Meillä on viime aikoina siirrytty ostamaan yhä enemmän barffiruokia pakkaseen. Syy kehitykseen löytyy Mihailista, mutta eivät rottamuksetkaan ole siitä pahoillaan olleet. Eläinkauppojen skunkinruokavalikoima on ainakin Turussa olematon (eikä tilanne ole todennäköisesti sen parempi muuallakaan Suomessa ;)). Sen lisäksi eri lähteet ovat eri mieltä muiden valmisruokien ihanteellisuudesta skunkeille; osien lähteiden mukaan kissanruokaa olisi liian rasvaisena ja energiapitoisena syytä välttää, toisten mukaan se on taas tauriinin lähteenä mitä mainioin. Yhtäkaikki luetun perusteella meillä on päätetty jättää valmisruuat sivurooliin; reissueväinä ne ovat välillä hyviä, eikä maailma lopu siihen jos kaikkiruokainen otus niitä välillä napsii. Kuppiin asti kuitenkin kotioloissa päätyy yleensä jotain muuta.
Se jotain muuta on paitsi heviosastoa, myös koirien barffilihoja sekä barffiaterioita. Niinä päivinä kun valittu ruoka ei sisällä luonnostaan enemmän tauriinia (kuten esimerkiksi sydämet), saa Mihail sitä välillä tuubista ruuan päälle. Tätä lisää lukuunottamatta jaetaan ruuat usein kaikkien kotona olevien syöjien kesken miua ja Tapsaa lukuunottamatta. Rotilla tosin määrät ovat suhteessa pienempiä, sillä niille kyse on kuitenkin enemmän ruuan lisästä pääravinnon sijaan. Niin kauan kuin rotille saa helposti tasapainotettua perusruokaa, ei itselläni ole valtaisaa tarvetta lähteä pelkkään tuoreruokintaan ja samalla tarkkailemaan että kaikki laumassa saavat varmasti tarpeeksi kaikkea. Silti vaihteleva tuoreruokinta on rotillekin erittäin tervetullutta. Vaikka kupissa onkin aina palikoita, ovat palikat rottien mielestä hyvin tylsiä verrattuana esimerkiksi jauhettuun loheen, ydinluihin, kalkkunan kauloihin tai kokonaisiin silakoihin.
Barffiruualla on nyt alettu korvata myös osa Mihailin saamista lihanameista. Vaikka kuivattu kanafilee kuulostaakin kauhean hienolta ja luonnolliselta, sisältää filee kuitenkin vain murto-osan niistä ravintoaineista mitä ruhossa on. Esimerkiksi kypsentämättömät luut ovat erittäin toimiva kalsiumin lähde. Kun eivät ne lihansyöjät luonnossakaan valikoi vain niitä ihmisen mittapuulla parhaita paloja ravintoeläimistä. Barffiruuissa onkin usein mukana niin luut kuin sisäelimetkin, mistä johtuen ne ovat ihmisten jauhelihoja monipuolisempia. Samasta syystä niitä ei myöskään saa kypsentää, sillä kypsennetyt luunsirut eivät sula elimistössä kuten pitäisi.
Aiemmin pelkille rotille barf-ruokia hankittaessa tuli tuskailtua täällä yleisimmin saatavilla olevien pakkauskokojen kanssa; melkein kaikki myytiin umpijäisinä puolen kilon tai 800 gramman pötköinä, jotka eivät menneet meidänkään laumalle siinä ajassa kun tuotteet sulina säilyivät. Niin sitten piti aina ensin sulattaa tuotteet osittain siihen pisteeseen asti että ne sai leikattua veitsellä sopiviksi annospaloiksi ja pakastaa sen jälkeen nopeasti uudelleen. Jonkin verran meillä tehdään tätä yhä, että saa hyödynnettyä koko saatavilla olevaa valikoimaa. Kuitenkin jos barffiruokia haluaa kokeilla pelkästään rotille, niin suosittelen Mushin uutta Vaisto -sarjaa. Meillä tähän tutustuttiin aiemmin mainitsemani Mushin kampanjan myötä ja nyt on jo kovasti selaillut mitä muuta tuohon tuoteperheeseen kuuluu. Pussissa olevat 25 gramman annospalat kun ovat sulatettaessa oikeasti kätevät (ja se että hehkutan asiasta blogissa jo toiseen kertaan kertoo ehkä jotain siitä, kuinka vähän kätevä saman valmistajan aiempi pakkauskoko on meidän käytössä ollut ;)).
Tämä onkin yksi rottien ja muiden kaikkiruokaisten eläinten helppous; se että niiden kanssa voi hyödyntää hyvin monelle muullekin lajille suunnattuja ruokia. Koirille markkinoitujen barffiruokien ohella meillä erittäin suosittu proteiinin lähde ovat rotilla olleet kokonaiset kananpojat, joita markkinoidaan välillä esimerkiksi käärmeille. Niitä ei vain ole nyt vähään aikaan tullut vastaan. Samaan kategoriaan kuuluvia ruokasuosikkeja ovat myös viiriäiskanat hyöhenpeitteineen kaikkineen, joita rotat saivat meillä silloin kun jouduttiin lopettamaan pari nokituksi tullutta yksilöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti