Muiden näytelmäkerhoillessa Mäntsälässä oma viikonloppu meni taas Tampereella. Perhevierailun oheen Mihailille oli varattu tälläkertaa ihan omaakin ohjelmaa viikonlopuksi; Mihail pääsi rokotettavaksi ja sirutettavaksi. Ensimmäisen rokotuksenhan poika sai jo kasvattajansa luona ja nyt haettiin sille sitten vahviste. Kyseistä rokoteainetta ei kuitenkaan löytynyt Turusta, niin visiitti Tampereelle tuli rokoteaineen tilaamista halvemmaksi. Tilattaessa kun olisi pitänyt lunastaa kaikki paketissa olevat viisi ampullia. Sirutus oli päätetty jo aiemmin hoitaa kuntoon rokotuskäynnin yhteydessä.
Tampereella suunnattiin Pirkkalan kunnaneläinlääkärin suosituksessa Animagiin (entinen Veter), jossa kyseistä rokotetta käytetään freteillä. Kyseinen paikka oli itselle ennalta vieras, mutta navigaattori opasti hyvin perille. Vastaanotossa sitten kirjauduttiin, ja poika sai lajikseen x - haisunäätää kun ei kummasti löytynyt valikosta. Odotushuoneessa istuskellessamme vastaanotossa ollut hoitaja tuli kysymään saako hän ottaa kuvan Mihailista Veterin facebook-sivuille, mikä on selvästi varsin yleinen reaktio tämmöisten vähän harvinaisempien potilaiden kohdalla. Juuri kun tuli bongattua Mihailin isästä vastaava kuva sen käytyä kastroitavana toisella klinikalla ;)
Itse toimenpiteet menivät nopeasti ja helposti - Mihail tuskin huomasi niitä. Eläinlääkäri oli alkuun hieman huolissaan miten tuo reagoisi paksuun siruneulaan, joka pistettiin pojan kaulanahkaan, ja antoi sen ajaksi hoitajalle paksut hanskat siltä varalta että poika purisi. Tapsa sai käteensä samaksi aikaa kuitenkin jotain hyvin paljon mielenkiintoisempaa; Nutriplus-tuubin. Sen jälkeen Mihail keskittyikin tavoittelemaan sitä hoitajan hanskojen lomasta, eikä reagoinut pistokseen millään tavalla. Niin pojalla on nyt sitten tunnistusmerkintäkin kunnossa, vaikka kaverit vähän naureskelivat että tuskin Tesylläkään skunkkeja nyt ihan ruuhkaksi asti on jos poika pääsisi joskus karkuun. Että eiköhän jo laji olisi ihan riittävä tunnusmerkki.
Rottamukset olivat viikonlopun taas kotona keskenään. Paula kävi kyllä lauantaina ruokkimassa rotat ja katsomassa että Kismetillä ja muksuilla on kaikki kunnossa. Poikasia hän ei ollut kuitenkaan uskaltanut jäädä kauemmaksi aikaa käsittelemään, kun ei saanut siirretyksi mammaa pois ja mamma oli vähän epäileväinen. Kismetistä kun ei ole vielä ollenkaan hyvä idea että poikaset viipottavat ympäriinsä miten sattuu, vaikka alkaakin jo pikkuhiljaa luovuttaa sen suhteen että voisi tehdä asialle kauheasti mitään. Poikasilla kun on nyt silmät auki ja meno päällä - etenkin Suskulle menevällä kikkaramustalla Linda Lindalla.
Maanantaina sain myös aikaiseksi kirjoittaa ensimmäiset myynti-ilmoitukset pienistä. Aika on mennyt taas niin kamalan nopeaan että on oikeasti vaikea hahmottaa että nuo olisivat valmiita uusiin koteihinsa reilun parin viikon päästä - kunhan ensin löytää ne uudet kodit. Yksilökuvienkin otto on vähän lykkääntynyt siitä silmien avaamisesta, kun viime viikolla en ehtinyt ja tällä viikolla olen päättänyt olla stressaamasta mistään. Kuvat saavat siis odottaa siihen, että minulla on oikeasti hyvin aikaa, sen sijaan että koittaisin hoitaa asian vain nopeasti alta pois jossain minimaalisessa välissä (blogin voi silti päivittää hyvin ruokatunnilla ;)).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti