Päätöksiä poikasten suhteen

Hiljaisuus poikaskyselyrintamalla on jatkunut, joten päätin turvautua eläinkauppasuunnitelmaan. Susku on ollut yhteydessä kauppiaisiin ja sen myötä sovittiin että siskokset Pako-Pako ja Maria Taikka Leena menevät Lempäälään Ideaparkin Faunattareen, jossa Susku on töissä, ja veljekset Sheikki Ali Hassan ja Tsingis Khan Suskun entiselle työpaikalle Tampereen Koskikeskuksen Faunattareen, jossa tällähetkellä työskentelee Suskun avopuoliso Hannu. Meille jää sitten kotiin vielä yksi pirpana, Tapsan suosikkityttö Hafanana eli Nana, jolle koetetaan etsiä koti täältä käsin. Liikkeet kun ottivat muksuja mieluummin parilliset määrät.

Muksujen luovutus sovittiin Tampereelle ensi sunnuntaiksi, kun minulle tuli sinne muutakin kulkua. Susku hakee silloin koko köörin Nanaa lukuunottamatta äitini luota. Vilinää ja vilskettä riittää täällä siis vielä viikon verran. Senkin jälkeen Kismet saa jäädä todennäköisesti vielä joksikin aikaa kahdestaan Nanan kanssa, ja lähdetään koittamaan Nanaa laumaan vasta jos näyttää siltä ettei neiti omaa kotiaan löydä. Elizakin kun on nyt vanhentunut viime aikoina paljon, niin lauma koetetaan pitää nyt mahdollisimman rauhallisena - eikä tietenkään vähiten siksi, ettei riidoista ja lauman hajaannuksesta ole vielä juurikaan aikaa.

Ensisijaisesti Nanalle koitetaan löytää koti jossa olisi jo ennestään rottaneitejä pikkuisen seuraksi. Mikäli sellaista ei löydy, mutta joku silti Nanan kovasti haluaisi, puhuttiin Tapsan kanssa siitä mahdollisuudesta että antaisi Vanamon eläkekotiin pikkuisen seuraksi. Kovasti kumpikin meistä tykkäisi pitää pienen myös täällä, mutta tällähetkellä kumpikin tiedostaa turhankin hyvin sen ettei lauma ole tällähetkellä siinä tilassa että sitä kannattaisi kauheasti suunnitella kasvattavansa. Niin vaikka Nana kuinka ihana onkin, tällä hetkellä olisi paljon viisaampaa keskittyä noihin olemassa oleviin ihaniin ja tilanteen rauhoittamiseen. Jo pelkkä Kismetin palauttaminen laumaan kun jännittää tällä hetkellä todella paljon ja odotan kovasti sitä että lauma on taas siinä pisteessä, etteivät mammalomat ja muut sitä kykene hetkauttamaan.

Eli mikäli jollakulla on tarjota koti pienelle lemmikkitasoiselle black berkshire tytölle, sähköpostilla tavoittaa.   

Jyväskylän ilmoja ja alekorilöytöjä

Meiltäkin ollaan pitkästä aikaa oikeasti lähdössä näyttelyyn niin että ehdin itsekin olla mukana koko päivän. Ilmoittautumiset menivät tosin tuomarimuutoksen myötä varsin uusiksi, kun Saijan vaihduttua tuomaroimaan meiltä ei voi osallistua Lola eikä Lilian. Jyväskylään lähdetään siis varsin pienellä kokoonpanolla; mukaan lähtee Vanamo, Mimosa ja Usva. Mitään ihmeitä ei siis odotella, mutta vaikka L1:stä ylemmäs tuskin päästään on näyttelyissä silti mukavaa. Ja etenkin Mimosan kohdalla tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten neidin arvostelut iän myötä muuttuvat. Essex kun toimii muunnoksena usein parhaiten nuorilla eläimillä.

Tänään tuli myös haettua kunnolla ruoka- ja kuiviketäydennystä. Ison Toa-Lätt ja pellettikasan lisäksi kaupasta tarttui myös hieman heräteostoksia. Lintu- ja jyrsijätarvikkeiden väliin oli tuotu korillinen täynnä -50% tuotteita, josta meille tarttui matkaan kolme paketillista erilaisia siementankoja ja pussillinen siilien kuivaruokaa. Siilien ruokintaan en ole niin hyvin perehtynyt että tietäisin kuinka hyvin se mahtaa niille sopia, mutta pähkinöistä, kuivatuista hyönteisistä ja kuivahedelmistä koostuva seos maistuu varmasti niin rotille kuin Mihailillekin. Kassalle ehdittyä minun piti tehdä vielä viimeinen koukkaus pakastealtaan kautta, ja napata tuomisiksi myös pussillinen kalkkunankauloja. Ne ehtivätkin parariksi sulaa riittävästi pussitusta varten poikkettuamme vielä kirppiksille eläinkaupan jälkeen. Kirppikseltä rotat saivat tälläkertaa vain jumbokokoisen kangastötterön, joka kotona jakautui heti kahtia. Ensiviikosta lähtien likkojen häkissäkin kun on vain kaksi kerrosta, niin tuo ei olisi sinne kokonaisena mahtunut. Ensiviikon häkin sisustus on alkanut muutenkin jo muotoutua, ja sormet taas oikein syyhyävät kun odottaa että pääsee taas laittamaan häkkiä ;)

Barffia pöytään

Meillä on viime aikoina siirrytty ostamaan yhä enemmän barffiruokia pakkaseen. Syy kehitykseen löytyy Mihailista, mutta eivät rottamuksetkaan ole siitä pahoillaan olleet. Eläinkauppojen skunkinruokavalikoima on ainakin Turussa olematon (eikä tilanne ole todennäköisesti sen parempi muuallakaan Suomessa ;)). Sen lisäksi eri lähteet ovat eri mieltä muiden valmisruokien ihanteellisuudesta skunkeille; osien lähteiden mukaan kissanruokaa olisi liian rasvaisena ja energiapitoisena syytä välttää, toisten mukaan se on taas tauriinin lähteenä mitä mainioin. Yhtäkaikki luetun perusteella meillä on päätetty jättää valmisruuat sivurooliin; reissueväinä ne ovat välillä hyviä, eikä maailma lopu siihen jos kaikkiruokainen otus niitä välillä napsii. Kuppiin asti kuitenkin kotioloissa päätyy yleensä jotain muuta.

Se jotain muuta on paitsi heviosastoa, myös koirien barffilihoja sekä barffiaterioita. Niinä päivinä kun valittu ruoka ei sisällä luonnostaan enemmän tauriinia (kuten esimerkiksi sydämet), saa Mihail sitä välillä tuubista ruuan päälle. Tätä lisää lukuunottamatta jaetaan ruuat usein kaikkien kotona olevien syöjien kesken miua ja Tapsaa lukuunottamatta. Rotilla tosin määrät ovat suhteessa pienempiä, sillä niille kyse on kuitenkin enemmän ruuan lisästä pääravinnon sijaan. Niin kauan kuin rotille saa helposti tasapainotettua perusruokaa, ei itselläni ole valtaisaa tarvetta lähteä pelkkään tuoreruokintaan ja samalla tarkkailemaan että kaikki laumassa saavat varmasti tarpeeksi kaikkea. Silti vaihteleva tuoreruokinta on rotillekin erittäin tervetullutta. Vaikka kupissa onkin aina palikoita, ovat palikat rottien mielestä hyvin tylsiä verrattuana esimerkiksi jauhettuun loheen, ydinluihin, kalkkunan kauloihin tai kokonaisiin silakoihin.

Barffiruualla on nyt alettu korvata myös osa Mihailin saamista lihanameista. Vaikka kuivattu kanafilee kuulostaakin kauhean hienolta ja luonnolliselta, sisältää filee kuitenkin vain murto-osan niistä ravintoaineista mitä ruhossa on. Esimerkiksi kypsentämättömät luut ovat erittäin toimiva kalsiumin lähde. Kun eivät ne lihansyöjät luonnossakaan valikoi vain niitä ihmisen mittapuulla parhaita paloja ravintoeläimistä. Barffiruuissa onkin usein mukana niin luut kuin sisäelimetkin, mistä johtuen ne ovat ihmisten jauhelihoja monipuolisempia. Samasta syystä niitä ei myöskään saa kypsentää, sillä kypsennetyt luunsirut eivät sula elimistössä kuten pitäisi.

Aiemmin pelkille rotille barf-ruokia hankittaessa tuli tuskailtua täällä yleisimmin saatavilla olevien pakkauskokojen kanssa; melkein kaikki myytiin umpijäisinä puolen kilon tai 800 gramman pötköinä, jotka eivät menneet meidänkään laumalle siinä ajassa kun tuotteet sulina säilyivät. Niin sitten piti aina ensin sulattaa tuotteet osittain siihen pisteeseen asti että ne sai leikattua veitsellä sopiviksi annospaloiksi ja pakastaa sen jälkeen nopeasti uudelleen. Jonkin verran meillä tehdään tätä yhä, että saa hyödynnettyä koko saatavilla olevaa valikoimaa. Kuitenkin jos barffiruokia haluaa kokeilla pelkästään rotille, niin suosittelen Mushin uutta Vaisto -sarjaa. Meillä tähän tutustuttiin aiemmin mainitsemani Mushin kampanjan myötä ja nyt on jo kovasti selaillut mitä muuta tuohon tuoteperheeseen kuuluu. Pussissa olevat 25 gramman annospalat kun ovat sulatettaessa oikeasti kätevät (ja se että hehkutan asiasta blogissa jo toiseen kertaan kertoo ehkä jotain siitä, kuinka vähän kätevä saman valmistajan aiempi pakkauskoko on meidän käytössä ollut ;)).

Tämä onkin yksi rottien ja muiden kaikkiruokaisten eläinten helppous; se että niiden kanssa voi hyödyntää hyvin monelle muullekin lajille suunnattuja ruokia. Koirille markkinoitujen barffiruokien ohella meillä erittäin suosittu proteiinin lähde ovat rotilla olleet kokonaiset kananpojat, joita markkinoidaan välillä esimerkiksi käärmeille. Niitä ei vain ole nyt vähään aikaan tullut vastaan. Samaan kategoriaan kuuluvia ruokasuosikkeja ovat myös viiriäiskanat hyöhenpeitteineen kaikkineen, joita rotat saivat meillä silloin kun jouduttiin lopettamaan pari nokituksi tullutta yksilöä.

Pakkauslistaa

Tänään on tullut töissä pyöriteltyä listaa kaikesta siitä mitä laumoille tarvitsee pakata mukaan marraskuuksi. Omat pakkaukset eivät ole vielä läheskään samalla mallilla, kun sitä on ollut liian keskittynyt hoitamaan lippuja, viisumeita, majoituksia yms. Ja onhan se paljon tärkeämpää että eläimillä on kaikki tarvittava (vaikka loogisesti ajateltuna lomahoitajat saavat mahdollisesti unohtuneet tarvikkeet paljon helpommin samoista liikkeistä täältä, kuin mie mahdolliset omat unohdukseni jostain päin Mongoliaa...). Janinalla ja Saijallakin on rottatarvikkeita jo omasta takaa valmiiksi ja Mihail taas pystyy hyödyntämään osin samoja juttuja Paulan kissojen kanssa. Iskän perhe taas saa Suskun yhteystiedot, ja Susku varmasti pystyy neuvomaan mistä mitäkin Tampereelta löytyy, jos sattuisin unohtamaan jotain kriittistä. Pakkausten kanssa pitäisi siis pystyä ottamaan varsin rennosti; etenkin kun tässä on vielä useampi viikko aikaa täydentää listaa.

Tällähetkellä listoille on päätynyt seuraavia juttuja:

Lauma 1 (Eliza, Sooda, Vanamo ja Kismet):

55 litran säkki Toa-Lättiä
12,5 kilon säkki Altromin pellettiä
1 laatikollinen kissan pussiruokia
6-pack pilttejä
kuorellisia pähkinöitä
koirankeksejä
(barf-aterioita?)


Lauma 2 (Mimosa, Usva & Lilian):

2*20 litran Toa-Lätt pussi
iso pussi (?kg) Altromin pellettiä + koirannappulaa
1 laatikollinen kissan pussiruokia
6-pack pilttejä
kuorellisia pähkinöitä
koirankeksejä
barf-aterioita

Fop-Lagos häkki
pari kulmatasoa
pari mökkiä
putkia
muutama muu virike
riipparikankaita + kiinnitysklipsuja
juomapullo
ruokakuppi
kuljetusboksi

Mihail:

1 laatikollinen kissan pussiruokia
2* 6-pack pilttejä
3* barf-ateria (jos Paulalla pakastimessa tilaa)
ruokaraha tuoreruokiin
tauriinivalmiste
pikku nameja namijemmaleluihin + lenkkilahjuksiksi
isoja kuivanameja (henkitorvia, keuhkoja...)

namijemmalelut
valjaat + hihna
kantokassi
pentuaitaus
hajunpoistoaine


Lolalle ei kai ole kummemmin tarvetta pakkailla sen lähtiessä samalla reissulla mammailemaan näyttelyreissujen jälkeen. Sen suhteen pitää vielä varmistella Saijalta.

Perussisustus

Tälläkertaa likkojen häkkiin ei tullut mitään uutta, mutta eiköhän perussetillä selvitä ensiviikkoon. Sitten häkin muuton ja pienemisen myötä pitää koettaa keksiä häkkiin jotain spesiaalia likoille. Oma luovuus ei vain ole kukkeimmillaan työpäivän jälkeen siivouspäivän iltana. Sillä häkin sisustus yleensä täydentyykin seuraavien päivien kuluessa. Eipä sillä etteivätkö likat olisi yleensä varsin tyytyväisiä myös rättiriippareihin ja Sputnikeihin. Silti itsestä tuntuu että kun rottamukset joutuvat olemaan niin paljon häkissään, sielä pitäisi myös olla kylliksi monipuolista erilaista tekemistä peruslokoilun lisäksi.

Häkki vastasiivottuna

Hiljaista poikastenkyselyrintamalla

Kismetin poikueen kohdalla kyselyjä on ollut kerrassaan olemattomasti. Alkuun en ollut asiasta huolissani, mutta nyt kun luovutusikään on enää viikko ja kaikki muksut Suskulle meneviä lukuunottamatta ovat varaamatta, alkoi asia väkisinkin mietityttää. Osasyynä tilanteeseen on varmasti oma passiivisuuteni ilmoittelussa, kun kaikki rottiin liittyvä jaksaminen valui lauman kokoonsaamiseen; normaali poikueen markkinoiminen keskustelufoorumeilla ja omassa blogissakin jäi aika puolitiehen. Olen varannut poikueen luovutukseen tulon ja reissuun lähdön välille useamman viikon mattimyöhäisten uusiin koteihin saamiseksi, mutta tänään iski pieni pelko siitä, että mitä jos nuo eivät ehdi uusiin koteihin siinäkään ajassa.

Koska parikuisten poikasten hoitoonlaitto jotta ne voisivat jatkaa kotien etsimistä kolmikuisina ei tunnu vaihtoehtona hyvältä, koitin keksiä muita. Ruokakasvatustausta nosti ehkä päätään siinä, kun hetken aikaa mietti että koettaa aktiivisesti etsiä uusia koteja reissuun asti ja laittaa siinä kohtaa mahdollisesti käsiin jääneet käärmeenruuaksi. Tätäkin vaihtoehtoa mietti kuitenkin vain hetken; vaikka se olisi periaatteessa ratkaisuna helppo, olen kuitenkin todella huono toteuttamaan mitään moista käytännössä. Vaikka olenkin sitä mieltä että käärmeillekin tulee saada hyvissä olossa kasvaneita asiallisesti hoidettuja ruokaeläimiä, ovat rotat kuitenkin itselleni hyvin vahvasti lemmikkejä.

Sitten muistin asian josta Susku on monesti puhunut. Susku työskentelee eläinkaupassa Tampereella ja heidän on usein todella vaikea saada myyntiin kotimaisia rotanpoikasia vaikka kysyntää olisi. Hetken asiaa harkittuani päädyin laittamaan Suskulle viestiä ja kysymään onko tilanne yhä sama. Se ei kuulemma ole muuttunut, eli muksuista ainakin osan saisi todennäköisesti helposti puhuttua myyntiin Suskun työpaikalle. Sitten en ehkä itse pääsisi vaikuttamaan poikasten uusiin koteihin, mutta ison osan ajasta paikalla asiasta päättämässä olisi henkilö jonka tunnen ja johon luotan eläinasioissa (mikä erottaa liikkeen lähestulkoon kaikista muista eläinkaupoista, miksi kyseinen liike onkin ainoa jota edes harkitsen). Ilmoitin Suskulle miettiväni asiaa vielä tämän viikon ja palaavani asiaan jos muksut ovat vielä tämän viikonkin jälkeen varaamatta. Sillä jos muksut liikkeeseen laittaa, laittaisi ne mieluiten heti luovutusikäisinä; mahdollisimman pieninä ja söpöinä.

Tapsaltakin koitin kysellä mielipidettä asiaan, mutta Tapsan mielestä eläinkauppa kuulostaa vaihtoehtona vain järkevältä tässä tilanteessa. Ehkä se on sitten vain omien korvien välissä niin vahvana, että vastuuntuntoinen kasvattaja myy kasvattinsa kotoa käsin huolella valittuihin koteihin, että kaikki muu tuntuu oikomiselta ja vastuunpakoilulta. Siitäkin huolimatta, että en ole ikinä nähnyt ongelmallisena jos joku muu on joskus myynyt kasvattejaan myös liikkeen kautta (olettaen että liike ja myyjät ovat tuttuja). Joku muu on kuitenkin aina eri asia.   

Olohuonemittailua

Minun piti siivota eilen likkojen linna. Siivous jäi kuitenkin huomiseen unohduttuani mittailemaan olohuonetta ja raahattuani Tapsaa huonekaluliikkeeseen. Kummassakin näissä siis tavoitteena sama; saada olohuoneeseen tilaa kahden levyiselle CritterNation Doublelle. Täysin ideaalia paikkaa ei eilisenkään jälkeen löytynyt, mutta yksi paikka mitä päätettiin koittaa.

Varsinainen häkin siirto saa odottaa ensiviikkoon, kun saamme olohuoneeseen hyllyn jonka käymme tilaamassa tänään. Siihen mahtuu kummankin dvd-kokoelmat huomattavasti nykyistä pienempään tilaan, jolloin ne on mahdollista siirtää toiselle puolelle sohvaa. Sen jälkeen olohuoneen harmaat hyllyt (joista on muutenkin ollut tarkoituksena hankkiutua eroon) on mahdollista hävittää olohuoneesta, ja saada siten lisää tilaa. Häkkiä kaavaillaan siis tällä hetkellä pelipöydän viereen pelihyllyn ja sohvan väliin.

Paikassa on vielä joitain kysymysmerkkejä, kuten mahdollinen vetoisuus (häkissä on tosin jalustaa ja tilaa, joten tämä ei välttämättä ole mahdoton ongelma), sekä mahdolliset roiskeet pelihyllyn ja sohvan suuntaan. Nämä kun jäävät kummatkin varsin lähelle häkkiä, vaikka sohvaa saakin siirrettyä jonkin verran poispäin. Näitä ei ole kuitenkaan mahdollista selvittää mittanauhalla, joten käytäntö saa näyttää jääkö tuo häkin pysyväksi paikaksi.

Sijoituspaikan lopullisuuteen tulee varmasti vaikuttamaan myös se, opimmeko oikeasti siivoamaan häkkiä huomattavasti nykyistä tiheämpään. Häkin ollessa omassa huoneessaan tasojen pienet merkkipissat yms. eivät ala kauhean nopeasti ottaa häiritsevästi nenään. Olohuoneen paraatipaikalla tilanne on luonnollisesti eri, sillä vaikka oma nenä niihin tottuisi, asunto on kuitenkin tarkoitus pitää siinä kunnossa että kaveritkin viihtyvät; etenkin kun pelipöydän ääressä tulee vietettyä useita tunteja viikottain. Näistä kysymysmerkeistä huolimatta Tapsakin on alkanut lämmetä idealle. Hänkin kun on huomannut Lilianin jääneen vähän vähemmälle huomiolle mitä Tuike aina sai.

Häkinsiivouspäivän lähetessä saa sotkea

Lola ja Eliza kaivauksilla

Rottahäkki alkaa taas olla siivouksen tarpeessa, mutta ennen siivousta on hyvä sotkea vielä vähän lisää. Meillä rotat saavatkin kaikkein sotkevimmat ruokaherkut ja virikkeet silloin kun häkki on muutenkin jo siivouskunnossa. Nyt kun häkki on menossa taas alkuviikosta puunaukseen, ovat rotat saaneet nauttia viikonloppusilakoista ja kuivuneen tomaatin ylöskaivamisesta. Kokonaisia kaloja ja multavirikkeitä meillä kun harvemmin tarjotaan ihan puhtaisiin häkkeihin, koska niiden jälkeen häkit eivät sitä ainakaan ole. Mutta tässä vaiheessa on hyvä antaa toisten herkutella. Suomut lentelevät, multa roiskuu ja rottamukset ovat innoissaan - ja itsestäkin on kiva seurata kun toiset tykkäävät. Häkkiä puunatessa hommaa on ehkä vähän lisää, mutta pitäähän nyt toisten saada välillä vähän irroitella sisäsiistimpien virikkeiden sijaan. Eipä sillä että meillä rottala olisi se talouden siistein huone muutenkaan, kun Mihail vielä auttaa levittämään kaiken mitä rotat häkistään ulos viskovat - tai ainakin kaiken mikä ei ole syötävää.

Vanamo lähtisi mieluummin jaloittelemaan

Kismet muksuineen saivat samalla omat silakkansa ja pienen alkuihmettelyn jälkeen ne kelpasivat myös poikasille. Jo yhden silakan ääreen mahtui varsin tomeraan riviin monta pientä ruokailevaa muksua. Samaan tarjoiluun kuulunut salaattilautanen oli kyllä paljon vähemmän epäilyttävä - niitä makuja muksut ovat tosin päässeet kokeilemaan jo ennestään.

Pari päivää sitten meillä testattiin myös Mush Barf uutuutta, joita nyt jaellaan ilmaisina näytteinä eri puolella Suomea. Tämä uutuus oli kyllä ainakin meille erittäin tervetullut tuttavuus, sillä aiempien pötköjen kanssa on tullut tuskailtua sen kanssa kuinka hankala pötköistä on saada sulamaan sopivan suuruisia annospaloja. Meilläkään kun ei huvittaisi sulattaa aina sitä koko 500 gramman pötköä ja syöttää sitten montaa päivää samaa. Nuo uudet lihapullat pystyy sulattamaan vaikka yksi kerrallaan, vaikka nykyisellä laumalla pullia menee kieltämättä useampi. Tämä on kuitenkin selvä parannus edelliseen, vaikka monipuolisuuden takia muitakin tullaan varmasti edelleen käyttämään. Ilmainen ateria -kampanja löytyy täältä.

Kaivausten lomassa on hyvä ottaa vaikka pienet torkut

Yksilökuvat Kismetin muksuista

Nyt ne on sitten vihdoin otettu ja koneella; yksilökuvat Kismetin kakaroista. Tällä kertaa pääsi sitten masukuviakin räpsimään, että sai muksujen kuviot näkyviin. Niistä poikaset eivät olleet tosin yhtään niin vakuuttuneita kuin muista kuvista. Masukuvista olisi pitänyt päästä vain pois ja mahdollisimman äkkiä. Selvästi räpläyksen puutteesta kyse ...ketään vapaaehtoisia tulemaan tänne auttamaan pikkumuksujen palluttelussa? :) Mutta eiköhän edes jotenkuten onnistuneisiin otoksiin päästy kaikkien kohdalla. Tapsa tosin hieman toivoi että Hafananan kuvat eivät onnistuisi; sittenhän muksun olisi pakko jäädä kotiin jos sitä kukaan ei haluaisi.

Tälläkertaa koitetaan kuitenkin olla järkeviä. Nyt lauma on saatu joten kuten toimivaksi, joten en halua järkyttää sen tasapainoa enempää kuin pakollista ennen meidän reissuun lähtöä. Silloin lauma jakautuu kolmeen osoitteeseen. Junnunaaraat Lolaa lukuunottamatta muuttavat reissun ajaksi pikkusiskoni Iipan hoiteisiin Pirkkalaan. Mummut muuttavat Janinan hoiteisiin Raisioon (Elizallakin on niin paljon ikää, että sen vie mieluummin toiselle harrastajalle kuin siskolle, kun siitäkään ei tiedä elääkö se edes reissuun asti saati sen loppuun). Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Lola menee Saijalle, joka saa sen sitten marraskuun näyttelyihin ja niiden jälkeen astutusreissulle helpoiten näin.

Titanic

Titanic

Tsingis Khan

Tsingis Khanin masu

Sheikki Ali Hassan unelmoi kaukaisista valtakunnista

Sheikin masu

Linda Linda

Linda Linda aurinkoraidoilla

Maria Taikka Leena

Taikkan masupiste eli mahakuvio

Hafanana

Hafananan masu

Pako-Pako

Pako-Pakon masu

Rottahäkin uudelleensijoittelu harkinnassa

Erillinen rottahuone on monessa suhteessa hyvin kätevä ratkaisu. Rottalassa kaikille rottatavaroille on kunnolla tilaa ja oma selkeä paikkansa häkin lähellä. Rottahuone on ollut myös mahdollista pitää täysin johdottomana, mikä helpottaa rottien juoksuttamista selvästi; puhumattakaan siitä että rottalassa on tilaa vaikka millaiselle häkille. Kaikesta käytännöllisyydestään huolimatta erillinen rottahuone on alkanut viimeaikoina ahdistaa minua.

Erillisessä rottahuoneessa rotat ovat erillään arjen touhuista. Rottien ollessa omassa huoneessaan minun on selvästi vaikeampi nähdä mitä rotat touhuavat keskenään. Rottien opittua siihen että ihminen rottalassa tietää yleensä nameja, huomiota tai jaloittelua, on vain harvoja asioita joita rotat eivät keskeyttäisi rottalaan saavuttaessa. Tämän myötä koen tuntevani lauman nykyään paljon aiempaa huonommin. Minun on esimerkiksi vaikea sanoa, miten lauman hierarkiset suhteet menevät - yksilöihin pystyy tietysti ottamaan kontaktia hyvin rottalassa käydessäänkin.

Rottien ollessa yhdessä huoneessa muu asunto pysyy siistimpänä. Meillä ei pyöri kuiviketta lattioilla eikä rotanhaju leviä koko asuntoon jos rottalan ovi on kiinni (yleensä se ei kyllä ole...). Johdoissa, tavaroissa ja huonekasveissa ei näy pieniä hampaiden jälkiä, eikä missään pyöri ylimääräisiä merkkipissoja. Vaikka uskoinkin pitkään kaipaavani tällaista olotilaa, kaipaan sen sijaan jotain muuta; kaipaan sitä että rotat näkyvät arjessa enemmän. Ettei asunnossa ole vain sitä yhtä rotallista saareketta, johon rottamukset voi arjen tohinoissa pahimmillaan lähes unohtaa pelkälle perushoidolle.

Pikkuhiljaa mielessä onkin alkanut pyöriä ajatus häkin siirtämisestä takaisin muun elämän keskelle. Ajatuksen toteuttamisessa on kuitenkin vielä muutamia ongelmia. Tapsa ei ole vielä yhtä vakuuttunut siitä että rottahäkin olisi parempi olla jossain muualla kuin rottalassa tai että rottahäkkiä kannattaisi sijoittaa huoneeseen missä on parketti. Itsekään en ole keksinyt muualta asunnosta mitään hyvää paikkaa edes kahdenlevyiselle CritterNation Doublelle, vaan siirron myötä rotat joutuisivat tyytymään yksittäiseen CritterNation Doubleen. Käärmeterraarion paikkakin kun on jo täyttynyt, kun Tapsa halusi meille uuden isomman sohvan. Rottien juoksutus ei myöskään onnistuisi muissa huoneissa hankalien johtoja täynnä olevien kolojen ja Mihailin myötä (päivällä Mihail olisi tosin mahdollista sulkeä jonnekin nukkumaan, mutta se ei vielä riittäisi suojaamaan kotiteatterin, pleikan ja koneiden johtoja).

Saa siis nähdä mitä tässä käy kun ajatus vielä hautuu. Löytyykö häkille uusi paikka, vai totunko uudelleen rottalaan. Viimeaikoina olen kyllä muutenkin tuntenut huolestuttuvaa kaipuuta isoon ja avaraan yksiöön nykyisen neljä huonetta ja keittiö asunnon sijaan. Itselleni kai vain jotenkin sopii hyvin että kaikki päivän aikana tarvittava on samassa yhtenäisessä tilassa (makuuhuone voisi olla erikseenkin) eikä ripoteltuna pitkin asuntoa useaan eri huoneeseen.

Rokotereissu

Muiden näytelmäkerhoillessa Mäntsälässä oma viikonloppu meni taas Tampereella. Perhevierailun oheen Mihailille oli varattu tälläkertaa ihan omaakin ohjelmaa viikonlopuksi; Mihail pääsi rokotettavaksi ja sirutettavaksi. Ensimmäisen rokotuksenhan poika sai jo kasvattajansa luona ja nyt haettiin sille sitten vahviste. Kyseistä rokoteainetta ei kuitenkaan löytynyt Turusta, niin visiitti Tampereelle tuli rokoteaineen tilaamista halvemmaksi. Tilattaessa kun olisi pitänyt lunastaa kaikki paketissa olevat viisi ampullia. Sirutus oli päätetty jo aiemmin hoitaa kuntoon rokotuskäynnin yhteydessä.

Tampereella suunnattiin Pirkkalan kunnaneläinlääkärin suosituksessa Animagiin (entinen Veter), jossa kyseistä rokotetta käytetään freteillä. Kyseinen paikka oli itselle ennalta vieras, mutta navigaattori opasti hyvin perille. Vastaanotossa sitten kirjauduttiin, ja poika sai lajikseen x - haisunäätää kun ei kummasti löytynyt valikosta. Odotushuoneessa istuskellessamme vastaanotossa ollut hoitaja tuli kysymään saako hän ottaa kuvan Mihailista Veterin facebook-sivuille, mikä on selvästi varsin yleinen reaktio tämmöisten vähän harvinaisempien potilaiden kohdalla. Juuri kun tuli bongattua Mihailin isästä vastaava kuva sen käytyä kastroitavana toisella klinikalla ;)

Itse toimenpiteet menivät nopeasti ja helposti - Mihail tuskin huomasi niitä. Eläinlääkäri oli alkuun hieman huolissaan miten tuo reagoisi paksuun siruneulaan, joka pistettiin pojan kaulanahkaan, ja antoi sen ajaksi hoitajalle paksut hanskat siltä varalta että poika purisi. Tapsa sai käteensä samaksi aikaa kuitenkin jotain hyvin paljon mielenkiintoisempaa; Nutriplus-tuubin. Sen jälkeen Mihail keskittyikin tavoittelemaan sitä hoitajan hanskojen lomasta, eikä reagoinut pistokseen millään tavalla. Niin pojalla on nyt sitten tunnistusmerkintäkin kunnossa, vaikka kaverit vähän naureskelivat että tuskin Tesylläkään skunkkeja nyt ihan ruuhkaksi asti on jos poika pääsisi joskus karkuun. Että eiköhän jo laji olisi ihan riittävä tunnusmerkki. 

Rottamukset olivat viikonlopun taas kotona keskenään. Paula kävi kyllä lauantaina ruokkimassa rotat ja katsomassa että Kismetillä ja muksuilla on kaikki kunnossa. Poikasia hän ei ollut kuitenkaan uskaltanut jäädä kauemmaksi aikaa käsittelemään, kun ei saanut siirretyksi mammaa pois ja mamma oli vähän epäileväinen. Kismetistä kun ei ole vielä ollenkaan hyvä idea että poikaset viipottavat ympäriinsä miten sattuu, vaikka alkaakin jo pikkuhiljaa luovuttaa sen suhteen että voisi tehdä asialle kauheasti mitään. Poikasilla kun on nyt silmät auki ja meno päällä - etenkin Suskulle menevällä kikkaramustalla Linda Lindalla.

Maanantaina sain myös aikaiseksi kirjoittaa ensimmäiset myynti-ilmoitukset pienistä. Aika on mennyt taas niin kamalan nopeaan että on oikeasti vaikea hahmottaa että nuo olisivat valmiita uusiin koteihinsa reilun parin viikon päästä - kunhan ensin löytää ne uudet kodit. Yksilökuvienkin otto on vähän lykkääntynyt siitä silmien avaamisesta, kun viime viikolla en ehtinyt ja tällä viikolla olen päättänyt olla stressaamasta mistään. Kuvat saavat siis odottaa siihen, että minulla on oikeasti hyvin aikaa, sen sijaan että koittaisin hoitaa asian vain nopeasti alta pois jossain minimaalisessa välissä (blogin voi silti päivittää hyvin ruokatunnilla ;)).

R.i.p. Pamaus

Tämä viikko ei ole mennyt järin hyvin. Kiirettä ja väsykiukkua on riittänyt, ja sen myötä olen lykännyt hyvin montaa asiaa joita olisi pitänyt tehdä tai päättää. Tänään menojen peruunnuttua päätin hoitaa mahdollisimman monia niistä asioista. Osa asioista on ollut pieniä käytännön juttuja jotka ovat vain jääneet roikkumaan; junalippujen hankintaa, hoitopaikkojen varmistelua, myynti-ilmoitusten laittoa (paitsi poikasista, se jää varmaan alkuviikkoon kun ehdin kuvatakin muksuja), kämpän siivousta... Pahimpana kuitenkin Pamaus. Etenkin tällä viikolla kun en ole ollut paljon kotona tilanne on korostunut. En ole saanut Pamausta laumaan enkä koe että minulla olisi tarjota millään muotoa riittävästi huomiota yksinasuvalle. Tämän viikon Pamaus onkin lähinnä lojunut häkissään. Ja joka kerran häkin ohi mennessä tai asiaa ajatellessa minulla on ollut huono omatunto. Siitä, kuinka poika on liikaa yksin. Siitä kun omat resurssit eivät riitä. Siitä kun oma jaksaminen ja omat hermot eivät riitä. Siitä kun tuntuu ettei mitään riitä, ja koettaa vain luovia jotenkin eteenpäin.

Tänään kyllästyin siihen olotilaan ja päätin hyväksyä asian. Vaikka se tekee minusta paskan omistajan Pamaukselle, omat resurssini riittävät tällä hetkellä sitä paremmin mitä vähemmän häkkejä meillä on. Ja mieluummin olen hyvä omistaja yhdelle laumalle (+ vielä muutaman viikon ajan poikueelle), kuin huono tai välttävä isommalle porukalle. Lemmikkejä minulla kun on kuitenkin lopulta varsin itsekkäistä syistä omaksi ilokseni, eikä niistä ole kauheasti iloa jos joka päivä vain stressaa jostain. Niinpä Pamaus sai mennä. Tai joutui lähtemään.

Tämä ilta menee varmaan itkiessä, mutta tiedän että huomenna helpottaa. Päätös ei ollut helppo (eikä etenkään sen toteuttaminen), mutta itselle tässä tilanteessa varmasti paras. Pamaus oli hieno rotta ja aivan mahtava persoona - vaikkei yhteiselo lopulta enää muiden rottien kanssa onnistunutkaan. 

R.i.p. Pamaus
8.5.2012-12.9.2013

Miun pusurotta.

Valkotassuvaltakuntaa

Viimeisiä hetkiä suljetuin silmin viedään. Kismetin muksuista iso osa on berkshireitä, eli nyt meillä on pesän täydeltä valkoisia sukkia. Poikaset ovat kasvaneet kovasti ja sen myötä väritkin selkiytyneet. Kaksi tummimmista osoittautui blackeiksi, toinen paremmaksi, toinen vaaleammaksi. Pesässä näyttäisi siis möyrivän:

rex agouti uros
rex agouti berkshire uros
sk agouti berkshire uros

rex black naaras
rex agouti berkshire naaras (hyvin pienellä mahakuviolla)
sk black berkshire naaras
sk agouti berkshire naaras

Muksuista yksiväriset muuttavat luovutusiän tullen Suskun luokse, berkkiksille aletaan etsiä mukavia lemmikkikoteja. Mikäli oma lauma olisi pienempi black berkkikselle sellainen olisi jo - se kun tuo kovasti mieleen toisen ensimmäisistä rotistani. 

Urokset 13vrk

Urokset

Naaraat 13vrk

Naaraat

Totutuksen väliaikatietoja

Likat ovat olleet nyt tiistai-illasta isossa häkissä ja Pamaus yksin totutushäkissä. Ensimmäisen vuorokauden aikana likkahäkistä kuului pientä piipittämistä, mutta ei mitään isompaa tai pitkäkestoisempaa, eikä kellään näkynyt uusia puremia. Niinpä likat saivat jäädä isoon häkkiin ja aloitettiin päivittäiset tarkistukset; jokainen laumassa katsotaan päivittäin kunnolla läpi, ettei uusia haavoja tai naarmuja ole ilmaantunut. Tähän mennessä ei ole ja piipittämisetkin ovat jääneet. Kaikki likat tuntuvat käyttävän koko häkkiä hyväkseen, ja lauma vaikuttaa toimivan varsin hyvin yhteen. Ainoastaan Soodan ja Lilianin välillä tuntuu olevan vielä pientä välienselvittelyä. Ne kaksi ovatkin samaa ikä ja kokoluokkaa keskenään ja arvoasteikossa todennäköisesti varsin lähellä Elizaa. Eli siinä todennäköisesti pedataan seuraavaa johtajan paikkaa.

Koska tällä hetkellä näyttää siltä että likat saadaan todennäköisesti taas tulemaan toimeen keskenään, on alettu puhua siitä mitä Pamauksen kanssa tehtäisiin. Keskusteltuina vaihtoehtoina on ollut pojan pitäminen yksin, yhden tai parin naaraan yrittäminen sen seuraan tai lopetus. Viimeisimpien pörhistelyjen jälkeen olen alkanut kallistua jälkimmäisimmän puoleen; vaikka Pamaus on kotona ihmisiä kohtaan maailman ihanin, on se nyt pitänyt jo kahdesta laumasta erottaa siksi että epävarmana poika saattaa käydä päälle. Samasta syystä uuden kodin etsiminenkin on poissa laskuista; jo näyttelyissä poika on saanut ilman tuttua boksikaveria Evan, kun tuomari ei ole uskaltanut nostaa sitä boksista arvosteltavaksi. Pamaukselle muutokset ovat pahoja ja Sanariksen kuoltua niiltä ei valitettavasti ole vältytty. Vaikka pojalla pörhistely ja näykkiminen/pureminen on selvästi epävarmuudesta eikä aggressiivisuudesta johtuvaa, ei se poista sitä tosiasiaa ettei purruksi tuleminen ole kenellekään kivaa oli syy mikä tahansa. Ja että Pamauksen omaksuma ratkaisumalli itseään ahdistaviin tilanteisiin on kaikkea muuta kuin hyvä. 

Pamauksen kanssa on tullut väkisinkin mietittyä myös yksinpitämistä vaihtoehtona, koska se on edelleen parantumaton pusuttelija ja yksi lemppareistani. Kuitenkaan en koe että minusta riittäisi mitenkään kylliksi seuraa Pamaukselle muiden eläinten hoidon ohella. Tälläkin hetkellä Pamaus viettää ehdottomasti suurimman osan vuorokaudesta häkissä tylsistyen. Ongelmastaan huolimatta Pamaus kun ei ole luonteeltaan yksin viihtyvä oman tiensä kulkija, vaan on rottamaiseen tapaan kunnon kasanukkuja. Yksinollessaan se lähinnä nukkuu ja syö (vielä enemmän mitä miun poikalauma teki kumpaakin yhdessä ollessaan ;)). Silti en haluaisi lähteä koittamaan ketä tuo seuraavaksi purisi jos tuolle jonkun likoista seuraksi koittaisi (ja jatkaa sitten sumplimista kahden lauman kanssa).

Näitä pohtiessa on samalla tullut puhuttua Tapsan kanssa lauman tulevaisuudesta. Alustavasti yhdessä sovittiin että pyrittäisiin jatkossa 4-7 yksilön laumaan, jossa Tapsalla olisi omia rottia se 1-2 ja loput sitten miun tai yhteisiä. Eli laumakoon annetaan tästä nyt hieman pienentyä, eikä uusia rottia hankita ennen lauman selvää pienentymistä kuin vain siinä tilanteessa että Lilianille kävisi jotain. Yhteisestä Mimosasta huolimatta Tapsa kun haluaa että hänellä on laumassa koko ajan ainakin se yksi ihan oma rotta. Jos ei muuten niin siksi että mie pidän ihan väärän värisistä rotista.

Kismetin muksut 6vrk

Kismetin pienet ovat kasvaneet ja saaneet hieman lisää pigmenttiä. Pari likoista on muita tummempia, mutta vielä en osaa sanoa ovatko ne tummia agouteja vai mahdollisesti blackejä. Sen lisäksi kolmella muksulla (kaikilla sileäkarvaisilla) näkyy ihan pienet tipit hännän päissä. Eli niistä saattaa tulla sitten isänsä tapaan berkshireitä. Eroja muksujen välillä alkaa siis pikkuhiljaa näkyä ja nimipohdinnat ovat käynnissä. Isänsä myötä tästä poikueesta tulee Frederik-teemainen ja kakarat saavat nimensä Frederikin kappaleiden mukaan.

Kismetin tytöt 6vrk

Kismetin tytöt

Kismetin pojat 6vrk

Kismetin pojat

Takeltevaa totutusta

Lauman yhteenlaitto ei ole edennyt moneen päivään mihinkään. Rottamukset tulevat kyllä juttuun pikkuhäkissä ja vessassa, mutta likkojen linnassa alkaa heti piipittäminen, pahakin sellainen; viimeksi Mimosa sai puremahaavan silmäkulmaansa. Niinpä rottamukset ovat olleet totutushäkissä, ja kun hermot ovat menneet muutenkin, niin ilmoitin tänään Tapsalle että pian saavat oikeasti jäädäkin sinne kun eivät muuten suostu toisiaan sietämään. Toisena vaihtoehtona uhkasin heittää ne isoon häkkiin ja purkittaa jokaisen rettelöitsijän kunnes häkissä on rauhallista - tai kunnes sielä ei ole enää ketään. Päästettyäni hieman höyryjä (ja saatuani päänsäryn aisoihin) turvauduin rakentavampaan vaihtoehtoon ja puhuin asiasta kokoustelemaan tulleiden Janinan ja Saijan kanssa.

Janinan ja Saijan kanssa keskustelun myötä muotoutui kaksi maltillisempaa vaihtoehtoa, joista ensimmäinen oli ison häkin purkaminen ja lauman sijoittaminen alkuun yhteen Critteriin. Rotillakin liian iso häkki saattaa kuulemma aiheuttaa eripuraa laumassa, kun porukka alkaa ottaa omia alueitaan, ja Saijallakin osa nahistelijoista on rauhoittunut pienenpään vaihtaessa. Toinen vaihtoehto taas oli Pamauksen erottaminen laumasta, ja tarkkailu säilyykö sopu ilman tuota expallillista. Pamauksella kun ollut nyt etenkin isommassa häkissä hieman samaa pörhistelyä mitä se teki Frederikin kanssa, vaikka en olekaan nähnyt sen käyvän kenenkään kimppuun.

Alkuun olin taipuvainen kokeilemaan ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka tuota likkojen jättihäkkiä rakastankin. Sitten kuitenkin tulin näyttäneeksi vielä Lolaa Saijalle ennen Saijan lähtöä. Palauttaessani Saijan käsissä olleen Lolan totutushäkkiin Pamaus aloitti heti saman pörhistelyn mitä se on tehnyt isossa häkissä, muttei aiemmin totutushäkissä. Lolakin selvästi jännittyi Pamauksen seurassa ja häkissä oli jonkin aikaa hyvin varautunut tunnelma. Eli vaikka iso häkkikoko olisi yksi mahdollinen vaikuttava tekijä, taitaa tuo minun kultapoika olla valitettavasti toinen. Vaikka kaikki rottamukset nukkuvatkin totutushäkissä monesti samassa kasassa, eivät laumakemiat kuitenkaan selvästi pelitä.

Juttelimme sitten Tapsan kanssa vielä jonkin aikaa vaihtoehdoista ja päädyimme lopulta kokeilemaan sitä että likat siirrettiin likkojen linnaan ilman Pamausta ja Pamaus jätettiin toistaiseksi yksinään totutushäkkiin. Mikäli sopu likkojen välillä säilyy nyt isossakin, pitää sitten miettiä mitä Pamauksen kanssa tekisi. Mikäli taas likkojen välillä esiintyy edelleen kränää, siirretään kaikki taas yhdessä pienempään häkkiin ja katsotaan löytyisikö sopu sitä kautta.