Likat ovat olleet nyt tiistai-illasta isossa häkissä ja Pamaus yksin totutushäkissä. Ensimmäisen vuorokauden aikana likkahäkistä kuului pientä piipittämistä, mutta ei mitään isompaa tai pitkäkestoisempaa, eikä kellään näkynyt uusia puremia. Niinpä likat saivat jäädä isoon häkkiin ja aloitettiin päivittäiset tarkistukset; jokainen laumassa katsotaan päivittäin kunnolla läpi, ettei uusia haavoja tai naarmuja ole ilmaantunut. Tähän mennessä ei ole ja piipittämisetkin ovat jääneet. Kaikki likat tuntuvat käyttävän koko häkkiä hyväkseen, ja lauma vaikuttaa toimivan varsin hyvin yhteen. Ainoastaan Soodan ja Lilianin välillä tuntuu olevan vielä pientä välienselvittelyä. Ne kaksi ovatkin samaa ikä ja kokoluokkaa keskenään ja arvoasteikossa todennäköisesti varsin lähellä Elizaa. Eli siinä todennäköisesti pedataan seuraavaa johtajan paikkaa.
Koska tällä hetkellä näyttää siltä että likat saadaan todennäköisesti taas tulemaan toimeen keskenään, on alettu puhua siitä mitä Pamauksen kanssa tehtäisiin. Keskusteltuina vaihtoehtoina on ollut pojan pitäminen yksin, yhden tai parin naaraan yrittäminen sen seuraan tai lopetus. Viimeisimpien pörhistelyjen jälkeen olen alkanut kallistua jälkimmäisimmän puoleen; vaikka Pamaus on kotona ihmisiä kohtaan maailman ihanin, on se nyt pitänyt jo kahdesta laumasta erottaa siksi että epävarmana poika saattaa käydä päälle. Samasta syystä uuden kodin etsiminenkin on poissa laskuista; jo näyttelyissä poika on saanut ilman tuttua boksikaveria Evan, kun tuomari ei ole uskaltanut nostaa sitä boksista arvosteltavaksi. Pamaukselle muutokset ovat pahoja ja Sanariksen kuoltua niiltä ei valitettavasti ole vältytty. Vaikka pojalla pörhistely ja näykkiminen/pureminen on selvästi epävarmuudesta eikä aggressiivisuudesta johtuvaa, ei se poista sitä tosiasiaa ettei purruksi tuleminen ole kenellekään kivaa oli syy mikä tahansa. Ja että Pamauksen omaksuma ratkaisumalli itseään ahdistaviin tilanteisiin on kaikkea muuta kuin hyvä.
Pamauksen kanssa on tullut väkisinkin mietittyä myös yksinpitämistä vaihtoehtona, koska se on edelleen parantumaton pusuttelija ja yksi lemppareistani. Kuitenkaan en koe että minusta riittäisi mitenkään kylliksi seuraa Pamaukselle muiden eläinten hoidon ohella. Tälläkin hetkellä Pamaus viettää ehdottomasti suurimman osan vuorokaudesta häkissä tylsistyen. Ongelmastaan huolimatta Pamaus kun ei ole luonteeltaan yksin viihtyvä oman tiensä kulkija, vaan on rottamaiseen tapaan kunnon kasanukkuja. Yksinollessaan se lähinnä nukkuu ja syö (vielä enemmän mitä miun poikalauma teki kumpaakin yhdessä ollessaan ;)). Silti en haluaisi lähteä koittamaan ketä tuo seuraavaksi purisi jos tuolle jonkun likoista seuraksi koittaisi (ja jatkaa sitten sumplimista kahden lauman kanssa).
Näitä pohtiessa on samalla tullut puhuttua Tapsan kanssa lauman tulevaisuudesta. Alustavasti yhdessä sovittiin että pyrittäisiin jatkossa 4-7 yksilön laumaan, jossa Tapsalla olisi omia rottia se 1-2 ja loput sitten miun tai yhteisiä. Eli laumakoon annetaan tästä nyt hieman pienentyä, eikä uusia rottia hankita ennen lauman selvää pienentymistä kuin vain siinä tilanteessa että Lilianille kävisi jotain. Yhteisestä Mimosasta huolimatta Tapsa kun haluaa että hänellä on laumassa koko ajan ainakin se yksi ihan oma rotta. Jos ei muuten niin siksi että mie pidän ihan väärän värisistä rotista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti