Nettivääristymiä

Tänään tuli törmättyä facebookissa kiertävään varoitukseen huonosta kissojen hoitopaikasta, jossa luvataan hoitoa myös kaikille muille eläimille (viime päivien postauksista ei suinkaan huomaa, että olen ottanut itselleni pitkästä aikaa aikaa kuitata univelkoja ja roikkua koneella ennen seuraavaa härdelliviikkoa). Varoituksen kirjoittaja on henkilö, jonka kolme kissaa olivat paikassa pitkäaikaishoidossa henkilön toisella paikkakunnalla olleen työrupeaman ajan. Paikka vaikuttaa ilmoituksen perusteella asiantuntevalta ja henkilö kertoo nähneensä paikasta myös kuvia. Aikataulusyistä hänen äitinsä kuitenkin luovutti kissat hoitajalle, eikä hän itse päässyt tapaamaan henkilöä tai näkemään paikkoja. Luottamus on periaatteessa hieno asia, mutta valitettavasti sillä on usein hintansa - niin tässäkin tapauksessa. Jutun kirjoitushetkellä henkilö oli saanut kolmesta kissastaan takaisin vasta yhden ja yksi kissoista oli todennäköisesti kuollut.

Toki ihmiset osaavat valehdella ja vääristellä myös kasvotusten, mutta tämän tapaiset tapaukset ovat yhtenä syynä siihen miksi en mielelläni luovuta tai ota vastaan eläimiä henkilöiltä joita en ole tavannut. Vaikka poikasille saisi välillä kyytejä kauaskin tuttujen tai tuttujen tuttujen kautta, en useimmiten mielelläni lupaa eläimille kyytejä muuten kuin omien menojeni yhteydessä - poikkeuksena ne kerrat jolloin vastaanottaja on ennestään tuttu tai kuriirina toimii henkilö jonka arvostelukykyyn eläintenluovutuksissa luotan täysin. Sitä vain haluaa vielä luovutustilanteessa nähdä, että henkilö vastaa sitä mielikuvaa jonka henkilöstä on sähköpostien ja joskus puheluiden kautta saanut (olen itse kyllä tolkuttoman huono puhumaan puhelimessa, minkä takia hoidan lähes kaiken yhteydenpidon mieluiten sähköpostilla tai kasvotusten - mistä huolimatta minulle kyllä saa soittaa, jos siihen on tarvetta). Kotiin asti en kuitenkaan poikasenostajille yleensä tuppaudu, mutta katselen kyllä mielelläni jos saan kuvia rottamuksista uudessa kodissaan ja uudessa asumuksessaan.

Omalta osaltani koitan pitää homman avoimena myös toiseen suuntaan: luovutan poikaset mieluiten kotoani ja mikäli meille on tulossa hoitoon eläimiä, ovat hoidokin omistajat enemmän kuin tervetulleita käymään paikanpäällä myös hyvissä ajoin ennen reissulle lähtöä. Blogissa ja sähköposteissa kun ei varmasti niissäkään välity koko totuus omasta eläintenpidostani, niin annan mielelläni jokaisen muodostaa siitä kuvan itse. Toki joissakin tilanteissa poikasten hankkijoillekin on yksinkertaisesti helpompaa hakea muksut esimerkiksi Tampereelta tai näyttelyistä - sekin toki järjestyy, eikä se sulje pois sitä etteikö meille saisi poiketa halutessaan myös myöhemmin Turkuun eksyessään. Vaikka olenkin välillä taitava buukkaamaan iltani milloin milläkin, ajan niin salliessa juoruan rotista ja niiden pidosta sekä esittelen tuota meidän rottalaa mielelläni toisille lajista kiinnostuneille.

Nettivääristymät toimivat toki myös toiseen suuntaan. Välillä netissä tulee törmättyä siihen, kuinka jonkun tutun eläintenpitoa lähdetään arvostelemaan joidenkin nähtyjen kuvien tai kuulopuheiden perusteella ympäri nettiä. Välillä näihin liittyy myös painavia toteamuksia siitä, kuinka kyseessä olisi vähintään eläinsuojeluilmoituksen paikka - ilmoitus vain jätetään usein tekemättä. Yhdessä tapauksessakin arvosteltiin voimakkaasti sitä kuinka eläimiä pitää haalia niin paljon ettei riitä raha edes asumuksiin, vaan eläimet pitää tunkea pieniin muovilaatikoihin - jotka olivat kyllä lakisääteiset mitat täyttäviä, pääsääntöisesti mammailukäytössä ja kasvatuskäytössä pinottavuutensa vuoksi tehdasvalmisteisia valmiita eläinasumuksia kätevämpiä. Kyseisellä henkilöllä oli kyllä paljon niitä miniduniakin käytössä, eikä asumusratkaisua taatusti ollut sanellut pelkät taloudelliset syyt. Ja on sitä nettikritiikkiä sadellut omallekin kohdalle: olen muunmuassa saanut arvostelua siitä, että pidän hamstereitani ihan liian pienissä ja virikkeettömissä asumuksissa ja valistusta siitä, kuinka hamsterit vaativat tilaa ja virikkeitä siinä missä rotatkin. Sitä en voi kyllä kieltää, etteivätkö nuo meidän Kios-häkit näyttäisi kuvissa todella pieniltä ja ankeasti sisustetuilta, mutta ei niissä kyllä hamstereita tai muitakaan pikkujyrsijöitä ole asunut; vain mammailevia rottia ja niitäkin vain sen aikaa kunnes muksut avaavat silmänsä ja alkavat riekkua enemmän.  

Toisaalta on erittäin hienoa, että ihmisiltä löytyy luottamusta. Että ihmiset uskaltavat ottaa minultakin poikasia vaikkeivat olisi koskaan päässeet näkemään eläinten oloja ja vanhempia. Luottamus on kuitenkin välillä myös vaarallista, minkä takia sitä koettaakin patistaa ihmisiä kriittisyyteen. Mikäli siis välillä innostun tuputtamaan noutoa vaihtoehtona, pyydän ymmärrystä. Kyse ei ole siitä että olisin kyllästynyt kuskaamaan rottamuksia reissuilla mukana. Haluan vain osaltani ylläpitää sitä kulttuuria, että ostajan on mahdollista päästä näkemään tulevan lemmikkinsä sukua ja kasvuympäristöä. Koska mitä useampi poikasenostaja niin haluaa tehdä, sitä vaikeampi sellaisten henkilöiden on toimia joilla olosuhteissa on oikeasti jotain pielessä.