Näyttelyssä Lempäälässä

Nyt on sitten lempäälän näyttelystä kotiuduttu Tampereelle. Likkojen arvostelujen osalta päivä meni odotettua paremmin. Odotukset olivat viime näyttelyn tasolla, eli L2:sta molemmille mukavilla arvioilla. Delilahin osalta tämä pitikin paikkansa, mutta Sera pääsi yllättämään. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli L1 ja sen mukanaan tuoma luokkavoitto (Sera oli luokassaan ainoana). Yllätykset eivät kuitenkaan jääneet siihen, vaan L1:sen lisäksi Sera meni nappaamaan vielä irtotähden itselleen.

Rottapöydät näyttelyssä.

Paikanpäälle näyttelypaikalle tuli saavuttua vähän yhdeksän jälkeen isäpuolen kyydillä. Sai sitten heti napattua rotille numerot ja vietyä ne pöytään. Olin jo ennakkoon päättänyt olla tänään ottamatta mitään kokopäiväpestia, mutta sellaiseen pieneen puuhasteluun otti ihan mielellään osaa. Aamusta pääsi vaihtamaan kuulumisia Lauran kanssa roskasäkkejä laitettaessa, ja vaihtamaan pitkästä aikaa pari sanaa PiNa:n Tiinankin kanssa. Sihteeriksi ja assariksi miua koitettiin kyllä kovasti puhua, ja vaikka kieltäytymisestä vähän lusmu olo tulikin, tällä kertaa pidin pääni ja keskityin enempi pikkuhommiin ja kuulumisten vaihtoon. Sellaisiin pikkuhommiin kuten rottien tarkkailu, kun sai Katarinan ja Boa Vistan heti aamusta yhteen Boa Vistan tultua Tiinan kyydillä Janinan sairastuttua. Oli likat sitten kivempi eteenpäinkin luovuttaa kun näki että tulevat hyvin juttuun, vaikka hyvin harvoinhan tuon ikäisillä rotilla ainakaan mitään isompaa kränää yhdistettäessä tulee.  Kovin haikea olo sitä kyllä heti iski, kun nosti Katarinan pois omien likkojen luota. Jotenkin siinä kohtaa tajusi vahviten sen, ettei neiti ole oikeasti omaan laumaan jäämässä, vaikka sen oli kokoajan tiennytkin. Onneksi haikeus helpotti sitten pieniä luovuttaessa, kun pääsi laittamaan muksut odotettuina mukavan ihmisen matkaan.

Päivän mittaan ehti sitten muutaman muunkin PiNalaisten kanssa jutella, ja väkisinkin alkoi miettiä, kuinka kauan edellisestä kerrasta oikeasti onkaan. Tuntuu että kaikilla oli tapahtunut vaikka mitä sitten viime näkemän. Omista PiNan aktiiviajoista kun alkaa olla jo vuosia, nyt kun Turun seudulle on pidemmäksi aikaa jämähtänyt. Pirkkalassa asuessa kun sitä ehti yhdessä välissä PiNankin hallituksessa tovin hääriä. Pienen hetken päädyin myös tuuraamaan Johannaa info-pöydän takana, ja siinä sai varoa lipsauttamasta väärän paikallisen toimintakenttää, kun toiminta-alueesta ja muusta kysyttiin. Kanien estehyppyäkin unohtui yhdessä välissä toviksi ikkunasta katsomaan, kun en mie ollut edes muistanut että PiNan näyttelyiden yhteydessä on monesti sellainenkin. Ollut omat näyttelytouhut niin rottakeskeisiä viimeajat.

Rottien virallisten luokkien tuomarit.

Näyttelyn aikana tuli pidettyä myös tekstariyhteyttä Turkuun Janinaan, kun Serankin tuloksia halusi heti suoriltaan kertoa, ja siinä ohella tuli sitten viestiteltyä Janinalle myös hänen pojistaan ja Boa Vistasta. Janinallekin Seran L1 ja tähti olivat positiivisia yllätyksiä.

Isäpuoleni saapui miua hakemaan vähän ennen virallisten rottien palkintojen jakoa, joten ne tuli sitten vielä kuunneltua, ja sitten lähdettyä Tamperetta kohti. Päädyin tulemaan tänne vielä yhdeksi yöksi, ja lähden sitten huomenna aamupäivästä takaisin Turkuun. Takaisin äitin luona kaikki tuntuivat olevan melkeimpä yllättyneitä, että rottamäärä oli oikeasti päivän jälkeen yksi vähemmän, eikä plus/miinus nolla tai kasvanut.