Linnea

Linnean kasvain on nyt kasvanut sen verran, että se on juuri silmin nähtävissä siinä missä se aiemmin löytyi vain tunnustelemalla. Likan tilassa ei ole kuitenkaan muuten tapahtunut muutosta. Välillä se on selvästi unisemman ja vanhan oloinen, mutta kyllä se silti lähtee häkistä jaloittelureissuillekin. Tilanne vaihtelee tietenkin päivittäin juuri sen verran, että päätöksiä on hankala tehdä. Parina hetkenä olisi ollut jo valmis päästämään irti, mutta sitten neiti viipottaa taas menemään kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan.

Neidin kömpiessä unisena hampaita narskutellen kopista nuolemaan sormia on vaikea ajatella, että pian miun sylirottaa ei ehkä enää ole. Miut luonteellaan hurmannutta neiti liian vaaleaa.

Vauvakuumetta

Edelliset muksut on vasta saatu maailmalle, ja nyt pohditaan kovasti jo seuraavia. Tälle vuodelle kun on vielä kolme poikuetta suunnitteilla: yksi oma ja pari sijoituspoikuetta. Poikuesuman välttämiseksi noista tulikin sitten Janinan kanssa mailailtua, ajatuksena kun kuitenkin olisi että likoista kaikki synnyttävät ja kasvattavat muksunsa täällä. Päädyttiin sitten että ensimmäisenä on vuorossa Jolene, joka on jo varsin hyvin edellisestä poikueestaan toipunut. Sitten Delilah, josko neiti vähän vielä kokoa ennen sitä jostain saisi. Ja viimeisenä sitten Sera, jotta se ehtii vielä messariin brittituomareille näytille ennen mammalomansa aloittamista. Eliza on onneksi sen verran junnu vielä, että sen kohdalla suunnitelmat menevät väkisin ensivuoden puolelle. Nyt on sitten helpompi näyttelytettäviäkin marraskuun näyttelyihin pohtia, kun tietää ketkä likoista ovat (toivottavasti) lastenhoitopuuhissa näyttelyjen aikaan.

Käytännössä sitä kun ei voi koskaan tietää miten käy. Esimerkiksi Lilumin kanssahan meillä kävi niin, ettei likka tullut ollenkaan kantavaksi. Nyt taas kaksi kovasti odottaamaani essex-poikuetta on Janinan luona syntynyt: toiseen syntyi yksi black naaras ja yksi russian blue uros, toiseen vain yksi poikanen. Nyt sitten toivotaan josko kolmas naaras synnyttäisi kunnon kokoisen essex-poikueen. Muuten voi olla, että itselläkin uroslauman perustaminen sitten lykkääntyy. Kaikesta uroskriittisyydestäni huolimatta olen huomannut alkaneeni hieman jopa odottaa sitä.

Löytö varusteineen.

 Ekotorillakin tuli tehtyä jyrsijäaiheinen bongaus, joskaan ei ihan rottiin liittyvä. Imukuppijälkiä lukuunottamatta täysin uudenveroinen hyvin varusteltu miniduna tarttui mukaan viidellä eurolla. Osaltaan ostopäätökseen vaikuttivat punainen pohja ja tuo tennarimökki. Mie oon mahoton. Mitään rottia pienempiä kun meille ei ole ainakaan ihan heti tulossa, ja rotilla meillä on ollut minidunia käytössä vain kerran. Vieroitusikäisillä muksuilla silloin kun Janinan rotat olivat hoidossa. 

Aikainen lintu madon nappaa

...ja mie olen tunnetusti yöihminen. Viime yönä tuli bongattua edullinen Fop Lusaka huuto.netistä. Viimeyön hinta oli vain 74€. Menin sitten sitä huutamaan, vaikka juuri nyt käyttöä ei moiselle olisikaan. Tuolla hinnalla ottaisi mielellään Lusakan varallekin. Katsoin huudon sulkeutuvan tänään aamulla ennen yhdeksää, mutta en ajatellut asiaa sen kummemmin. En ainakaan niin pitkälle, että olisin laittanut korotusautomaatin toimintaan. Kilpahuutajani oli selvästi paremmin varautunut, ja herätessäni häkin hinta olikin 76€, ja huutokauppa sulkeutunut. Varastotilat kiittävät, mutta silti hieman harmittaa.

Ei meillä olisi kuitenkaan makkariin pojille omaa tuplalusakaa mahtunut.

Likkojen linnan huonekaluja osa2

Tänään tuli taas siivottua likkojen linna, niin oli neitienkin sinne mukavampi evakkohäkistä palata. Häkin ympäristöä en ehtinyt vielä raivata, joten häkkikuvien sijaan päätin tälläkertaa laittaa jatkoa likkojen linnan huonekalujen esittelyyn. Likat tuntuvat olevan tyytyväisiä saatuaan taas normitilan käyttöönsä. Enkä miäkään olisi tyttöjä viitsinyt siinä pikkuhäkissä pitää, nyt kun lähden yöksi Tampereelle. Olisi se ollut neideille turhan tylsää kököttää siinä ilman ihmisseuraa ja jaloittelumahdollisuutta (ja hyvin todennäköisesti se olisi koitunut kohtalokkaaksi häkin muovipohjalle). Likkoja häkkiin nostettaessa kaikki tulivat innolla heti luukulle vastaan, tai kaikki muut paitsi Linnea. Neiti kömpi kopista ulos vasta siinä vaiheessa kun olin jo saanut toiset siirrettyä. Miun blondista on tullut kovin äkkiä mummuska.

Paperiboksi, josta likat voivat kiskoa lisävällyjä pesiinsä.

Kanien heinähäkistä laitettu unikori.

Yksi putkista ja juoksupyörä paikoillaan häkissä.

Kierrätyskatokselta löytynyt kangashyllykkö.

Vanhasta kylpytakista leikattu perusriippari.

Wc-laatikko, joka on omiaan myös namien hieman suojaisampaan syömiseen - etenkin pähkinät roudataan aina tänne tai koppiin.

Pajurengas kiipeilyyn ja jyrsittäväksi.

Metallitikku, johon saa nameja tai hedelmiä roikkumaan.

Lauma kasassa taas

Pikkutytötkin ovat nyt lähteneet, ja koko likkalauma on taas samassa häkissä. Ihan niin suurta vapautta mammaloman päättyminen ei ole kuitenkaan Marikalle vielä tuonut kuin neiti olisi ehkä odottanut, koko lauma kun on vielä pikkuhäkissä. Linnean kanssa kun on kokenut helpommaksi laumaa yhdistettäessä laittaa koko porukka muutamaksi päiväksi pienempään, niin ei tarvitse neidin sitten koko ajan vahdata paluumuuttajaa ympäri isoa häkkikompleksia. Pikkuhäkissä Linnea osaa suhtautua tulokkaisiin huomattavasti normaalimmin, eikä siten anna junnuillekaan huonoja vaikutteita. Tietäähän tämä pikkuisen normaalia enemmän säätämistä, mutta tällähetkellä hinta tuntuu pieneltä: Linnean kunto on selvästi laskussa, eli yhteistä aikaa voi olla edessä vähän.

Eilen Linneaa käsiteltäessä tunsin pienen patin sen toisen etujalan takana. Patin tutkimisen perusteella se vaikuttaisi olevan pieni kasvain. Sen lisäksi neidin yleiskunto on hieman laskenut: turkki tuntuu pörröisemmältä, hengitys raskaammalta ja neiti nukkuu selvästi aiempaa enemmän. Ikää neidillä on nyt 1,5-vuotta, joten 2-vuotissyntymäpäiviä päästään tuskin vieläkään meidän rottalassa juhlimaan. Vielä tilanne on kuitenkin tarkkailussa. Vasta sitä tuli Lenankin kanssa puhuttua, kuinka vaikeita nämä päätökset aina ovat, kun hän kävi kolme rottaansa täällä lopetettumassa. Se rottien omistamisen oikeastaan ainoa todella huono puoli.

Hieman haikeaa mieltä piristi kuitenkin yksi toisesta blogista löytynyt rottiin liittyvä videolinkki.  On ne vain niin veikeitä otuksia kaikesta huolimatta: http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32009859

Lähtöjä ja suunnitelmia

Marika ja punasilmäinen pikkutyttö.

Saija kävi sitten pieniä katsomassa, ja päätyi nappaamaan pikkupojat mukaansakin, kun ne oli kerta jo vieroitettukin. Eli jäätiin tänne sitten pikkulikkojen kanssa, ja niillekin sovittiin sitten nouto ensi keskiviikolle. Nyt ollaan siis hyvin lähellä lyhyehköä poikuetaukoa kotona. Fiilis on yhtä aikaa sekä hyvin haikea, että tyytyväinen. On mukavaa saada Marika palautettua laumaan. Ja hyvä ottaa pientä taukoa ennen Seran ja Delilahin poikueita. Mutta kyllä noihin naperoihin silti vain kiintyy. Saija jo varmisteli, olenko aivan varma etten halua jättää muksuista ketään tänne. Olin järkevä ja annoin kieltävän vastauksen, eli yhdessä maskottisimskussa pysytään. Ellen sitten jossain viime hetken luopumisen tuskassa pyörrä sanojani keskiviikkona. Sen välttämiseksi tuli jo Janinaltakin vauvauutisia udeltua. Sielä ei olla vielä varmuudella kantavana, mutta uusia kiimoja ei ole ollut. Eli eiköhän niitä essex-muksuja ole sitten tulossa. Itselle luvallisia sortumisen kohteita ;) Pikkupoikien häkki on yhä hyllyssä tyhjänä, kun en saanut sitä heti aikaiseksi siivota pois.

Naaraslauman junnuosasto.

Puhuttiin siinä sitten Jyväskylän näyttelystäkin, ja tänään on tullut sinne ilmoja rustattua. Ensisijaisena suunnitelmana olisi lähteä reissuun Janinan kyydillä, mutta kun hän lähtöään vielä miettii, on varasuunnitelmakin laadittuna. Se kun tuli päätettyä, että Jyväskylään tulee lähdettyä joka tapauksessa. Susannakin on ilmoittanut Katarinan, eli miun ensimmäiset omat kasvatit debytoivat sitten Jyväskylässä. Eihän sellaista malta välistä jättää.

Ja saatiin meille sitten Critteriin metallinen pohjalaatikkokin, kun Tiina kävi sen meille tuomassa. Saivat pojatkin sitten kunnon kuivikepehkun häkin pohjalle wc-laatikon sijaan. Pohja on varsin näppärän oloinen, ja nyt kyllä kovasti miettii josko sitä uskaltautuisi poikuehäkkeihinkin metallipohjia tuolta tilaamaan. Etenkin niihin vanhempiin sinipohjaisiin, joita on hieman jo jyrsittykin. Ne kun toimittavat meillä varahäkin sijaa muutenkin kuin poikueiden aikaan, kun menevät niin näppärästi kasaan.

Critterin pohja.

Kirjoitusjumitusta

Tällä viikolla sitä ei olekaan juuri ehtinyt koneella istua, ja se koneella istuminen on mennyt lähinnä yhden tekstin kanssa tapellessa. Kirjoittaminen on asia jota normaalisti rakastan yli kaiken, mutta silti - tai ehkä juuri siksi - se on välillä myös tajuttoman turhauttavaa. Etenkin silloin, kun aiheessa ei ole mitään vikaa, mutta teksti ei silti ota syntyäkseen. Tai jos sitä syntyykin, se tuntuu jo syntymässään kuolleelta, kuivalta ja takkuavalta kapulakieleltä. Itsellä kävi nyt niin yhden Rapinaan menevän artikkelin kanssa. Aiheena oli oma ensimmäinen poikueeni - eli mitä rakkain, upein ja läheisin, mutta silti sitä tunnetta ei saanut vain välittymään tekstiin. Asia ei tuntunut hiomalla parenevan, joten nyt ei auta kuin toivoa, että teksti itsellään muuttuisi kuin ihmeen kaupalla paremmaksi matkalla miun koneelta Saijalle. 

Kirjoistusjumeista kuitenkin selviää kuulemma parhaiten kirjoittamalla, joten välttelen uutta viikon taukoa blogin kanssa. Rajallisen ajan korvamerkitseminen yhdelle kirjoitushommalle kun ei ole ennenkään tuottanut juuri muuta kuin hampaiden kiristystä ylikriittisessä mielessä. Onneksi ne miua koneelta pois vetäneet asiat eivät ole kuitenkaan olleet vain stressaavia ja työntäyteisiä. Eilenkin illalla näin Erikaa, ja hänen kanssaan sitten rotista ja muista eläimistä puhuttiin.

Likoista Jolenella ja Delilahilla oli kiimapäivä, ja likoilla olisi ollut suorastaan pakottava tarve päästä Mikon työhuoneeseen poikia katsomaan. Etenkin Delilahilla, joka otti asiasta koko illan projektin itselleen. Alkuun se vain päivysti työhuoneen ovea, mutta kun se ei tuottanut toivottua tulosta, oli sen mielestä selvästi aika ryhtyä toimenpiteisiin. Ensin se kiipesi oven vierelle tuodulle jakkaralle, ja koetti fiksuna tyttönä kurkottaa siitä kahvaa kohti - ensimmäinen kerta kun kukaan likoista meillä sitä kohti pyrkii. En sitten tiedä, kokiko se sen vain hyväksi ulokkeeksi, vai olisiko neiti oikeasti osannut yhdistää sillä olevan jotain tekemistä oven aukeamisen kanssa. Kahva jäi kuitenkin saavuttamatta, joten seuraaksi neiti kiipesi lehtikorin päälle, ja koetti siitä kurkottaa kohti ovea. Neiti oli kuitenkin edelleen liian lyhyt, ja ovi pysyi visusti kiinni. Sitten Delilah kiinnitti huomionsa lehtikorin vieressä roikkuvaan iltapukuun, ja hyppäsi lehtikorin päältä siihen kiinni, ja lähti kiipeämään sitä pitkin kohti kahvaa - kunnes mie julmana kangasta suojellakseni nostin sen alas - ja lopulta koko iltapuvun, kun neiti oli heti kohta uudestaan sitä yrittämässä. Vieläkään neiti ei ollut kuitenkaan valmis antautumaan tappiomielialaan, vaan se hyppäsi kiinni maalattuun ovenkarmiin, ja pääsisikin sitä pitkin ylös joitain kymmeniä senttejä ennenkuin kynnet menettivät otteensa sen liukkaasta pinnasta. Neiti tipahti takaisin lehtikoriin, ja jäi hetkeksi sinne miettimään uusia suunnitelmia oven pään menoksi. Ja päätyi lopulta palaamaan alkuperäiseen suunnitelmaan livahtaen lehtikorin taakse odottamaan josko ovi aukeaisi. Ei se ole aina niin kovin helppoa koettaa päästä itselleen sulhoa katsastamaan.

Samalla sitä tuli sitten havahduttua Marikan muksujen ikään, ja otettua pojat omaan häkkiinsä. Ettei vain käy vahinkoja niidenkään kanssa. Piti kyllä silti vielä ihan kalenterista laskien tarkastaa, onko tässä oikeasti jo neljä viikkoa poikasten syntymästä mennyt. Ja olihan se. Tänään Saija on tulossa pieniä katsomaan, niin pitääkin sitten samalla sopia miten poikasten luovutusten kanssa tehdään - siihenkin kun on sitten enää viikko.

Likkojen linnan huonekaluja

Häkkikuvia eri sisustuksilla on ollut blogissa esillä useamminkin, mutta yksittäisiä häkissä olevia häkkitavaroita en ole juuri tullut kuvin esitelleeksi. Laitetaampa näitä siis lukijan toiveesta tulemaan, alkaen nyt häkissä olevilla ja muutamilla muilla. Kaikkia kaappeja ja uroshäkkiä en alkanut nyt penkomaan, eli jatko-osaa tälle postaukselle voi olla tiedossa myöhemmin.

Ikean roskapussiteline on suosituimmillaan varustettuna pyyhkeellä jonka päällä nukkua, mutta saa suosiota myös nuorison kiipeilypaikkana jonkun varastettua pyyhkeen.

Tyhjät pahvilaatikot ovat monesti mökeistä suosituimpia. Kuten tämä kaverin mukanaan tuoma kaljalaatikko.

Muovimökeistä lemppareita ovat Pigeon Waterer ja Sputnik XL. Pigeoneita meillä on hintansa ja monikäyttöisyytensä vuoksi monia (Fretten.nl:stä 3€/kpl), Sputnikeita kaksi.

Tampereen tuliaisina likoille muutti lastenjakkara pesäksi/tasoksi. Etualalla oleva putki on rakennustyömaan jäljiltä löytynyt hukkapätkä.

Eevan likoille tuoma kangasputki.

Ekotorilta 0,50€:lla bongattu riippukori toimii välillä päiväunipaikkana.

Pajusilta toimittaa lähinnä kulkureitin virkaa.

Pinnoihin kiinnitettävät kiipeilyköydet kuuluvat likkojen lemppereihin.

Lemmikkiasemalta bongattu narulelu.

Vanerinen kiipeilytorni on meillä harvemmin käytössä, koska sen puhtaanapito on työläämpää kuin muovivirikkeiden. Yleensä se löytyykin jaloittelualueelta ennemmin kuin häkistä. Kaksitasoinen kylpyhuonekori toimii usein lounas- ja unipaikkana.

Ikean jakkarasta askarreltu pesämökki, Macchioron mökki ja Ferplastin putki. Noita putkia meillä on myös mutkaversioina, jotka ovat tällä hetkellä poikien häkissä.

Juoksupyörä, erilaisia putkia, kiipeilyorsi ja salaattipallo (toimii hyvin esimerkiksi apilalla täytettynä). Juoksupyörästä meillä on innostunut vain osa poikasista.

Lähikaupasta haettu pahvilaatikko - ilmainen ja hyvin paljon käytetty.

Tavallista arkea

Alkuviikon jälkeen rottalan arki on jatkanut tasaista kulkuaan. Välillä on oltu kotosalla ihan keskenään, välillä "kalustoon kuuluvien" lähimpien ystävien kanssa. Muksuilla on siis riittänyt paapojia, ja aika on kulunut taas kuin siivillä ilman suurempia sattumuksia.

Ihan täysin kaikki talon arkirutiinit eivät ole kuitenkaan kaikille ystäville vielä tutuiksi tulleet. Sen verta ihmetystä salaattilautaset onnistuivat ruokavalmisteluja tehtäessä ystävän yllättämään. Tortillaemmeitä pilkkoessa kun sitä alkoi samalla nostella niitä myös parille pikkulautaselle - vähän paprikaa, tomaattia, salaattia, juustoraastetta, koiranruokaa... Viimeinen oli omiaan herättämään kysyviä katseita keittiössä. Ihmisille kun sitä siinä kuitenkin ruokaa laitettiin ...myös. Siitä meinasi jo kyselyitä tulla, mutta kysymys jäi ilmaan kun lähdin suuntaaman lautasten kanssa rottahäkkien suuntaan. Ei kai se niin tavatonta ole, että joskus vähän innostuu rotillekin salaatteja ihan asettelemaan... Ei sillä, että rotat annoksen estetiikkaan juuri huomiota kiinnittäisivät. Mutta eipä siitä juuri vaivaakaan ole.

Tekstitulvan vastapainoksi blogiin pitäisi piakkoin taas kuviakin saada. Etenkin Elizan kuvat ovat päivityksen tarpeessa, niin kovasti neiti on kasvanut. Etenkin Marikan muksuihin nähden Eliza alkaa olla enemmän jo teinin kuin poikasen oloinen. Ehkä edellisten teinien kohdalla voidaan alkaa sitten hiljalleen odottaa merkkejä aikuistumisesta.

Rottalan tiistai

...eli looginen jatko rottalan maanantai-illalle. Joku on toista päivää putkeen laiska otsikoimaan ;)

Eeva poikkesi tänään tulevaa simskupoikaansa katsomassa, ja samalla sitten rotista höpisemässä. Hetken touhuilun jälkeen muksut päättivät käydä nukkumaan, joten kaikki viisi sai vielä pysymään yhtäaikaakin sylissä. Katsoo onnistuuko sama viikon päästä... Häkkijutuistakin siinä sitten puhuttiin, Eevalla kun on myös orastavaa häkkiaddiktiota havaittavissa. Ei tosin yhtä pahassa mittakaavassa kuin itselläni, ainakaan vielä ;D Sain sitten tartutettua tarjousCritter kuumettakin eteenpäin. Lähtiessään Eeva nappasi myös yhden poikashäkeistä lainaan yhden hänen rottansa loukattua tassunsa. Pääsee se sitten vähän matalampaan kämppään sitä lepuuttamaan. Nyt kun häkkejä on jaettu lainaan kolmelle ihmiselle meidän häkkivarastot ovat huomattavasti väljempiä, joten sitähän pitää pian alkaa harkita vakituisten sijoituskotien etsimistä häkeille. Hyvin säilytystilaystävällinen, joskaan ei välttämättä kaikkein käytännöllisin ratkaisu, jos kaikki laittaisi maailmalle. Mutta minkäs sille mahtaa että tahtoo joka tilanteeseen omanlaisen häkin ja boksin ja paljon laajennusvaraa ja muokattavuutta.

Eipä sillä, on sitä saanut nyt joitain päätöksiäkin häkkiasioissa (taas) tehtyä. Furet Tower saa jäädä tilaamatta, ja poikalauma tulee ainakin alkuun majoittumaan Fop Lusakaan. Lusakalla on jo paikkakin katsottuna huoneesta, joskin vielä toistaiseksi olen onnistunut olemaan kokoamatta sitä siihen. Jos nyt odottaisi ainakin sen aikaa että Janinan seuraavat essex-poikueet syntyvät ja saa Janinan kanssa katsottua onko sielä miulle sopivia poikia (kolme naarasta on nyt astutettuna, ja mie en suinkaan seuraa Janinan sivuja lähes päivittäin). Sen sijaan Critterin tilaamisen kohdalla arvon yhä. Neljännes pois hinnasta on tarjouksena hyvä, ja Lusakan käyttöön otto vapauttaisi häkille varastotilaakin paikasta jossa se ei olisi tiellä, mutta josta se olisi kuitenkin nopea ottaa tarvittaessa käyttöön. Isoin ongelma olisi lovi jonka häkki aiheuttaisi säästötilille. Täysmetallihäkit ovat kyllä siitäkin kivoja, että teoriassa niistä saa myydessä hyvin omiaan pois. Teoriassa siksi, että käytännössä häkkejä ei yleensä myydä. Niitä lainataan.

Häkkiaddiktio osa x

Häkkiaddikti on henkilö joka harkitsee tilaavansa kolmannen CritterNation Doublen vain siksi että se on tarjouksessa. Ja koska hyviä muuntautumiskykyisiä häkkejä ei ole koskaan liikaa. Vai onko?

Maanantai-ilta rottalassa

Loppukesä alkaa olla vaihtunut alkusyksyksi, ja tänään asiaa konkretisoi luentojen alku. Tarkemmin sanottuna graduaikataulun tarkastus maisteriseminaarin myötä. Kesällä keskitin hyvin paljon enemmän huomiota harrastuksiini kuin kyseiseen opinnäytteeseen, joten nyt alkaisi olla sitten taas sen vuoro. Tänään kuitenkin keskitin tarmoni aamupäivällä asunnon raivaamiseen ja rottien kynsileikkuuseen, ja alkuillasta meille tuli vieraita rottalaan tutustumaan.

Marikan sisko on tulossa meille kämppistensä kera hoitoon marraskuussa, ja nyt Nömpin omistajaperhe kävi tutustumassa paitsi tulevaan hoitopaikkaan, myös Marikan muksuihin. Muksut ovatkin nyt siinä iässä, että niitä mielellään ihmisille esittelee. Uteliaina ja meneväisinä niille tekee hyvää tottua useampiin käsittelijöihin, niin eivät uudet ihmiset ole sitten myöhemminkään niin iso mullistus. Tässä iässä muksut ovat kyllä vaarallisia - parikin pienistä pörröturkeista nukahti naksutellen syliini. Kyllä siinä kummasti alkaa unohtua, ettei rex siameset ole se oma juttu. Ja meinasivat pienet selvästi onnistua viemään Annankin sydämen. Toistaiseksi kuitenkaan Saija ei ole saamassa yhteydenottoa asian tiimoilta. Tilojen näkemisen ja eläimistä juttelemisen jälkeen hoitopaikka vaikutti yhä sopivalta, joten sovittiin sitten olevamme yhteyksissä lähempänä hoitoajankohtaa. Ja mie jäin miettimään minkä häkin hoitolikoille laitan (en suinkaan mitenkään hyvissä ajoin ;)).

Omia likkoja esiteltäessä Jolene päätti taas luonteensa mukaisesti siirtyä jaloittelemaan lyhyen esittäytymisen jälkeen. Koska neidin toiveelle ei ollut mitään estettäkään, saivat likkahäkin ovet jäädä sitten auki. Miun ollessa Tampereella neidit kun olivat joutuneet olemaan häkissään. Näin lyhyillä reissuilla kun en laita Mikkoa tyttöjä juoksuttamaan, kun Mikkoa neidit uskovat monesti vielä huonommin kuin miua. Voi sitä riemua, kun Jolene bongasi eteisen kaapin jääneen hieman raolleen ja se pääsi hetkeksi seikkailemaan hämärään kenkämereen. Ja voi sitä pettymyksen määrää, kun kalastin neidin kaapista pois ja suljin kaapin. Neiti ramppasi ainakin kolmeen kertaan miun ja kaapin väliä selvästi protestoiden tällaista mielivaltaista yksipuolista päätöstä neidin löydettyä täydellisen leikkipaikan. Päätös kuitenkin piti, ja kun neiti sen huomasi, se livisti Mikon työhuoneen ovelle tarkastamaan josko sinne sitten pääsisi touhuamaan. Ei ole helppoa olla rotta, kun kaikki kiva kielletään. Joutuivat toiset vielä hetkeksi häkkiin kesken illan, kun poikettiin Mikon kanssa syömässä.

Nyt häkki on taas auki ja 5/5 rottaa jossainpäin asuntoa tutkimusretkillä. Pitää kai kohta alkaa paimentaa neitejä häkkiä kohti.

Muksujen maailma laajenee

Muksujen silmien auettua ja vauhdin kasvaessa tuli sitten poikashäkkikin vaihdettua vähän isompaan. Vielä muutaman päivän lisätila suo emolle mahdollisuuden rauhallisiin päivätorkkuihin tasolla, mutta eiköhän nuo pikkuvintiötkin pian ala seinille hyppiä.

Tänään tuli junnuja hieman kuvailtuakin, kun lupasin niistä facebookiinkin kuvia laittaa. lopullinen kotiutuminen meni kuitenkin sen verran myöhäiseksi (Sera ja Delilah pääsivät sentään kotiutumaan jo aiemmin), että yhdistelmä huonoin mahdollinen valaistus + hyvin aktiiviset muksut ei juuri tuottanut mestariotoksia. Muutamia kohtuu julkaisukelpoisia sentään, kun satakunta kuvaa otti. En halua edes laskea onnistumisprosenttia.

Tätä puolta pienet esittelivät kovin mielellään.

Yleisin syy pysähdyksiin oli pakollinen pesutuokio.

Häkissä käsi kiinnosti liikaa että omia touhuja olisi haluttu jatkaa.

...ja välistä mamma sensuroi.

Muksujen uusi kämppä.

Näyttelyssä Lempäälässä

Nyt on sitten lempäälän näyttelystä kotiuduttu Tampereelle. Likkojen arvostelujen osalta päivä meni odotettua paremmin. Odotukset olivat viime näyttelyn tasolla, eli L2:sta molemmille mukavilla arvioilla. Delilahin osalta tämä pitikin paikkansa, mutta Sera pääsi yllättämään. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli L1 ja sen mukanaan tuoma luokkavoitto (Sera oli luokassaan ainoana). Yllätykset eivät kuitenkaan jääneet siihen, vaan L1:sen lisäksi Sera meni nappaamaan vielä irtotähden itselleen.

Rottapöydät näyttelyssä.

Paikanpäälle näyttelypaikalle tuli saavuttua vähän yhdeksän jälkeen isäpuolen kyydillä. Sai sitten heti napattua rotille numerot ja vietyä ne pöytään. Olin jo ennakkoon päättänyt olla tänään ottamatta mitään kokopäiväpestia, mutta sellaiseen pieneen puuhasteluun otti ihan mielellään osaa. Aamusta pääsi vaihtamaan kuulumisia Lauran kanssa roskasäkkejä laitettaessa, ja vaihtamaan pitkästä aikaa pari sanaa PiNa:n Tiinankin kanssa. Sihteeriksi ja assariksi miua koitettiin kyllä kovasti puhua, ja vaikka kieltäytymisestä vähän lusmu olo tulikin, tällä kertaa pidin pääni ja keskityin enempi pikkuhommiin ja kuulumisten vaihtoon. Sellaisiin pikkuhommiin kuten rottien tarkkailu, kun sai Katarinan ja Boa Vistan heti aamusta yhteen Boa Vistan tultua Tiinan kyydillä Janinan sairastuttua. Oli likat sitten kivempi eteenpäinkin luovuttaa kun näki että tulevat hyvin juttuun, vaikka hyvin harvoinhan tuon ikäisillä rotilla ainakaan mitään isompaa kränää yhdistettäessä tulee.  Kovin haikea olo sitä kyllä heti iski, kun nosti Katarinan pois omien likkojen luota. Jotenkin siinä kohtaa tajusi vahviten sen, ettei neiti ole oikeasti omaan laumaan jäämässä, vaikka sen oli kokoajan tiennytkin. Onneksi haikeus helpotti sitten pieniä luovuttaessa, kun pääsi laittamaan muksut odotettuina mukavan ihmisen matkaan.

Päivän mittaan ehti sitten muutaman muunkin PiNalaisten kanssa jutella, ja väkisinkin alkoi miettiä, kuinka kauan edellisestä kerrasta oikeasti onkaan. Tuntuu että kaikilla oli tapahtunut vaikka mitä sitten viime näkemän. Omista PiNan aktiiviajoista kun alkaa olla jo vuosia, nyt kun Turun seudulle on pidemmäksi aikaa jämähtänyt. Pirkkalassa asuessa kun sitä ehti yhdessä välissä PiNankin hallituksessa tovin hääriä. Pienen hetken päädyin myös tuuraamaan Johannaa info-pöydän takana, ja siinä sai varoa lipsauttamasta väärän paikallisen toimintakenttää, kun toiminta-alueesta ja muusta kysyttiin. Kanien estehyppyäkin unohtui yhdessä välissä toviksi ikkunasta katsomaan, kun en mie ollut edes muistanut että PiNan näyttelyiden yhteydessä on monesti sellainenkin. Ollut omat näyttelytouhut niin rottakeskeisiä viimeajat.

Rottien virallisten luokkien tuomarit.

Näyttelyn aikana tuli pidettyä myös tekstariyhteyttä Turkuun Janinaan, kun Serankin tuloksia halusi heti suoriltaan kertoa, ja siinä ohella tuli sitten viestiteltyä Janinalle myös hänen pojistaan ja Boa Vistasta. Janinallekin Seran L1 ja tähti olivat positiivisia yllätyksiä.

Isäpuoleni saapui miua hakemaan vähän ennen virallisten rottien palkintojen jakoa, joten ne tuli sitten vielä kuunneltua, ja sitten lähdettyä Tamperetta kohti. Päädyin tulemaan tänne vielä yhdeksi yöksi, ja lähden sitten huomenna aamupäivästä takaisin Turkuun. Takaisin äitin luona kaikki tuntuivat olevan melkeimpä yllättyneitä, että rottamäärä oli oikeasti päivän jälkeen yksi vähemmän, eikä plus/miinus nolla tai kasvanut.

Näyttelyyn valmistautumista Tampereella

Neidit eivät olisi malttaneet millään lähteä.

Tämän kertainen näyttelyreissu suuntautuu astetta edellistä kauemmaksi, elikkä Lempäälään. Matka ei olisi toki mitenkään hankala päiväkseltääkään tehtäväksi, mutta koska Tampereelta löytyy itseltä myös perhettä, lähdettiin reissuun jo torstaina. Muu lauma jäi Turkuun Mikon hoiteisiin, kun pakkasin boksiin mukaan miun junnut Seran ja Delilahin, sekä näyttelystä uuteen kotiinsa matkaavan Katarinan. Normaalisti tällaiselle reissulle tulisi napattua mukaan neitien pieni reissuhäkkikin, mutta koska sen ja näyttelyboksin roudaaminen olisi käynyt bussilla turhan hankalaksi, päädyin pelkkään boksiin. Sen kanssa samaan laukkuun eksyi myös vaihtokuivikkeet ja eväspussi. Sekä pieni pelko siitä, että junnut tylsistyvät ja päättävät keskittää energiansa boksin kattoon.

Vähemmän luksus reissukämppä.

Niin ei kuitenkaan ole onneksi käynyt. Uudet hajut ja uusi ympäristö on likkoja selvästi kiinnostanut ja uuvuttanut, ja boksissa on keskitytty lähinnä nukkumaan. Nukkumaan ja syömään nameja, joilla olen pienenpää tilaa likoille hyvitellyt. Yllättäen jopa boksiin viritetty juomapullo on saanut olla täysin rauhassa. Olen kerrassaan yllättynyt miun ADHD enkelinkin rauhallisuudesta poikkeustilanteissa. Voin jopa sanoa pitäväni miun teinistä aiempaa enemmän, nyt kun on päässyt näkemään Serasta tätäkin puolta.

Boksimajoitusta kamalammaksi osoittautui vähemmän yllättävästi kynsienleikkuu ja häntien pesu. Tai lähinnä jälkimmäinen, kynsiä leikatessa ei tullut yhtään kunnon teinidraamakohtausta. Häntiä en kuitenkaan saanut pesusta huolimatta ihan mieleiselleni tolalle, joten pitänee selvästi näyttelyn jälkeen kerrata miten toimia pinttymien kanssa ja koettaa jaksaa puunata häntiä enemmän näyttelyiden välilläkin. Etenkin Seralta, jolla häntä on kovin vaalea. Jos noita sitten joskus kehtaisi pettiinkin laittaa.

Nyt eväätkin on tehty huomiselle, joten seuraava vaihe olisi koettaa saada hetki unta ennen aamua. Josko sitten jaksaisi näyttelypäivänkin paremmin. Viime näyttelyä varjostanut flunssa alkaa onneksi sentään olla voiton puolella.

Auenneita silmiä osa2

Tänään ensimmäiset Marikan muksuista uskaltautuivat katsomaan miltä maailma näyttää. Ja siinä ohella tutustuman myös häkin kuivaruoka- ja viriketarjontaan. Tampereelta palattua lienee siis hyvä päivittää muksujen maailma isompaan, ja sallia Marikallekin rottamaisempi lepotasanne.

Likkojen linnan uusin asu

Edellisistä häkkijärjestys kuvista onkin aikaa, joten laitetaampa taas muutama eilisen siivouspäivän kunniaksi. Muutamia aukkokohtia sisustuksesta kuitenkin vielä löytyy, joten eiköhän häkkiin vielä jotain tule likkojen iloksi kehiteltyä. Tavallisesti meillä sisustus muokkaantuukin aina siivousta seuraavien päivien aikana, osittain siksikin, että häkissä vanhastaan olevat tavarat jäävät joskus joksikin aikaa kylppärin nurkkaan odottamaan pesua jos miua laiskottaa.

Tuohon rengasleluun tuli ihastuttua Lemmikkiasemalla, ja se oli sitten pakko hankkia.

Näillä näkymin miun tuleva uroslaumakin muuttaa tylsästi Lusakaan. Kolme samannäköistä häkkiä kun saattaisi olla sisustuksellisesti järkevämpi ratkaisu kuin kavalkadi erilaisia kiinnostavia häkkituttavuuksia. Ja kämpän varastotilat kiittäisivät huomattavasti yhden häkin siirtämisestä varastosta käyttöön. Mutta koska järki tai sisustus eivät ole koskaan olleet vahvimpia lajejani, en kuitenkaan vielä lukitse tätäkään päätöstä.