Uusia naamoja

Kaikki kolme poikaa (Greenday taka-alalla)

Tänään tuli sitten odotettu uroskööri; Zaya's Greenday kumppaneineen. Neljän joukko tosin harveni kolmeen, kun vanhuuden vaivat veivät papoista yhden. Siitä oli kyllä jo Saijan kanssa puhuttu, että osilla pojista on ikää jo sen verran, että kaikki eivät täältä välttämättä ehdi Saijan luo lähteä. Samalla hän oli sitten porukan juniorista pohtinut, että mikä sen kanssa olisi järkevin, kun Saija ei aio laumaa jatkaa ja ikäeroa vanhempiin poikiin nähden on paljon. Sovittiin sitten että koitan sitä omien junnupoikien kanssa samaan, josko ne toisensa hyväksyivät, vaikka ovatkin kaikki jo 2-5 kuisia. Ihan poikasten kanssa totutukset kun ovat paljon helpompia, ja vanhempien kohdalla sitten enempi luonteista kiinni. Onhan siitä omasta russian bluesta tullut jo tovi puhuttua.

Zaya's Greenday

Pojat saivat sitten käyttöönsä Critterin alakerran, ja omat junnupojat muuttivat visiitin ajaksi oranssipohjaiseen junnulaan. Naveenin kaavailin saavan pitää Critterin yläkerran hallussaan, mutta siinä kävi sitten toisin. Pojan hengitystä kun tuli pari viime päivää huolestuneena seurattua, ja tänään tein lopulta lopetuspäätöksen. Pojan hengitys kun kävi levossakin selkeästi työlääksi: sieraimet laajenivat ja koko riippumatto heilui hengityksen tahtiin. Ensin aamulla sitä päätti kysyä vielä Saijan mielipiteen, mutta kyllä sitä silloin jo pitkälti tiesi että nyt on aika. Ettei ole enää syytä pitkittää sitä että toinen on kipeä ja yksin.

Ehkä tuleva oman poikalauman jäsen.

Poikien mukana Anna toi pussillinen ruokaa, kankaita ja pahvibokseja, niin riittää sitten niitä pojilla. Vanhat herrat saavat nyt viikon verran tehdä tuttavuutta uuteen ympäristöön ennenkuin alan Elizaa ja Greendayta tutustuttamaan. Sitä ennen junnu pääsee sitten hieromaan tuttavuutta Sanariksen ja Dippiksen kanssa. Greenday ja junnu suhtautuivat uuteen ympäristöön alkuun varovaisemmin, mutta Marikan veli oli heti enemmän kotonaan - tuli ulos boksista ja lähti tutkimaan sohvaa, vaikka kotioloissa se on kuulemma yleensä se vähiten sosiaalinen. Aivan kuin poika olisi tunnistanut paikan poikasajoiltaan, mikä tuntuu kyllä aika mahdottomalta, kun aikaa on vierähtänyt vuoden verran.

Siinä sitten tovi ensin Annan, ja sitten Annan, Saijan ja Tellun kanssa juteltiin, ennenkuin he lähtivät suunnilleen. Saija sai Zooplus hankintansa mukaansa, ja Delilahin tiineys on nyt varma. Eli ensiviikon alussa on tarve taas mammailuboksia sisustaa. Itse jäi sitten poikiin tutustumaan.    

Poikien puolikas

Junnula

Rottailuja Lenan luona

Eilen tuli poikettua Lenan luona rotakkaissa merkeissä. Tällä kertaa kyseessä ei ollut miitti, mutta kyllä sitä silti tuli juteltua niin rotista kuin muustakin samalla kun häkkejä putsailin. Lena kun kaatui viikko sitten pahasti, ja joutuu nyt sen myötä pitämään useamman viikon kipsiä voimatta varata painoa jalalleen. Ja se ei ole helpoin yhdistelmä isojen rottahäkkien kanssa. Lena kyllä pyysi apua lähinnä pienempään putsailuun, mutta päädyin sitten kuitenkin lähes samalla vaivalla roudaamaan häkit kunnolla kylppäriin asti suihkupesuun. Lena piti sillä välin seuraa rottamuksille, joista etenkin Clio kuikuili kovasti katoavan häkin perään. Rätti puolestaan tyytyi käymään taskuun torkuille, kun se mentiin ilkeästi herättämään kesken päiväunien.

Häkkejä siivotessa ja Lenan kanssa jutellessa tuli huomattua kuinka sitä omiin häkkeihinsä tottuu. Omien häkkien siivoamiseen kehittyy aina ne rutiinit ja tavat, joilla homma omasta mielestä helpoiten sujuu. Sitten kun häkki vaihtuu kokonaan toisenlaiseen, on hetken vähän hukassa mistä olisi järkevin aloittaa kun normirutiinit eivät välttämättä uuteen häkkiin istukaan. Mutta likkahäkin kohdalla Lenakin sitten vinkkaili, miten häkissä parhaiten ylettyy minnekin, ja missä vaiheessa purkamista ja kokoamista virikkeitä kannattaa laittaa ja poistaa. Lenan tyttöhäkissä kun on useita pieniä luukkuja, ja kolmeen osaan jakautuva kalteriosa. Omissa vakihäkeissä on nykyään kaikissa keskikokoiset tai isot luukut, niin sitä on tottunut voivansa lisätä ison osan virikkeistä luukkujen kautta myös likkahäkkiin (Crittereistä puhumattakaan). Lenan likkahäkissä isommat virikkeet on laitettava kalteriosien välillä, jos ne meinaa saada helposti paikalleen. Vastaavasti Lena mietti miten Critterin kanssa puhdistus onnistuisi, kun häkillä on painoa se 40 kiloa, että sitä ei niin vain suihkuun kanneta. Itse taas on kotona tottunut pelaamaan valtaosan ajasta höyryputsarin ja rätin kanssa rottahäkkejä puunatessa. Että sitä ei osaa oikein enää hankaluutena pitää, vaikka joskus toivoisi jaksavansa häkkejä vähän useammin suihkuunkin roudata.

Poikahäkki oli sitten simppelimpi tapaus rakenteeltaan. Joskin Lorca oli aavistuksen eri mieltä siivoustarpeesta, eikä olisi millään malttanut lähteä häkistä siivouksen ajaksi pois. Mutta kyllä sekin sitten kunnolla herättyään antoi nostaa itsensä muiden poikien seuraan. Häkkiin paluu oli kuitenkin pojille se mieluisin vaihe, ja hetken häkissä olikin kova vipellys poikien tarkastaessa kaiken olevan paikoillaan ja kunnossa. Sen jälkeen kaikki etsivätkin tyytyväisinä tason kulman tai kopin johon vetäytyä urosmaisesti rötköttämään. Lenan poikien häkistä ja parista pojasta tuli muutama kuvakin napattua, mutta olen taas lahjakkaasti hukannut kännykän usb-piuhan, niin kuvien siirto koneelle ei onnistu.  

Littoisten näyttelystä tuli myös puhuttua, ja itsekin pitäisi saada tällä viikolla aikaiseksi ilmot laittaa. Lähtijät kun ovat olleet jo jonkin aikaa päätettynä, kun ei omassa laumassa ole niin mahdottomasti vaihtoehtoja keitä ilmoittaa. Syksyn näyttelyihin sitä toivottavasti saa sitten enemmän essexejä mukaan, jos nyt kevään poikueisiin toivottuja muksuja syntyisi. Littoisiin meiltä lähtee Muhku, Marika, Dippis ja Sanaris, eli aika junnupainoitteinen porukka. Ellen sitten innostu Mikon laumasta Aresta ilmoittamaan.

***Delilahilla näyttäisi olevan pieni pömppis, eli reilun viikon päästä voi hyvin tulla vauvauutisia pienistä Zaya's lapsista.

Likkojen linnan pahviboksi edition

Eilen tuli taas likkojen linna putsattua, ja vaihdettua järjestystä. Tälläkertaa muovivirikkeet jäivät vähemmälle, ja häkki täyttyi pahvibokseista ja puuvirikkeistä, kuten viinipullotelineestä, tikkaista ja koreista. Aiemmin tilattu lintujen kiipeilyteline kun meni rikki, niin sen tikasosat tuli nyt kierrätettyä likkahäkkiin. Pahvibokseja taas tarttui hyvin matkaan kirpputorikierroksen yhteydessä, ja yksi valmiiksi oviaukollinen toimitettiin heinäpesän kääreenä.

Likkojen linna kokonaisuudessaan.

Häkin tämänhetkiset asukit.

Alakerran sisustusta.

Häkin päällystän tavarakasaa tutkimassa.

Rottala hiljenee ...hetkeksi

Elizan muksut lähtivät tänään, ja Elizan muksujen lähdön myötä kotona odottaa kaksi tyhjää poikashäkkiä poissiivoamistaan. Pieni rauhoittuminen tekeekin välillä hyvää, vaikkei tauko tällä kertaa pitkään kestäkään: Anna tuo Delilahin huomenna miehelästä, ja viikon päästä sunnuntaina meille tulee vieraileviksi tähdiksi yksi uroslauma. Lauma johon kuuluu yhtenä jäsenenä Elizan tuleva sulho Zaya's Green Day. Takaisin Turkuun kotiuduttua pääseekin sitten häkkien poissiivoamisen ohella miettimään toimivimpia häkkiratkaisuja tulevalle kokoonpanolle.

Kim ja vanhempi herra. Kuva Annalta.

Elizan pienistä tytöt lähtivät väliaikaismajoituksen kautta kohti Lappeenrantaa, ja pojat jäivät Tamperelaisiksi. Pikkupojat pääsivätkin sitten jo tekemään tuttavuutta pariin vanhempaan rottaherraan, joiden seuraan pikkuiset sopeutuivat kuulemma varsin mutkattomasti. Ennen uuteen kotiin lähtöä Doc ehtikin jo vallata uuden omistajansa niskan ja laittaa kunnon raksuttelut käyntiin. Sillä kyllä mukava että pojat lähtivät yhdessä, niin on sitten Kimilläkin tuttua seuraa rohkaisemassa lapsista ujointa. Pikkulikoista Lâo Cau olisi ollut heti kovasti tulossa ulos uudesta boksista tutkimaan maailmaa laajemminkin. Likkojenkin kohdalla poikueesta selviä luonne-eroja löytyi, vaikkakaan ei niin suuria kuin Kimin ja Docin välillä. Ainakaan meillä kotona - kyllähän luonne voi vielä kovasti muokkaantua pienten aikuistuessa.

Olo on nyt muksujen lähdettyä tavalliseen tapaan haikea mutta tyytyväinen - pieniä tulee aina vähän ikävä, mutta uusien kotien ja sitä myötä omien ihmisten löytyminen pienille on aina mukavaa. Teoriassa sitä kun tiedostaa täysin, että kasvattaessa ei voi pidemmän päälle jättää kaikkia kivoja muksuja kotiin ...tai edes puolia niistä ;) Tavoitteena kun kuitenkin on että kaikki syntyvät muksut olisivat ensisijaisesti mukavia ja terveitä lemmikkejä.

Varastojen täydennystä ja erottamisia

Valtava pahvilaatikko täynnä tavaraa

Tänään tuli sitten Zooplussan tilaus, johon viime viikolla sorruin. Miun piti tilata vain ihan pikkuisen, alta sen verran ettei edes .fi puolen ilmaisiin postikuluihin vaadittava summa tulisi omista ostoksista täyteen - joten kysyin Saijaa, Janinaa ja Tiinaa kimppaan. Siinä sitten hintoja katsellessa totesin kuitenkin pian, ettei .fi puolen tilauksessa olisi ollut itseni kannalta mitään järkeä alemmista postikuluista huolimatta - kaikkien haluamieni tuotteiden hinnat olivat 2-7 euroa kalliimmat kappaleelta. Eli siinä kohtaa mieluummin maksaa vaikka jo niitä postikuluja .com puolelle (joita ei sitten kuitenkaan tullut, kun tilaus ylitti rajan). Etenkin kun sitä taas vähän innostui - ihan pikkuriikkinen tilaus vaihtui vähän reilumpaan täydennystilaukseen. Mitään uusia tuotteita ei siis saapunut kokeiluun, vaan vain ja ainoastaan jo käytössä testattuja klassikkoja: rottien uusia suosikkeja pajutunneleita (joita on kiva purkaa), muutama puinen kulmamökki, pari Sputnikia, muutama pajusilta, kiipeilyköysi, heinäpesä ja ruokaa. Sekä se mitä mietin pisimpään - toinen juoksupyörä. Meillä aikuiset eivät ole juoksupyöristä innostuneet, mutta nyt on sitten kumpaankin junnulaan omansa. Uusi pyörä onkin sopivasti tyttömäisen punainen siinä missä edellinen on musta. 

Oma osuus kasasta

Tälläkertaa jotain oli tilauksessa myös ensikertaa rikki - jyväsäkkiin oli tullut reikä. Sitä on kyllä aiemminkin katsonut, ettei tuon seoksen paperisäkki ole kestävimmästä päästä. Seos oli kuitenkin pääosin sielä missä pitikin eli säkissään, ja vain osin levinnyt pitkin laatikkoa, mistä se kippaantui sitten jyvätynnyriin. Eli vahinkoa ei tapahtunut, vaikka tietenkin sitä mielellään kaikki tavarat ihan ehjinä saisi.

Asiaa harkittuani päädyin myös erottamaan Naveenin ja pikkupojat toisistaan. Naveenin ja Sanariksen välit eivät lähteneet lähentymään. Vaikka suoranaisia tappeluita ei ollut, oli Naveenin ja Sanariksen välillä kuitenkin sen verran vääntöä, että pojat viettivät valtaosan ajasta eri häkeissä päätyen huudattamaan toisiaan jos sattuivat samaan kerrokseen. Sanaris ei esimerkiksi halunnut käydä ylähäkissä syömässä edes tuoreruokaa, eikä Naveen puolestaan ikinä nukkunut alahäkissä. Dippis tuli kyllä sujuvasti toimeen kummankin kanssa, ja seilasi kerrosten väliä. Sanariksen kohdalla taisin odottaa sen yhdistämistä Naveeniin turhan kauan, kun halusin molemmat junnut yhtä aikaa Naveenin luo. Niin Sanaris ehti sitten saada turhan paljon kokoa, kun Naveen on muutenkin vähän varautunut toisten urosten suhteen jouduttuaan kiusatuksi. Niin ikävää kuin erottaminen onkin sen suhteen, että Dippiksestä olisi kuitenkin ollut Naveenille seuraa, en halua junnupoikien saavan tuollaista mallia laumakäytöksestä. Itsellä kun laumaan on kuitenkin myöhemmin tiedossa lisäystä, sitten kun sopivia jalostusuroksia löytyy. Tällä hetkellä Naveen vaikuttaa rauhalliselta yksiössään, taisi sille ottaa kunnon päälle tuo Sanariksen kanssa vääntäminen.

Sanaris

Dippis ja Sanaris

Dippis

Delilahilla oli kiima 12.-13.2. välisenä yönä, eli maaliskuun alkuun meillä toivotaan syntyväksi poikueellinen Zaya's kakaroita seuraavia omia poikueita suunniteltaessa. Delilah onkin palaamassa nyt viikonloppuna Tampereelta takaisin kotiin. Elizalle olen koittanut sk agouti urosta katsella uutta astutusta ajatellen, mutta näillä näkymin sitä joutuu tinkimään turkinlaadusta tai kuviottomuudesta. Eihän neidin astutuksella ole vielä mikään kiire - neiti vasta lepäilee edellisten muksujen jäljiltä, mutta kauhean vähän ihmisillä tuntuu perus agouteja olevan. Mutta kyllä sitä silti mielellään katsoisi tuolta neidiltä vielä toisen poikueen.

Rotakas päivä

Tänään päivä kului taas pitkälti rottajutuissa. Aamulla näin pitkästä aikaa yhtä ystävääni, ja hänen kanssaan tuli käytyä paitsi kirjastoissa, myös Raision Ekotilalla bongailemassa rottahäkkiin kalusteita. Reissulta kotiuduttua ehtikin passelisti syömään ja laittamaan piirakan uuniin ennen Lskgy:n hallituksen kokousta ja sitä seurannutta yhdistyksen ystävänpäivätapahtumaa. Jälkimmäiseen eksyikin taas yksi uusi kasvo rotista juttelemaan.

Virikelöytöjä parin päivän ajalta

Ekotilalta mukaan tarttui lopulta muutaman itselle tulleen löydön lisäksi rotille yksi hyllynaluskori, pieni puinen kori, kankainen lokerikko sekä pari lasikippoa ruokakulhoiksi. Näihin löytöihin kului yhteensä ruhtinaalliset 3,90€, josta pitkälti yli puolet meni tuohon kankaiseen lokerikkoon. Toivottavasti se on neideille mieleen, kovin pitkää käyttöikää en sille kyllä odota. Mutta saapahan neideille välillä jotain uutta, nyt tulossa oleva Zooplussan tilauskin kun sisältää lähinnä vakiohittejä, varsinkin puisia sellaisia joita joutuu välillä uusimaan. Puuvirikkeitäkin kun rotilla mielellään kuitenkin aina ainakin jonkin verran pitää, että pääsevät sitten halutessaan hampaitaakin käyttämään. Muovin muokkaaminen hampailla kun ei ole monestakaan syystä niin toivottavaa. Vaikka toki rotat muutakin jyrsittävää saavat kuin häkin huonekalut. Ekotilalta löydettyjen virikkeiden lisäksi Ellulta tarttui eilen mukaan yksi pieni metallikori, jota hän oli kierrätyskatokselle viemässä.

Kokouksessa puuhailtiin taas paitsi näyttelyitä, myös muuta ohjelmaa jäsenistön päänmenoksi. Etenkin vapaamuotoisempien illanviettojen järjestämisessä ollaan nyt koitettu aktivoitua, koska vaikka näyttelytkin mukavia tapahtumia ovat, jää niissä usein silti vähemmän aikaa vapaaseen keskusteluun ja ihmisiin tutustumiseen. Paikallistasolla kun on kuitenkin helpompi kutsua jäsenistöä koolle ihan vain juttelemaan, kun isompi osa jäsenistöstä asuu samalla suunnalla. Kesällä nähdäänkin sitten grillailun merkeissä, ja sitäkin ennen todennäköisesti jotain pientä on. Vaikka meille saakin kutsua itsensä tutustumaan rottiin muutenkin, niin yhdistystoiminta muodostaa myös hyvän väylän tutustua toisiin rottailijoihin.

Illanvieton osallistujia

Ystävänpäivätapahtumassa keskusteluaiheet liikkuivat virikkeissä, kasvatuksessa, rottalaumoissa, gerbiileissä ja muissakin eläimissä. Välillä eksyttiin myös puhumaan tarjoiluista tai käsitöistä - niistä kun tuntuu nyt useampikin innostuneen, ja keskustelua taustoittikin mm. silmukoiden laskeminen. Itsekin pääsi sitten omassa kasvatuksessa tällä hetkellä mietityttävistä asioista puhumaan, ja sai taas vähän eteenpäin kevään ja kesän astutussuunnitelmia, vaikkei Elizalle tai Muhkulle kummallekaan ole vielä lyöty lukkoon urosta. Siinä kyllä tietää olevansa onnellisessa asemassa, kun lähellä on paljon muita harrastajia, niin ei joudu yksin asioita pyörittelemään. Ainakin itse kokee todella antoisaksi ihan livenäkin kuulla toisten kokemuksia eri ongelmista ja virikkeistä, vaikka sitä aktiivisesti eri foorumeillakin pyörii. Ei nettikeskustelut ole kuitenkaan koskaan täysin sama asia. Samalla sain sitten myös annetuksi Muhkun ja Sanariksen paperit Saijan matkaan, niin saa sitten pienet rekisteriin.

Aika meni taas äkkiä, ja pian kello olikin jo kymmenen ja viimeisetkin suuntasivat sitten kotia kohti, joskaan eivät suoraan. Tellu ja Saija kun päättivät lähteä vielä Tiinan luokse poikasia katsomaan. Itse siirtyi sitten koneelle jatkamaan rottailuja. Ja harmittelemaan toisen sähköpostini toimimattomuutta, joka on jatkunut nyt 1,5 vuorokautta juuri kun odotan yhtä mailia.

Pikkulikkojen häkki

Tänään tuli sitten pikkulikkojen häkki siivottua ja sisustettua, näillä näkymin viimeistä kertaa. Ensi viikollahan Elizan muksujen pitäisi sitten jo lähteä maailmalle. Pakko kyllä sanoa nyt kun pari poikuetta on lähtenyt vähän vanhempina, tavallaan näen sen pointin mikseivät monet brittikasvattajat luovuta poikasia ennenkuin 6-8 -viikkoisina. Nytkin luovutusikään tulon jälkeen kuluneen viikon myötä muksut ovat jotenkin paljon vähemmän kakaran oloisia, joskin pieniä toki edelleen. Etenkin poikueen ujoimmat tuntuvat koko ajan reipastuvan. Ei sitä kuitenkaan näe vielä syytä alkaa luovuttaa poikaset järjestään aikaisintaan kuusiviikkoisina, vaikka joidenkin poikasten kohdalla sitä voi kyllä jatkossa harkita.

Naarasjunnula

Sama päädystä

Velipoika Dippis siementangolla

Rottanäyttelyistä

Rottapöytiä PetExpossa 2011

Näyttelyt kuuluvat itselläni jo vakiintuneena osana omaan jyrsijäharrastukseen. Ensimmäisen kerran eksyin kani- ja jyrsijänäyttelyyn vuonna 1997 silloisten lemmikkieni, kahden hermeliinikanin, kanssa. Sen jälkeen näyttelytettävät lajit ja näyttelyttämisen syyt ovat vaihdelleet, mutta näyttelyharrastus on pysynyt. Koiranäyttelyihin en ole kuitenkaan koskaan eksynyt kuin messarissa ohimennen ihmettelemään, ja kissanäyttelyssäkin on tullut käytyä vain pari kertaa ilman eläimiä kääntymässä (lähinnä silloin, kun niitä on ollut jyrsijänäyttelyiden kanssa samoissa tiloissa), vaikka koiria ja kissojakin on itselläni ollut. Muiden lajien näyttelytouhuihin en siis niin osaa jyrsijänäyttelyitä verrata, vaikka yleisin kysymys mihin näyttelyissä puhuessa törmääkin on, että miten rottia muka voi näyttelyttää, että kiertääkö ne sielä jotain kehää.

Tässä kuitenkin jotain rottanäyttelyissä pähkinänkuoressa, kun minulta niistä postausta pyydettiin. Isompiakin pähkinöitä olisi varmasti löytynyt, mutta lisäkysymyksiä saa toki aina esittää, jos niitä tämän pohjalta syntyy :)

Rottanäyttelyt jakautuvat kahteen luokkaan: viralliseen eli ulkomuotoluokkaan ja pet eli lemmikkiluokkaan. Virallisessa luokassa rottaa verrataan rotumääritelmään eli standardiin, ja rotat tulevat arvosteluun luokka kerrallaan: rexit ja sileäkarvaiset arvostellaan erikseen, ja saman turkkimuunnoksen sisällä eri värit ja kuviot muodostavat omat luokkansa. Lopuksi luokissa parhaiten menestyneissä valitaan näyttelyn parhaat rexit ja näyttelyn parhaat sileäkarvaiset. Pet-luokassa arvioidaan puolestaan eläimen kuntoa ja käsiteltävyyttä. Eläimet tulevat arvosteluun yksittäin, ja urokset ja naaraat kilpailevat omissa sarjoissaan. Näyttelyn lopuksi valitaan näyttelyn parhaat pet-naaraat ja näyttelyn parhaat pet-urokset. Sekä virallisessa että petissä myös eläimen ikä vaikuttaa arvosteluun, ja siksi eläimet on jaettu myös ikäluokkiin: 2-5 kuukautta vanhat kilpailevat juniori-luokassa, ja yli 5 kuukautta vanhat avoimessa. Aiemmin käytössä oli myös veteraaniluokka, mutta siitä on käytännössä luovuttu - veteraani-ikäisistä ei kuitenkaan SKeY:n näyttelyssä tarvitse maksaa ilmoittautumismaksua, mikäli on yhdistyksen jäsen.

Virallisessa luokassa on myös muutamia erikoisluokkia, jotka järjestetään silloin kun niihin löytyy osanottajia. Näitä luokkia ovat katselmusluokka, koestandardiluokka, kasvattajaluokka ja jalostusluokka. Näistä kaksi ensimmäistä on suunnattu uusille muunnoksille, jotka eivät ole vielä standardissa Suomessa. Katselmusluokassa eläimiä verrataan niille laadittuun standardiluonnokseen ja niille haetaan puoltoja, eli hyväksyntää niiden vastaavuudesta standardiluonnoksen kanssa. Riittävän määrän puoltoja kerryttyä muunnos siirretään joko koe-standardiin, tai suoraan standardiin standarditoimikunnan päätöksen mukaisesti. Kasvattajaluokka ja jalostusluokka on puolestaan suunnattu tukemaan kasvatusta. Kasvattajaluokassa kasvattaja esittää neljä samaa turkkimuunnosta olevaa kasvattiaan, ja eläimiä arvioidaan suhteessa toisiinsa, eli katsotaan kuinka tasainen ryhmä on ja kuinka hyvin ryhmässä esitetyt eläimet vastaavat standardia. Jalostusluokassa esitettyjen eläimien tulee puolestaan olla saman jalostusyksilön jälkeläisiä, ja huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, kuinka hyvin tämä jalostuseläin on periyttänyt hyviä ominaisuuksiaan jälkeläisilleen.

Eläintä näyttelyyn ilmoitettaessa on ensin päätettävä, mihin luokkaan, tai mihin luokkiin eläin osallistuu. Saman eläimen voi siis ilmoittaa halutessaan myös molempiin luokkiin, eli sekä viralliseen että pettiin. Mikäli näyttelyssä on tuplaluokkia, eli kaksi tuomaria jotka kumpikin arvostelevat samat eläimet, on päätettävä myös ilmoittaako eläimen molemmille tuomareille, vai vain toiselle, ja jälkimmäisessä tapauksessa ilmoitettava sen tuomarin nimi jonka arvostelun eläimelleen tahtoo. Mikäli ilmoittaa eläimiään ensikertaa, on usein helpointa käyttää yhdistyksen sivuilta löytyvää ilmoittaumislomaketta, jolloin tulee varmasti muistaneeksi kaikki tarvittavat tiedot. Ilmoittaumislomakkeen käyttö ei ole kuitenkaan pakollista, vaan samat tiedot voi ilmoittaa myös sähköpostitse. Mikäli itsellä ei ole tiedossa kaikkia kysyttyjä kohtia, voi ne jättää tyhjiksi. Ilmoittaumishinnat ja ilmoittautumisten vastaanottaja löytyvät näyttelymainoksesta. Se kannattaa lukea läpi huolella, sillä eri yhdistysten näyttelyissä maksut saattavat vaihdella. Usein myös jäsenille ja ei-jäsenille hinnat ovat erit, eli kannattaa tarkastaa myös se, että katsoo hinnan paitsi oikean luokan, myös oikean jäsenyyden kohdalta. Näyttelyilmoittautuminen toimitetaan yhdessä maksukuitin kanssa mainoksessa mainitulle henkilölle. Useimmat ottavat ilmoittautumisia vastaan sekä postitse että sähköpostitse, osa vain postitse. Sähköposti-ilmoittautumisista saa yleensä kuittauksen ilmoittautumisen perille menosta.

Näyttelybokseja

Sitten kun eläin on ilmoitettu, on seuraavana edessä näyttelyyn valmistauminen. Lyhyesti se sisältää eläimen kynsieleikkuun ja eläimen puhtauden varmistamisen - mikäli eläimen häntä tai eläin muuten on likainen, pestään se ennen näyttelyä. Sileäkarvaisilla näyttelypuunaukset voi jättää näyttelyä edeltävään päivään, mutta rexien kohdalla pesu ja trimmaus on usein syytä aloittaa aiemmin, jotta turkin kiharuus ehtisi palautua kunnolla ennen näyttelyä. Vähintään yhtä tärkeää on myös varmistua eläimen näyttelyasumuksen kunnosta: eläin kuljetetaan näyttelypaikalle kuljetusboksissa, jossa se viettää myös koko näyttelypäivän. Boksin tulee siis olla sekä sopivan kokoinen että ehjä. Yleisimmin näyttelyissä käytettyjä bokseja ovat Ferplast Geo -boksit, joissa XL-koko sopii 1-2 rotalle ja Large 2-3 rotalle. Samaa muunnosta olevat eläimet tulee erottaa näyttelypäiväksi eri bokseihin, eli jos mukaan on lähdössä vaikka kaksi sileäkarvaista agoutia, tarvitaan myös kaksi boksia, vaikka kotona oleva boksi olisikin riittävän kokoinen kahdelle. Näyttelyboksin sisällä varataan pohjalle imukykyistä kuiviketta, kuivaruokaa ja jotain nestepitoista syötävää, kuten viinirypäleitä tai kurkkua - vesipulloa ei boksiin kannata laittaa, koska boksia kannettaessa pullo heiluisi ja kastelisi kuivikkeet. Matkojen ajaksi boksi pakataan vuodenajan edellyttämällä tavalla joko lämpimästi viltteihin, tai viileästi varjoon mahdollisen kylmäkallen tai muun viilennyksen kanssa. Ilmankierrosta ja liian vedon välttämisestä on muistettava huolehtia vuodenajasta riippumatta.

Näyttelypaikalla boksi nostetaan niille varatulle pöydälle, ja haetaan numerolappu boksin päälle. Samalla ilmoitetaan mahdollisista näyttelyyn ilmoitetuista, mutta poisjääneistä eläimistä. Sitten kun boksi on asianmukaisella paikalla numerolappu selkeästi näkyvissä, voi eläimen omistaja keskittyä muuhun, kuten toisiin rottaihmisiin tutustumiseen tai myyntipöydän tutkailuun, ellei hän ole ilmoittautunut näyttelyn toimihenkilöksi. Tässä kohtaa vastuu rotan arvosteluun pääsystä omalla vuorollaan kun siirtyy assistenteille, joiden tehtävänä on toimittaa eläimet vuorollaan tuomarille. Joko osana omaa luokkaansa, jos eläin on virallisessa, tai puhtaasti numerojärjestyksessä, jos eläin on petissä. Omistajan ei tarvitse siis seurata missä vaiheessa arvostelut ovat menossa, ellei hän itse niin halua, tai ellei hän hae eläintä jostain syystä pois boksistaan kesken päivän - tällöin on syytä varmistaa, että se myös palautuu boksiin hyvissä ajoin ennen arvosteluvuoroaan. Assistentit kun hakevat boksit tuomarin pöydän eteen monesti jo jonkin verran etukäteen, että arvosteluun ei tule turhia taukoja, mikäli jokin boksi tai eläin ei meinaa heti löytyä.

Kun eläin tulee arvosteluvuoroon, assistentti nostaa sen bokseineen tuomarinpöydälle, ja tuomari ottaa eläimen boksista arvostelua varten. Tuomarit ovat Suomen kesyrottayhdistyksen kouluttamia harrastajia, pääsääntöisesti virallisia kasvattajia jotka toimivat muutenkin aktiivisesti rottatouhuissa mukana. Muina toimihenkilöinä, kuten asissistentteina ja sihteereinä (joka kirjaa tuomarin arvion ylös arvostelukaavakkeelle), voi toimia kuka tahansa touhusta kiinnostunut joka haluaa olla avuksi näyttelypäivänä, etenkin pet-luokissa joissa tuomarit ovat kotimaisia ja eläinmäärät usein pienempiä - näihin hommiin saa kyllä opastusta. Näissä tehtävissä toiminen kuuluu kuitenkin myös pakollisena osana pet-tuomarikoulutukseen, joten joissain näyttelyissä etusijalla näihin tehtäviin ovat pet-tuomariharjoittelijat, jotta he saavat koulutustaan eteenpäin. Tuomari tutkii eläimen käsissään, ja saattaa päästää sitä myös pöydälle kävelemään tarkkailleksaan eläintä sen liikkuessa. Tuomarin arvostelua eläimen tai kaikki luokassa olevat eläimet, nostaa sihteeri arvostelukaavakkeet boksien päälle, ja assistentti vie boksit takaisin pöydälle. Tässä vaiheessa omistaja voi käydä lukemassa eläimensä saaman arvostelun - tuomarin työskentelyä ei saa häiritä, tai eläimen omistajuutta paljastaa tuomarille. Mikäli tuomari tarvitsee lisätietoja eläimestä sen omistajalta, sihteerillä on lista josta hän saa omistajatiedot selville ja jonka perusteella hän voi käydä ne kysymässä.

Arvostelussa on mukana paitsi sanallinen arvio eläimen standardinmukaisuudesta tai kunnosta ja käsiteltävyydestä. Tämän lisäksi arvostelukaavakkeesta löytyy laatuarvio. Virallisessa luokassa eläin saa L1, L2 tai - arvion, ja petissä A:n, AB:n, C:n. Eläin voidaan myös hylätä jos se on selkeästi sairas tai se ei muuten täytä näyttelysäännöissä asetettuja ehtoja (eli on esimerkiksi liian nuori tai kantavana). Laatupalkinnoista L1 on parempi, ja sen saaneet eläimet asetetaan luokassa paremmuunjärjestykseen, ja ne ovat mukana kilpailemassa ROP-sijoista, eli näyttelyn parhaan rotan asemasta. L2 palkinnon saanut rotta on standardiin nähden jalostuskelpoinen, mutta ei itsessään täysin sen mukainen. Viivan tuomari antaa eläimelle joka ei hänen mukaansa vastaa standandia. Pet-luokassa A on paras, ja A:n saaneet eläimet kilpailevat keskenään pet-puolen ROPeista. Petissä jaetaan usein myös enemmän erikoispalkintoja joistain yksittäisistä positiivisista ominaisuuksista, eli hieman A:ta heikommillakin arvioilla voi joskus palkinnoille päästä, vaikka kokonaisuudessa olisikin vielä jotain hiottavaa.

ruusukkeita

Näyttelyn päätteeksi jaetaan palkinnot. Ennen sitä tuomari haluaa usein nähdä uudestaan joitain arvostelemiaan eläimiä, joiden sijoittamista hän miettii. Eli etenkin hyvän arvostelun saaneet eläimet on syytä pitää bokseissaan ja boksit assistentin löydettävissä vielä arvostelujen jälkeenkin. Arvostelukaavakkeet voi kyllä jo ottaa itselleen talteen. Palkintojen jaossa sijoitetaan yleensä kolmesta viiteen parasta rexiä, sileäkarvaista, pet-naarasta ja pet-urosta. Tämän lisäksi virallisessa luokassa jaetaan tähtiä, joita eläin tarvitsee hakiessaan titteleitä (esimerkiksi kolmella tähdellä eläin valmistuu FinChampioniksi). Myös muita palkinotoja, kuten Paras juniori tai Tuomarin suosikki voidaan jakaa. Pet-luokissa jaetaan Roppien ohella kunniapalkintoja, joita eläin voi saada esimerkiksi erinomaisesta käsiteltävyydestä tai erittäin puhtaasta hännästä. Ruusukkeiden ohella näyttelyissä on joskus tavarapalkintoja, kuten riippumattoja, koirankeksejä, bokseja tms. Sijoituksissa kertyy myös pisteitä, ja vuoden aikana eniten pisteitä saaneet eläimet palkitaan kunniakirjoin ja tittelein seuraavan vuoden ensimmäisessä näyttelyssä.

Palkintojen jaon jälkeen rotat pakataan kasseihinsa, jotta näyttelypaikkaa päästään purkamaan. Mikäli itsellä ei ole kiire lähteä, pöytien kanto ja siivousapu ovat yleensä erittäin tervetulleita.

Näyttelyissä järjestetään nykyään usein myös rottien agilitykilpailut, joihin en itse ole niin perehtynyt. Agilityssä on näyttelyiden tapaan omat kilpailusääntönsä ja tuomarinsa, ja niistä jaetaan samaan tapaan palkinnot. Agilityssä menestynyt eläin voi valmistua AgiChampioniksi.

Itse aloitin näyttelyt pet-luokista monesti eläinkaupoista kotoisin olevilla eläimillä joiden suvut eikä aina oikein väritkään olleet selvillä. Nykyään näyttelyissä tulee itse käytyä lähinnä ulkomuotoluokkien takia. Alkuun lähinnä siksi, että sai itsellään sijoituksessa olleille eläimille arvioita eri tuomareilta, ja että sijoituseläimet saatiin rekisteröityä (rotilla rekisteröintiin vaaditaan virallisesta luokasta saatu laatupalkinto). Nykyään sitä kuulee mielellään useampia arvioita omista jalostuseläimistään ja kasvateistaan, ja koittaa siinä samalla sitten kehittää omaa rottasilmäänsä, jotta osaisi jatkossa yhä kriittisemmin arvioida jalostukseen jätettäviä eläimiä muutenkin kuin luonteen puolesta. Tästä syystä näyttelytän mielellään eläimiä mahdollisimman eri-ikäisinä, että saa arvioita useammasta eri kehitysvaiheessa ja näkee miten ne muuttuvat eläimet kasvaessa. Tässä kyllä suurena apuna ovat myös Saija ja Janina, joilta pysty kysymään mielipiteitä jo siinä kohtaa kun eläimet ovat vielä alta luovutusikäisiä ja pitää valita kotiin jääviä, ja jotka näkevät eläintä sitten myöhemminkin.

Kaikkein parasta näyttelyissä on kuitenkin rotakas seura - ulkopuolisten mielestä koko homma saattaa vaikuttaa ihan hullulta, kuten koko rottaharrastus ylipäätään, mutta näyttelyissä ei voi olla törmäämättä samanhenkisiin ihmisiin. Niiden viidentoista vuoden aikana mitä itse olen näyttelyissä pyörinyt, välillä on mennyt vuosia ettei minulla ole ollut edes mukana ilmoitettuna yhtään eläintä - sitä on vain mennyt paikalle katselemaan ja juttelemaan ihmisten kanssa. Pisimmillään sitä on tullut lähdettyä Ruotsiin asti kahden rotan kanssa hyvässä seurassa.

Itsepalvelua

Vaikka sitä kuinka koittaa rottalaisten häkkejä sisustaa, ja tarjota toisille virikettä ja köllöttelypaikkoja, jää sisustukseen silti joskus puutteita. Kaikessa sommittelunhalussani ja tilankäyttösuunnitelmissani unohdan joskus aivan perusteet - tyynyt ja peitot. Ei kai kukaan tykkää pelkällä patjalla nukkua, vaikka patja olisi hyväkin. Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, koska rotta on tunnetusti viisas ja toimelias eläin. Jos omistaja ei tajua, homma voidaan hoitaa myös itse.

Eilen Muhku osoittikin selvää oma-aloitteisuutta asian suhteen. Työpöydän kulmalle oli jäänyt wc-paperirulla miun läikytettyä juomia, eikä rullalla näyttänyt olevan pöydän kulmalla mitään tähdellistä virkaa. Ei ainakaan yhtä tähdellistä kuin sillä voisi olla toisessa kohtaa. Muhku päättikin tarttua toimeen, ja työnsi rullan astetta lähemmäksi häkkiä. Häkkiin siirtymisen jälkeen rullan paperianti saatiinkin siirrettyä rivakasti rotankäpälillä kiskomalla rullalta kulmavessaan. Vieläkään paperikasa ei ollut kuitenkaan oikeassa kohtaa, vaan yön aikana paperikasa pedattiin kulmavessasta mökkiin vällyiksi. Samalla sitä kasattiin ikkuna-aukkoihin niin, että ikkunan reunalla on hyvä ja pehmyt lepuuttaa päätään. Aamulla kopista löytyikin sitten kolme tyytyväistä rottaa, homman pääarkkitehti mukaanlukien.

Muhku ja Eliza unisina, Marika taustailee.

Ensikerralla pitää sitten muistaa heti paperit, rutirexit tai muut - pitäähän nyt neideille vällyjä olla. Etenkin talvella.

Ostoksia

Tänään ehti sitten Kuralan eläinkaupassa ja Jyskissäkin poiketa. Mukaan tarttui pygmeille pesämateriaalia, herkkutankoja, lisää kiinnitysnipsuja rottahäkkeihin (Jyskissä 12 kappaleen pussi maksoi 1,99€), broilerin sydämiä ja vähän jyviä. Sain sitten aikaiseksi hankkia myös yhden Ferplastin Geo XL boksin lisää, niin saa laitettua myyntiin yhden samaa kokoluokkaa olevan boksin, joka ei pinoudu minkään itsellä olevan boksin kanssa. Ei tuo tietenkään paljoa säilytystilassa tällä tavaramäärällä tunnu, mutta näyttelykasseissa jo enemmän, silloin kun on mukana rottia jotka voivat olla kasseissa samoissa bokseissa, mutta jotka pitää päiväksi erottaa saman muunnoksen tai muun syyn takia.

Aika hyvin sitä on kyllä jo saanut varastojaan raivattua, kun kaikki ylimääräiset isommat terraariotkin jo lähtivät. Saisikin vain aikaiseksi tehtyä akvaariokamoille saman läpikäynnin. ...sitten voisikin sortua taas tilailemaan jotain uutta viriketavaraakin ;)

Pygmien pesämateriaaliautomaatti

Muita ostoksia

Asumuskuvia ja päätös

Eilen ja tänään on tullut laitettua taas majoitusratkaisuja uusiksi. Pojat saivat taas koko Critterin käyttöönsä, ja pygmit saivat uuden terransa kotiin (ne kaksi jotka meillä nyt ovat - kolmas löytyi terraariosta kuolleena). Pikkupojat saivat sitten yhden poikashäkeistä itselleen, niitä kun en halunnut lähteä väliaikaisesti Naveenin seuraan totuttamaan. Pikkupoikien häkki sijoittui likkahäkin päälle, ja Kim ja Doc ovat uusista maisemista selvästi mielissään.

Elisen kohdalla päädyin lopetukseen. Päätös ei ollut helppo, mutta nyt ei tarvitse enää miettiä kuinka paljon mikäkin vaiva pikkuneidin elämään vaikuttaa. Laumassa on vain ikävän tuntuinen aukko.

Pikkupoikien uusi junnula

Poikien kämppä

Pygmien uusi terra

Lempi

Suvanne

Suvanne

Lepopäivä ja levoton yö

Eilen olin pitkästä aikaa koko päivän yksin kotona, ja päivä sujuikin rennosti rottailen. Naveen sai vihdoin itselleen seuraa, ja jokainen lauma sai tavallista enemmän seurustelu ja jaloitteluaikaa. Tällä hetkellähän niitä laumoja on vielä neljä, nyt kun Elizan muksut odottavat seuraavaa Tampereen reissua. Iltaa myöten pää alkoi kuitenkin kiertää enemmän kehää Elisen suhteen, ja osa yöstä menikin sitten valvoessa ja likkaa miettiessä.

Naveen tuli nostettua ensiksi sohvalle Sanariksen ja Dippiksen kanssa, ja poikia siinä aikani tarkkailtua uskaltauduin alkaa Naveenin kämppää putsata pojille kolmioksi. Sohvalla Naveen oli pidäyttäytyvän utelias junnujen suhteen, ja touhuili osin omiaan kakaroiden sählätessä myös sohvatyynyjen päällä ja takana. Saatuani häkin valmiiksi ja nostettuani pojat sinne, esiintyi pientä puhinaa ja isottelua Naveenin taholta Sanariksen suuntaan. Tätä ei kuitenkaan jatkunut kauaa, vaan pian kumpikin herra etsi häkistä oman makuusoppensa, joiden välillä Dippis kulki. Tänäänkin Sanaris ja Dippis ovat olleet pääosin kahdestaan eri paikassa kuin Naveen, mutta silti Naveenin olemuksessa tuntuu tapahtuneen muutos parempaan päin. Herra on jotenkin rennomman oloinen saatuaan seuraa, vaikkei junnuja vielä lasketakaan samaan riippumattoon lököilemään. Tällä hetkellä näyttää siis varsin lupaavasti siltä, että meidän prinssi ehtii nauttia vielä lököisempiä eläkepäiviä rotalle ominaisesti lajitoverien seurassa. Tänään onkin tarkoitus muuttaa pikkupojat Kim ja Doc Critterin alakerrasta toiseen häkkiin, ja avata omalle uroslaumalle taas kulku koko CritterNation Doubleen. Saa sitten häkkiin vielä enemmän erilaisia tiloja, että on varmasti kyllin soppia junnuille touhuta ja vanhukselle rauhoittua välillä myös omissa oloissaan.

Naaraslauma sai jaloitellessaan tuttuun tapaan käyttöönsä koko asunnon Mikon työhuone pois lukien. Vaikkakin harvemmin nuo likat lähtevät mihinkään siitä huoneesta missä itse kulloinkin olen, suurimpana poikkeuksena Jolene, joka kaipaa selvästi eniten omaa tilaa. Pikkulikatkin laskeutuivat ensikertaa kunnolla lattialle työpöydällä ja häkin päällä kiipeilyn sijaan. Vielä likkojen jaloittelutuokiot tulee kuitenkin pidettyä lyhyehköinä mutta useammin toistuvina, niin saa junnutkin sitten helpommin häkkiin kun ei vielä liikaa viipottamiseen makuun pääse. Junnujen kanssa kyllä touhutaan välistä vielä sohvallakin, jossa neidit ainakin toistaiseksi pysyvät (isompien tyttöjen kohdalla moisesta ei ole toivoakaan).

Pikkupojat sekä tyttönelikko saivat myös kummatkin omassa porukassaan sohva-aikaa, jonka lisäksi käytiin sitten Docin kanssa keittiössä kokkailemassa, kun poika ei tahtonut millään keskeyttää päiväuniaan niskassa hiusten alla - ainakaan ennenkuin ruoka alkoi tuoksua, ja kuono veti pikkupojan unten mailta. Kimkin on rohkaistunut paljon, ja touhuaa nykyään siinä missä veljensäkin. Faras muutti illalla pikkuisten luota Mikon laumaan, johon poika saa Mikon mukaan jäädäkin, ellei sille nyt lähiaikoina uutta kotia löydy. Koin kuitenkin yhdistämisen tässä kohtaa varmemmaksi, kuin odottaa siihen että pikkupojat lähtevät ja katsoa sitten, kuinka hyvin Faras otettaisiin aikuisten taholta vastaan. Poika kun on nyt kovasti kasvanut, meidän juniori. Mikon lauma on kyllä aina ollut kovin rauhallinen, ja tänään pojat ovatkin jo loikoilleet keskenään.

Elisen suhteen alan puolestaan kallistua lopetuksen kannalle. Asiaa tuli mietittyä jo silloin, kun neiti menetti toisen silmänsä. Nyt viime yön likan rohinaa kuunneltua ja antibioottien kanssa tapeltua homma tuntuu koko ajan epäreilummalta pientä kohtaan: likka on ollut nyt neljänneksen elämästään lääkekuurilla, eikä ajatus käsittelystä enää likkaa niin houkuta, vaikka kuinka koettaa järkätä myös niitä positiivisempia käsittelykokemuksia jatkuvan lääkinnän väliin. Ei neiti mitenkään vastaan laita, mutta kääntää kyllä kopissa visusti kylkeä vastaan tulemisen sijasta. Tai kääntää kylkeä ja pussailee; että et nyt viittis, mie nukun nyt enkä tulisi. Ennen muksu oli ensimmäisten joukossa vastassa. Ajatus ei tunnu vieläkään kivalta, mutta mitä enemmän tilannetta koettaa ajatella järjellä, sitä enemmän löydän syitä harkita asiaa. Jo senkin takia, että rohina alkoi pitkävaikutteisesta antibiootista huolimatta, ja että vaikka rohina saataisiinkin nyt hoidettua, ei neitiä kuitenkaan silmävamman takia voida saada täysin terveeksi. Eilen illalla tuli sitten Janinankin kanssa asiasta viestiteltyä, sillä vaikka kuinka tietää että päätös on tehtävä itse, niin joskus tulee vain tarve kysyä mielipidettä ihmiseltä jolla ei ole tunnesidettä kyseiseen eläimeen. Samalla tulee sitten listattua taas kerran esille ne syyt, miksi lopetusta harkitsee, ja mikä taas puhuu sitä vastaan. Tunnetasolla parikuiseenkin kakaraan kun on ehtinyt kiintyä jo pahasti.

Triplapostauspäivä

Elisen vaurioitunut silmä

Lukijoiden iloksi tai harmiksi näyttelyreissu arvosteluineen ei ole tänään ainut mistä haluan kirjoittaa. Toivepostauksen näyttelyistä jätän sentään myöhemmäksi, että tekstiä blogiin ilmestyisi edes vähän tasaisempaa tahtia jättimäisen suman sijaan. Tänään haluan kuitenkin jakaa vielä häkkikuvatuksia ja avautua Elisestä. Likkojen linnassa kun on taas uusi järjestys uusittuine kiinnitysmekanismeineen, ja Eliselle kuuluu taas huonompaa.

Elisen silmän toipumisessa ei olla lähdetty etenemään takapakkia, mikä olisi varmasti se murheen aiheena odotetuin. Silmä näyttää sattuneeseen nähden hyvältä, ja silmän osalta lääkitys voidaankin jo parin päivän päästä lopettaa. Tänään kuitenkin havahduin rottia tervehtiessä Penan jäljiltä ikävän tuttuun, pelottavan voimakkaseen ääneen - joku tytöistä rohisee. Pikainen lauman läpikäyminen paljasti rohisijaksi Elisen. Antibiootteja löytyy kotoa sentään jo valmiina, eli kuuri päästiin aloittamaan viivytyksettä. Ei se silti oloa paranna - näiden pienten kohdalla sairastelut tuntuvat aina tavallistakin epäreilummilta. Kakaroiden kun kuuluisi keskittyä leikkimiseen ja rottamaisuuksien opetteluun sen sijaan miten ollaan nätisti paikallaan kun suuhun tai silmään tungetaan lääkettä. Rohinan myötä Elise siirtyy näillä näkymin myös kokonaan lemmikiksi. Vaikka rohina nyt paranisikin ja ensimmäinen antibioottikuuri silmärasvoineen oli puhtaasti tapaturmasta johtuva, ei Elise oikein tunnu mahtavasta luonteestaan huolimatta enää jalostuseläimeltä. Sillä vaikka luonne onkin jalostuseläimellä itselle tärkeä kriteeri, on sitä ehdottomasti myös terveys, ja toisella antibioottikuurilla oleva parikuinen ei oikein mahdu siihen kriteeriin. Samasta poikueesta kun kotiin jää kuitenkin Muhku ja Sanaris, eli samasta yhdistelmästä löytyy muita joita kasvatuksessa käyttää.

Elise, Muhku, Eliza ja Jolene

Vaikka viime päivien jalostussuunitelmat vetävät toki huomiota Elisen osalta myös niihin, nyt kuitenkin keskitytään ennenkaikkea saamaan likka terveeksi. Antibioottikuurin ohella starttaa uusi Nutri-Plus -kuuri vitamiinitukena. Pikkuinen on kovin reppana, ja itsellä on sen suhteen paha mieli. Mie olin niin odottanut silmäkuurin loppumista, että pääsee kakaraa kiusaamasta kun se ei pidä silmätipoista yhtään. Nyt joutuu sitten vuorostaan tunkemaan toisen suuhun ikävää möhnää, mitä se haluaisi vielä vähemmän. Samalla sitä pakottaa itsensä miettimään miten toimia likan kanssa, ellei se lähde pian paranemaan. Jos sitä alkuun mietti, miten hyvin neiti pärjää laumassa ja kuinka laadukasta sen elämä on silmäpuolena, on nyt pakko pohtia, kuinka kauan on järkevää seurata sen pärjäämistä laumassa hengitystieoireisena silmäpuolena, mikäli antibioottikuuri ei pure tehokkaasti. Tämä on kyllä taas niitä viikkoja, jolloin saattaisi kyseenalaistaa koko rottaharrastuksen mielekkyyden ellei olisi rakastunut lajiin sydänjuuria myöten - ensin yhdellä pettää luonne, vaikka terveys vaikuttaisi olevan täysin kunnossa, ja sitten toisella terveys, kun luonne olisi taas täysi kymppi.

Tämä on kuitenkin se kohta, missä huomaa kaikkein vahvimmin alkaneensa siirtyä ajatuksissaan lemmikinomistajasta kasvattajaksi. Yksilötasolla jokainen tällainen tragedia koskettaa siinä missä ennenkin - yksilöt kun eivät ole korvattavissa. Kuitenkin kaikkien ikävien sattumuksien keskellä päässä on alkanut raksuttaa ratas, joka saa ajattelemaan, että tässä on ominaisuus josta en pidä, miten parhaiten vältän saamasta tätä ominaisuutta seuraaviin sukupolviin. Yksilöiden rinnalle on tullut koko ajan vahvemmin sukupolvien ketju, ja lista ominaisuuksia, joita haluaisi itselleen rakkaista yksilöistä siihen yhä vahvemmin vakiinnuttaa, sekä lista ominaisuuksista, joilta haluaisi jatkossa yhä enemmän välttyä. Sijoituseläinten kohdalla kun ne valinnat olivat (ja ovat) kasvattajien käsissä, ja itse keskittyi muksujen paapomiseen ja valitsemaan ne omat suosikit itselle lauman jatkoksi. Nyt omien poikueiden kohdalla valinta ja vastuu valinnoista ovat itsellä.

Likkojen linnan uusi järjestys

Mutta päivän ikävästä yllätyksestä voisi siirtyä nyt kevyempään asiaan ja mennä siihen häkkiin. Itse tuli jo aiemmin testattua suihkuverhon kiinnityslenkkejä rottahäkin virikkeiden kiinnityksessä, ja nyt uuden järjestyksen myötä olen niihin entistä tykästyneempi. Niissä ei ole teräviä päitä joita pitäisi piilottaa kuten rautalangoissa, eikä niistä muodostu piikkejä jos ne aukeavat kuten hakaneulat. Eikä niitä ole ainakaan toistaiseksi innostuttu jyrsimään poikki kuten nippusiteitä. Ne saa helposti yhdelläkin kädellä paikalleen ja pois, jos jotain kiinnittää vaikka luukusta takaseinään. Ja ainakin likkalauman käytössä ne ovat pitäneet tavarat loistavasti paikallaan. Uudessa järjestyksessä isoimmaksi ongelmaksi tulikin se, että itsellä olleet lenkit loppuivat kesken (meillä kun niitä ei pysty pöllimään edes suihkuverhosta kun se on kiinni normi verhonipsuilla). Joku päivä pitää siis käydä hakemassa niitä lisää. Paljon lisää.

Suihkuverhonipsukiinnitys

Porvoon arvostelut

Isabeau, tuomarina E. K.
Hyvä koko, kiva kompakti tyyppi, ok pää saisi olla selkeämpi luusto, ok häntä, hyvät silmät, alas aset. korvat, melko hyvä perusväri (vielä kehittymässä), tikkaus kasaantuu selkärangan päälle, ok vatsa. L1, lk. sij. 1

Sanaris, tuomarina E. K.
Hyvä koko, ok tyyppi + pää, hyvät silmät, ok korvat, ok häntä, kiva per. väri, hieman laikukas oikea kylki, hieno vas. kylki. L1, lk. sij. 1

Alastair, tuomarina E. K.
Hyvä koko, ok tyyppi + pää, hyvä häntä + silmät, alas aset. korvat, toivoisin perusväriin lisää sinisyyttä, hyvin vaatimaton s-tikkaus.

Delilah, tuomarina E. K.
Ok koko, tyyppi, ok pää, hyvät silmät, korvat & häntä, hieman vatsaa, väri & yleisilme viehättävä, tikkaus melko tasainen, selässä pieni lovi, vatsapuoli ok, hyvät tassut. L1, lk.sij. 1

Marika, tuomarina E. K.
Hieman pullea, ok tyyppi, kaunis pää, hyvät silmät + häntä, melko hyvät korvat, hyvät pointit, tassupointit voisi vielä olla vähän tummemmat, hyvä pohjaväri, hyvä laaja varjostus joka aavistuksen epätasainen. L1, lk.sij. 2

Eliza, tuomarina E.K.
Hyvä koko, pitkä + kevyt tyyppi, pitkä pää, hyvät silmät, ok korvat, hyvä häntä, väri muistuttaa enemmän cinnamonia kuin agoutia, hyvä vas. kylki, oik. hieman valkoista kuviota. Tahr. vatsa. -

Nyt kun Eliza ja Elise ovat samassa laumassa, värieron essex tyttöjen välillä huomaa selvästi

Porvoon näyttely

Näyttelypaikkaa

Eilen oli sitten Porvoon näyttely. Herätyskello kiskoi ylös sängyssä armottomasti jo klo 4.20. Alunperin oli ollut puhetta että lähdettäisiin ajamaan klo 6.15 meiltä, mutta edellisenä iltana lähtöä päätettiin aikaistaa tunnilla huonojen sääolojen takia. Eikä selvästi suotta - matkalla tuli vastaan useita tietä ulos ajaneita autoja (mukaanlukien yksi linja-autoauto ja rekka) emmekä lisäajasta huolimatta saapuneet paikalle montaa minuuttia ennen yhdeksää. Kaiken muun lisäksi kun ajettiin hieman harhaan, kun kaikki kyltit olivat lumen peitossa, eikä navigaattori olisi tahtonut alkuun millään käynnistyä. Lopulta sekin saatiin kyllä sitten virkoamaan ja ohjastamaan loppumatka. Itse olin liikkeellä Karinan kyydissä Lenan ja ja Tapsan kanssa.

Perille kuitenkin päästiin, ja päästiin jopa ajoissa. Rotatkin oli saatu pakattua niin, että nekin olivat perillä kaikki kunnossa, eli vältettiin sekä kylmettymiset että lämpöhalvaukset, joita kumpiakin kovilla pakkasilla välillä esiintyy, jos rottia on pakattu liian vähän tai varuiksi liikaa. Loppujen lopuksi miulla oli mukana sitten Elizakin, kun päätinkin viime tipassa edellisenä iltana lähteä vertaamaan sitä muihin naaraisiin ja totesin, ettei se ole ollenkaan niin imettävän näköinen kuin pelkäsin. En sitten tajunnut katsoa neitiä muuten niin krittiisesti, kun siihen keskityin, enkä ollut huomannut neidin ja muksujen kanssa päivittäin touhutessa että miun kameliontti on lähtenyt taas vaihtamaan väriä... Itsellä rotat olivat matkan ajan kolmessa boksissa kahdessa eri kassissa, ja kummassakin kassissa oli varuiksi pari vilttiä. Näyttelypaikalla jaoin rotat sitten viiteen boksiin, ettei Delilah ja Muhku olleet samassa, ja niin että Faraksen sai kuskattua myyntipöydälle. Eipä meidän junnu kuitenkaan silti vielä mihinkään lähtenyt. Suskua kyllä pojalla vähän kiusin, ja osan päivästä Faras viihtyi mainiosti Lenan taskussa ja olkapäällä.

Yleiskuvaa mainiosta seurasta

Muhkun arvostelu tuli omasta laumasta ensimmäisenä, ja neiti nappasikin ensimmäisessä näyttelyssään L1:n ja luokkasijoitus ykkösen (joskin ainoana luokassaan). Myöhemmin päivällä L1 lk. sij. 1 linjaa jatkoivat Sanaris ja Delilah. Marika nappasi L1:n ja luokka kakkosen ja Alastair L2:n. Saijakin totesi Alastairin olleen junnuna lupaavampi mitä siitä on nyt aikuisiällä kehittynyt. Elizan arvostelua jännitin sitten eniten, kun Saija ja Janina saivat miua kiinnittämään huomiota neidin väriin, ja sitä saikin sitten odottaa kauiten, kun neiti on jo avoimessa luokassa ja kuviollinen. Tämän päiväistä arvostelua odotellessa jaettiin kuitenkin muunnosten parhaat 2011 ja vuoden voittaja samalle vuodelle. Lopputuloksena Elizan osalta muunnoksen paras 2011 -kunniakirja, sekä viiva tämänpäiväisestä näyttelystä. Eliza kun on alkanut muuttua taas cinnamoniksi. Nyt neidille seuraakin sitten ainakin näyttelytaukoa, ja jään seuraamaan tuota värinkehitystä, viekö se sen nyt loppuun asti, ja kuinka lupaavalta se sitten cinnamon essexinä näyttää. Että jääkö neiti sitten eläkkeelle näyttelyistä agouti essexinä, vai aloittaako se näyttelyuran uudestaan toisessa värissä.

Arvosteluja ja palkintojen jakoa odotellessa tuli sitten juteltua ihmisten kanssa, rotista ja muista jutuista. Lähinnä kuitenkin rotista. Suskun kanssa sovittiin että poikkean Tampereella ennen Littoisten näyttelyä, ja vien Katarinan ja Boa Vistan hänen puolestaan sinne, ja saan sitten sen jälkeen Katarinan tänne mammailemaan. Janinan kanssa tuli keskusteltua mitä uroksia häneltä olisi mahdollista saada lainaan nyt kun miettii Muhkun, Elisen ja Elizan sulhoja, jos nyt päädyn Elizan astuttamaan uudelleen. Elizan astuttamiseen olisi kyllä nyt keväällä hyvin aikaa, kun neidillä on kuitenkin taukoa näyttelyistä, ja toisentyyppinen urosvalinta voisi tuoda toivotumman tyyppisen poikueen. Viime poikueessa kun sortui vähän liikaa valitsemaan uroksen sen perusteella, että neiti on agouti essex, vaikka tiesi että cinnamon essex on geneettisesti todennäköisesti paikkansa pitävämpi. Tosin jos sitä päätyy astuttamaan kaikki neljä naarasta, niin sitten pitää kyllä alkaa aktiivisemmin sijoituskotejakin etsiä, ettei oma lauma kotona kasva liian äkkiä.

Laiska palkintopöytäkuva huonosta vinkkelistä

Poikuetauko näyttää jäävän meillä joka tapauksessa reiluun viikkoon tai pariin viikkoon. Saija kun oli aiemmin tiedustellut mahdollisuutta lainata Delilahia poikuetta varten, ja olin toki sen luvannut, kun itse en neidiltä toista poikuetta tarvitse. Näyttelyssä Saija tuli sitten kysymään, onko tarjous yhä voimassa, hän kun oli nyt keksinyt Delilahille sopivan uroksen. Neiti lähtikin sitten Tampereelle astutukseen Annan mukana, niin saan sen sitten takaisin Turkuun kun käyn luovuttamassa muksuja Tampereella parin viikon päästä. Toki Saija lupasi halutessani ottavansa Delilahin luokseen synnyttämään ja hoitavansa poikaset, jos kunnon poikuetauon haluan. Delilah on kuitenkin miun pusutyttö, niin mieluiten pidän sen kuitenkin varmaan täällä, vaikka ajatus poikuetauosta vähän houkuttaakin. Mutta jos loppuvuodesta sitten vähän taukoilisi.

Arpajaisistakin yritin pari kertaa kalastella miua kovin houkuttanutta suklaarasiaa, mutta arvat eivät ihan osuneet kohdilleen. Suklaarasian sijaan mukaan tarttui kyllä lakua ja yksi pulmapeli. Saa sen sitten taas jossain peli-illassa tai bileissä esille ihmisiä kiusimaan ;) Pulmapelit kun ovat kivoja silloin, jos ne saa ratkaistua. Muuten pikemminkin turhauttavia. Etenkin kun mie olen huono pulmapeleissä.

Näyttelypaikkaa lavalta päin, etualalla sileiden arvostelua.

Lopulta päästiin sitten palkintojen jakoon sileiden osalta. Tämä näyttely oli miun rottieni osalta Muhkun: neiti sai irtotähden ja se valittiin parhaaksi junioriksi. Niiden ohella neiti sai sitten keksipussin ja riippumaton, joita pikkuinen varmasti arvostaa ruusukkeitaan enemmän. Ei Saija selvästi suotta yllyttänyt miua jättämään tätä muksua kotiin :) Vaikka pakko sanoa, että itselle päivän suurin yllättäjä tästä poikueesta oli Valdur - pieni tumma agoutipoika on mennyt kehittämään upeat kylkivärit itselleen. Nyt tikkaus on pojalla vielä todella kasautunut, mutta sitä jää kyllä todella mielenkiinnolla odottamaan, millainen pojasta lopulta kehittyy. Pojalla oli arvostelukaavakkeessakin maininta, että pojasta voi tulla vielä todella hieno.

Palkintojen jaon jälkeen päästiin sitten lopulta kotiin. Kello läheni siinä kohtaa jo seitsemää, ja mie olin selvästi varannut turhan niukasti evästä. Onneksi melko heti näyttelypaikan jälkeen löytyi autokaistallinen McDonalds, josta sai sitten ruokatäydennystä. Ei tietenkään yhtä hyvää kuin Hesestä, mutta siinä kohtaa ei jaksanut nirsoilla. Janinan porukka jatkoi sinnikkäästi Lohjan ABC:n Hesburgerille asti, jonka pihalta heidän autonsa tuli bongattua, kun siinä vielä pikaisesti pysähdyttiin. Kotiutuminen tapahtui sitten yhdeksän jälkeen, ja vaikka nukahtelin vähän jo autossa, en saanut kotona katsotuksi edes yhtä leffaa loppuun kun oli jo unessa. Rotat sentään pääsivät ennen sitä bokseistaan häkkeihinsä.

Seuraavana on sitten edessä Littoinen, ellei joku ole niin hullu että päättää lähteä Turusta (tai Tampereelta) ajamaan Haapajärvelle. Sitten voisin harkita olevani kyllin hullu lähteäkseni mukaan.

Näyttelyynvalmistautumista ja luopumisia

Häkki osissa odottamassa noutoa

Huomenna on edessä Porvoon näyttely ja tänään näyttelytauolla olleiden rottien ja Porvoossa debytoivien näyttelykuntoon laitto. Tämän häslingin keskellä sitä joutuu myös luopumaan parista: rakkaasta laumanjäsenestä, ja yhdestä häkkiaddiktin tarkoin vaalimasta häkistä. Janinan kanssa kun tultiin tulokseen ettei Seraa kannata enää laumanjoukkoon laittaa, ettei se tartuta häiriökäytöstään nuorempiin, nyt kun käytöstä esiintyy myös häkissä. Le Pet -häkki puolestaan haettiin äsken pitkän myyntiinlaittoharkinnan ja parin peruuntuneen varauksen jälkeen.

Miten houkutellaan junnupojat kuvaan.

Seitsemästä Porvoon näyttelyyn ilmoitetusta meillä taitaa lähteä mukaan vain viisi. Eliza on yhä vähän mammailevan näköinen, kuten jo ilmoja laittaessa arvelin. Niin alan olla aika vahvasti kallistunut sen puoleen, että olkoot sitten vielä tämän näyttelyn kotona likkojensa kanssa. Ellei nyt illan aikana mieli jostain syystä neidin ulkoasun suhteen muutu. Elise puolestaan jää kotiin sairaslomalle, ja silmävammansa myötä todennäköisesti sairaseläkkeelle koko näyttelytouhusta. Mukaan on siis lähdössä kisaamaan naaraista Marika, Delilah ja Muhku (ei yhtään essex tyttöä siis) ja pojista Alastair ja Sanaris. Faras tulee sitten mukaan myyntipöydälle, jos tuuri kävisi ja pojalle löytyisi oma koti. Boksijakoa pitää sitten vielä miettiä, lähinnä mitä bokseja tuonne mukaan ottaa, nyt kun kaikki rotat ovat joko yksin tai yksi pari kahdestaan - likkojakaan kun ei voi oikein nyt laittaa kaikkia samaan, kun Muhku ja Delilah ovat samaa muunnosta, vaikka kokoeroa vielä onkin.

Hyvin likainen simsku, joka ei toivottavasti näytä tältä huomenna.

Puunattavaa tulee tänään kyllä riittämään, sillä etenkin Marika on ihan törkeässä kunnossa. Miun kaunis vaalea simsku on punainen. Tai oikeastaan punaisen ja valkoisen kirjava. Menin meinaan antamaan rotille eilen reilut annokset maitorahkaa, ja likkahäkissä sillä on kuorrutettu paitsi tasot, myös turkit ja hännät. Miun possut. Unohdin selvästi mainita, että ruoka oli tarkoitus nauttia suun kautta. Mutta lienee siis syytä aloittaa häkkipyykillä, jos meinaa likkojen olevan huomenna edukseen.

Naveenin, Sanariksen ja Dippiksen yhdistämistä olenkin nyt toistaiseksi lykännyt, kun muistin tuon Sanariksen näyttelyyn lähdön. Niin lähden kokeilemaan yhdistämistä vasta sitten näyttelyn jälkeen, niin saavat sitten tutustua toisiinsa rauhassa ajan kanssa ilman ylimääräisiä erottamisia, jos nuo nyt menevät hyvin yhteen. Naveenin kunto kun on ollut nyt vähän vaihteleva, niin on hankala etukäteen arvioida, kokeeko herra uudet seuralaiset positiivisena piristeenä vai touhottavat junnut ylimääräisenä stressinä. Kovin uteliaasti herra kyllä suhtautuu kaikkiin ohikulkijoihin, kun jaloitteluvuoroiset käyvät sen häkillä morjestamassa.

Delilah ja kaadettu jauhomatojemma.

Muuten arki onkin jo alkanut asettua uomiinsa babyboomin jäljiltä. Elise ja Muhkukin ovat päässeet opettelemaan lattialla jaloittelun pelisääntöjä isompien likkojen opissa. Elise on ollut tässä lajissa varovaisempi, mutta liikkuu kyllä ketterästi hyllyjen päällä vauhtiin päästyään. Vanhat tekijät nauttivat nyt kun jaloitteluaikaa on taas enemmän, kun juoksuttaminen on helpompaa kun koko laumalla junnut mukaan lukien on nyt samat oikeudet. Sanaris ja Dippis ovat saaneet tyytyä toistaiseksi vain sohvaseikkailuihin, junnuloista kun meillä ei lasketa pieniä lattioille.

Testi montako junnupoikaa mahtuu yhdelle käsivarrelle.