pakko linkittää tähän, vaikka se ei liity mitenkään rottiin. Kyseessä on sotkuholistin päiväkirja, eli blogi siitä, kuinka sotkuholisti pyrkii ottamaan tilan haltuun yksi kaoottinen kohta kerrallaan. Blogi löytyy siis täältä. Ainakin itselle tämän tyylisistä samaten kuin siivousohjelmista tulee aina se paras motivaatio oman asunnon läpikäyntiin. Kun sitä pohjimmiltaan kuitenkin haluaisi kämpän olevan siisti, vaikka eläinten hoidolta ja muilta harrastuksilta tahtoo aina välillä (=usein) unohtaa sen siivoamisen.
Ja sitä motivaatiota välillä todella tarvitaan. Oma tavaran raivausurakka alkaa olla ehkä jo voitonpuolella, mutta tänään sisään kannettiin 35 laatikollista Tapsan kokoelmia. Hänellä tuo urakka on sitten seuraavana edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti