Pikkutytötkin ovat nyt lähteneet, ja koko likkalauma on taas samassa häkissä. Ihan niin suurta vapautta mammaloman päättyminen ei ole kuitenkaan Marikalle vielä tuonut kuin neiti olisi ehkä odottanut, koko lauma kun on vielä pikkuhäkissä. Linnean kanssa kun on kokenut helpommaksi laumaa yhdistettäessä laittaa koko porukka muutamaksi päiväksi pienempään, niin ei tarvitse neidin sitten koko ajan vahdata paluumuuttajaa ympäri isoa häkkikompleksia. Pikkuhäkissä Linnea osaa suhtautua tulokkaisiin huomattavasti normaalimmin, eikä siten anna junnuillekaan huonoja vaikutteita. Tietäähän tämä pikkuisen normaalia enemmän säätämistä, mutta tällähetkellä hinta tuntuu pieneltä: Linnean kunto on selvästi laskussa, eli yhteistä aikaa voi olla edessä vähän.
Eilen Linneaa käsiteltäessä tunsin pienen patin sen toisen etujalan takana. Patin tutkimisen perusteella se vaikuttaisi olevan pieni kasvain. Sen lisäksi neidin yleiskunto on hieman laskenut: turkki tuntuu pörröisemmältä, hengitys raskaammalta ja neiti nukkuu selvästi aiempaa enemmän. Ikää neidillä on nyt 1,5-vuotta, joten 2-vuotissyntymäpäiviä päästään tuskin vieläkään meidän rottalassa juhlimaan. Vielä tilanne on kuitenkin tarkkailussa. Vasta sitä tuli Lenankin kanssa puhuttua, kuinka vaikeita nämä päätökset aina ovat, kun hän kävi kolme rottaansa täällä lopetettumassa. Se rottien omistamisen oikeastaan ainoa todella huono puoli.
Hieman haikeaa mieltä piristi kuitenkin yksi toisesta blogista löytynyt rottiin liittyvä videolinkki. On ne vain niin veikeitä otuksia kaikesta huolimatta: http://www.iltalehti.fi/nettitv/?32009859
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti