Eilen olin pitkästä aikaa koko päivän yksin kotona, ja päivä sujuikin rennosti rottailen. Naveen sai vihdoin itselleen seuraa, ja jokainen lauma sai tavallista enemmän seurustelu ja jaloitteluaikaa. Tällä hetkellähän niitä laumoja on vielä neljä, nyt kun Elizan muksut odottavat seuraavaa Tampereen reissua. Iltaa myöten pää alkoi kuitenkin kiertää enemmän kehää Elisen suhteen, ja osa yöstä menikin sitten valvoessa ja likkaa miettiessä.
Naveen tuli nostettua ensiksi sohvalle Sanariksen ja Dippiksen kanssa, ja poikia siinä aikani tarkkailtua uskaltauduin alkaa Naveenin kämppää putsata pojille kolmioksi. Sohvalla Naveen oli pidäyttäytyvän utelias junnujen suhteen, ja touhuili osin omiaan kakaroiden sählätessä myös sohvatyynyjen päällä ja takana. Saatuani häkin valmiiksi ja nostettuani pojat sinne, esiintyi pientä puhinaa ja isottelua Naveenin taholta Sanariksen suuntaan. Tätä ei kuitenkaan jatkunut kauaa, vaan pian kumpikin herra etsi häkistä oman makuusoppensa, joiden välillä Dippis kulki. Tänäänkin Sanaris ja Dippis ovat olleet pääosin kahdestaan eri paikassa kuin Naveen, mutta silti Naveenin olemuksessa tuntuu tapahtuneen muutos parempaan päin. Herra on jotenkin rennomman oloinen saatuaan seuraa, vaikkei junnuja vielä lasketakaan samaan riippumattoon lököilemään. Tällä hetkellä näyttää siis varsin lupaavasti siltä, että meidän prinssi ehtii nauttia vielä lököisempiä eläkepäiviä rotalle ominaisesti lajitoverien seurassa. Tänään onkin tarkoitus muuttaa pikkupojat Kim ja Doc Critterin alakerrasta toiseen häkkiin, ja avata omalle uroslaumalle taas kulku koko CritterNation Doubleen. Saa sitten häkkiin vielä enemmän erilaisia tiloja, että on varmasti kyllin soppia junnuille touhuta ja vanhukselle rauhoittua välillä myös omissa oloissaan.
Naaraslauma sai jaloitellessaan tuttuun tapaan käyttöönsä koko asunnon Mikon työhuone pois lukien. Vaikkakin harvemmin nuo likat lähtevät mihinkään siitä huoneesta missä itse kulloinkin olen, suurimpana poikkeuksena Jolene, joka kaipaa selvästi eniten omaa tilaa. Pikkulikatkin laskeutuivat ensikertaa kunnolla lattialle työpöydällä ja häkin päällä kiipeilyn sijaan. Vielä likkojen jaloittelutuokiot tulee kuitenkin pidettyä lyhyehköinä mutta useammin toistuvina, niin saa junnutkin sitten helpommin häkkiin kun ei vielä liikaa viipottamiseen makuun pääse. Junnujen kanssa kyllä touhutaan välistä vielä sohvallakin, jossa neidit ainakin toistaiseksi pysyvät (isompien tyttöjen kohdalla moisesta ei ole toivoakaan).
Pikkupojat sekä tyttönelikko saivat myös kummatkin omassa porukassaan sohva-aikaa, jonka lisäksi käytiin sitten Docin kanssa keittiössä kokkailemassa, kun poika ei tahtonut millään keskeyttää päiväuniaan niskassa hiusten alla - ainakaan ennenkuin ruoka alkoi tuoksua, ja kuono veti pikkupojan unten mailta. Kimkin on rohkaistunut paljon, ja touhuaa nykyään siinä missä veljensäkin. Faras muutti illalla pikkuisten luota Mikon laumaan, johon poika saa Mikon mukaan jäädäkin, ellei sille nyt lähiaikoina uutta kotia löydy. Koin kuitenkin yhdistämisen tässä kohtaa varmemmaksi, kuin odottaa siihen että pikkupojat lähtevät ja katsoa sitten, kuinka hyvin Faras otettaisiin aikuisten taholta vastaan. Poika kun on nyt kovasti kasvanut, meidän juniori. Mikon lauma on kyllä aina ollut kovin rauhallinen, ja tänään pojat ovatkin jo loikoilleet keskenään.
Elisen suhteen alan puolestaan kallistua lopetuksen kannalle. Asiaa tuli mietittyä jo silloin, kun neiti menetti toisen silmänsä. Nyt viime yön likan rohinaa kuunneltua ja antibioottien kanssa tapeltua homma tuntuu koko ajan epäreilummalta pientä kohtaan: likka on ollut nyt neljänneksen elämästään lääkekuurilla, eikä ajatus käsittelystä enää likkaa niin houkuta, vaikka kuinka koettaa järkätä myös niitä positiivisempia käsittelykokemuksia jatkuvan lääkinnän väliin. Ei neiti mitenkään vastaan laita, mutta kääntää kyllä kopissa visusti kylkeä vastaan tulemisen sijasta. Tai kääntää kylkeä ja pussailee; että et nyt viittis, mie nukun nyt enkä tulisi. Ennen muksu oli ensimmäisten joukossa vastassa. Ajatus ei tunnu vieläkään kivalta, mutta mitä enemmän tilannetta koettaa ajatella järjellä, sitä enemmän löydän syitä harkita asiaa. Jo senkin takia, että rohina alkoi pitkävaikutteisesta antibiootista huolimatta, ja että vaikka rohina saataisiinkin nyt hoidettua, ei neitiä kuitenkaan silmävamman takia voida saada täysin terveeksi. Eilen illalla tuli sitten Janinankin kanssa asiasta viestiteltyä, sillä vaikka kuinka tietää että päätös on tehtävä itse, niin joskus tulee vain tarve kysyä mielipidettä ihmiseltä jolla ei ole tunnesidettä kyseiseen eläimeen. Samalla tulee sitten listattua taas kerran esille ne syyt, miksi lopetusta harkitsee, ja mikä taas puhuu sitä vastaan. Tunnetasolla parikuiseenkin kakaraan kun on ehtinyt kiintyä jo pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti