Linnean kasvain on nyt kasvanut sen verran, että se on juuri silmin nähtävissä siinä missä se aiemmin löytyi vain tunnustelemalla. Likan tilassa ei ole kuitenkaan muuten tapahtunut muutosta. Välillä se on selvästi unisemman ja vanhan oloinen, mutta kyllä se silti lähtee häkistä jaloittelureissuillekin. Tilanne vaihtelee tietenkin päivittäin juuri sen verran, että päätöksiä on hankala tehdä. Parina hetkenä olisi ollut jo valmis päästämään irti, mutta sitten neiti viipottaa taas menemään kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan.
Neidin kömpiessä unisena hampaita narskutellen kopista nuolemaan sormia on vaikea ajatella, että pian miun sylirottaa ei ehkä enää ole. Miut luonteellaan hurmannutta neiti liian vaaleaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti