Rottanäyttelyistä

Rottapöytiä PetExpossa 2011

Näyttelyt kuuluvat itselläni jo vakiintuneena osana omaan jyrsijäharrastukseen. Ensimmäisen kerran eksyin kani- ja jyrsijänäyttelyyn vuonna 1997 silloisten lemmikkieni, kahden hermeliinikanin, kanssa. Sen jälkeen näyttelytettävät lajit ja näyttelyttämisen syyt ovat vaihdelleet, mutta näyttelyharrastus on pysynyt. Koiranäyttelyihin en ole kuitenkaan koskaan eksynyt kuin messarissa ohimennen ihmettelemään, ja kissanäyttelyssäkin on tullut käytyä vain pari kertaa ilman eläimiä kääntymässä (lähinnä silloin, kun niitä on ollut jyrsijänäyttelyiden kanssa samoissa tiloissa), vaikka koiria ja kissojakin on itselläni ollut. Muiden lajien näyttelytouhuihin en siis niin osaa jyrsijänäyttelyitä verrata, vaikka yleisin kysymys mihin näyttelyissä puhuessa törmääkin on, että miten rottia muka voi näyttelyttää, että kiertääkö ne sielä jotain kehää.

Tässä kuitenkin jotain rottanäyttelyissä pähkinänkuoressa, kun minulta niistä postausta pyydettiin. Isompiakin pähkinöitä olisi varmasti löytynyt, mutta lisäkysymyksiä saa toki aina esittää, jos niitä tämän pohjalta syntyy :)

Rottanäyttelyt jakautuvat kahteen luokkaan: viralliseen eli ulkomuotoluokkaan ja pet eli lemmikkiluokkaan. Virallisessa luokassa rottaa verrataan rotumääritelmään eli standardiin, ja rotat tulevat arvosteluun luokka kerrallaan: rexit ja sileäkarvaiset arvostellaan erikseen, ja saman turkkimuunnoksen sisällä eri värit ja kuviot muodostavat omat luokkansa. Lopuksi luokissa parhaiten menestyneissä valitaan näyttelyn parhaat rexit ja näyttelyn parhaat sileäkarvaiset. Pet-luokassa arvioidaan puolestaan eläimen kuntoa ja käsiteltävyyttä. Eläimet tulevat arvosteluun yksittäin, ja urokset ja naaraat kilpailevat omissa sarjoissaan. Näyttelyn lopuksi valitaan näyttelyn parhaat pet-naaraat ja näyttelyn parhaat pet-urokset. Sekä virallisessa että petissä myös eläimen ikä vaikuttaa arvosteluun, ja siksi eläimet on jaettu myös ikäluokkiin: 2-5 kuukautta vanhat kilpailevat juniori-luokassa, ja yli 5 kuukautta vanhat avoimessa. Aiemmin käytössä oli myös veteraaniluokka, mutta siitä on käytännössä luovuttu - veteraani-ikäisistä ei kuitenkaan SKeY:n näyttelyssä tarvitse maksaa ilmoittautumismaksua, mikäli on yhdistyksen jäsen.

Virallisessa luokassa on myös muutamia erikoisluokkia, jotka järjestetään silloin kun niihin löytyy osanottajia. Näitä luokkia ovat katselmusluokka, koestandardiluokka, kasvattajaluokka ja jalostusluokka. Näistä kaksi ensimmäistä on suunnattu uusille muunnoksille, jotka eivät ole vielä standardissa Suomessa. Katselmusluokassa eläimiä verrataan niille laadittuun standardiluonnokseen ja niille haetaan puoltoja, eli hyväksyntää niiden vastaavuudesta standardiluonnoksen kanssa. Riittävän määrän puoltoja kerryttyä muunnos siirretään joko koe-standardiin, tai suoraan standardiin standarditoimikunnan päätöksen mukaisesti. Kasvattajaluokka ja jalostusluokka on puolestaan suunnattu tukemaan kasvatusta. Kasvattajaluokassa kasvattaja esittää neljä samaa turkkimuunnosta olevaa kasvattiaan, ja eläimiä arvioidaan suhteessa toisiinsa, eli katsotaan kuinka tasainen ryhmä on ja kuinka hyvin ryhmässä esitetyt eläimet vastaavat standardia. Jalostusluokassa esitettyjen eläimien tulee puolestaan olla saman jalostusyksilön jälkeläisiä, ja huomiota kiinnitetään erityisesti siihen, kuinka hyvin tämä jalostuseläin on periyttänyt hyviä ominaisuuksiaan jälkeläisilleen.

Eläintä näyttelyyn ilmoitettaessa on ensin päätettävä, mihin luokkaan, tai mihin luokkiin eläin osallistuu. Saman eläimen voi siis ilmoittaa halutessaan myös molempiin luokkiin, eli sekä viralliseen että pettiin. Mikäli näyttelyssä on tuplaluokkia, eli kaksi tuomaria jotka kumpikin arvostelevat samat eläimet, on päätettävä myös ilmoittaako eläimen molemmille tuomareille, vai vain toiselle, ja jälkimmäisessä tapauksessa ilmoitettava sen tuomarin nimi jonka arvostelun eläimelleen tahtoo. Mikäli ilmoittaa eläimiään ensikertaa, on usein helpointa käyttää yhdistyksen sivuilta löytyvää ilmoittaumislomaketta, jolloin tulee varmasti muistaneeksi kaikki tarvittavat tiedot. Ilmoittaumislomakkeen käyttö ei ole kuitenkaan pakollista, vaan samat tiedot voi ilmoittaa myös sähköpostitse. Mikäli itsellä ei ole tiedossa kaikkia kysyttyjä kohtia, voi ne jättää tyhjiksi. Ilmoittaumishinnat ja ilmoittautumisten vastaanottaja löytyvät näyttelymainoksesta. Se kannattaa lukea läpi huolella, sillä eri yhdistysten näyttelyissä maksut saattavat vaihdella. Usein myös jäsenille ja ei-jäsenille hinnat ovat erit, eli kannattaa tarkastaa myös se, että katsoo hinnan paitsi oikean luokan, myös oikean jäsenyyden kohdalta. Näyttelyilmoittautuminen toimitetaan yhdessä maksukuitin kanssa mainoksessa mainitulle henkilölle. Useimmat ottavat ilmoittautumisia vastaan sekä postitse että sähköpostitse, osa vain postitse. Sähköposti-ilmoittautumisista saa yleensä kuittauksen ilmoittautumisen perille menosta.

Näyttelybokseja

Sitten kun eläin on ilmoitettu, on seuraavana edessä näyttelyyn valmistauminen. Lyhyesti se sisältää eläimen kynsieleikkuun ja eläimen puhtauden varmistamisen - mikäli eläimen häntä tai eläin muuten on likainen, pestään se ennen näyttelyä. Sileäkarvaisilla näyttelypuunaukset voi jättää näyttelyä edeltävään päivään, mutta rexien kohdalla pesu ja trimmaus on usein syytä aloittaa aiemmin, jotta turkin kiharuus ehtisi palautua kunnolla ennen näyttelyä. Vähintään yhtä tärkeää on myös varmistua eläimen näyttelyasumuksen kunnosta: eläin kuljetetaan näyttelypaikalle kuljetusboksissa, jossa se viettää myös koko näyttelypäivän. Boksin tulee siis olla sekä sopivan kokoinen että ehjä. Yleisimmin näyttelyissä käytettyjä bokseja ovat Ferplast Geo -boksit, joissa XL-koko sopii 1-2 rotalle ja Large 2-3 rotalle. Samaa muunnosta olevat eläimet tulee erottaa näyttelypäiväksi eri bokseihin, eli jos mukaan on lähdössä vaikka kaksi sileäkarvaista agoutia, tarvitaan myös kaksi boksia, vaikka kotona oleva boksi olisikin riittävän kokoinen kahdelle. Näyttelyboksin sisällä varataan pohjalle imukykyistä kuiviketta, kuivaruokaa ja jotain nestepitoista syötävää, kuten viinirypäleitä tai kurkkua - vesipulloa ei boksiin kannata laittaa, koska boksia kannettaessa pullo heiluisi ja kastelisi kuivikkeet. Matkojen ajaksi boksi pakataan vuodenajan edellyttämällä tavalla joko lämpimästi viltteihin, tai viileästi varjoon mahdollisen kylmäkallen tai muun viilennyksen kanssa. Ilmankierrosta ja liian vedon välttämisestä on muistettava huolehtia vuodenajasta riippumatta.

Näyttelypaikalla boksi nostetaan niille varatulle pöydälle, ja haetaan numerolappu boksin päälle. Samalla ilmoitetaan mahdollisista näyttelyyn ilmoitetuista, mutta poisjääneistä eläimistä. Sitten kun boksi on asianmukaisella paikalla numerolappu selkeästi näkyvissä, voi eläimen omistaja keskittyä muuhun, kuten toisiin rottaihmisiin tutustumiseen tai myyntipöydän tutkailuun, ellei hän ole ilmoittautunut näyttelyn toimihenkilöksi. Tässä kohtaa vastuu rotan arvosteluun pääsystä omalla vuorollaan kun siirtyy assistenteille, joiden tehtävänä on toimittaa eläimet vuorollaan tuomarille. Joko osana omaa luokkaansa, jos eläin on virallisessa, tai puhtaasti numerojärjestyksessä, jos eläin on petissä. Omistajan ei tarvitse siis seurata missä vaiheessa arvostelut ovat menossa, ellei hän itse niin halua, tai ellei hän hae eläintä jostain syystä pois boksistaan kesken päivän - tällöin on syytä varmistaa, että se myös palautuu boksiin hyvissä ajoin ennen arvosteluvuoroaan. Assistentit kun hakevat boksit tuomarin pöydän eteen monesti jo jonkin verran etukäteen, että arvosteluun ei tule turhia taukoja, mikäli jokin boksi tai eläin ei meinaa heti löytyä.

Kun eläin tulee arvosteluvuoroon, assistentti nostaa sen bokseineen tuomarinpöydälle, ja tuomari ottaa eläimen boksista arvostelua varten. Tuomarit ovat Suomen kesyrottayhdistyksen kouluttamia harrastajia, pääsääntöisesti virallisia kasvattajia jotka toimivat muutenkin aktiivisesti rottatouhuissa mukana. Muina toimihenkilöinä, kuten asissistentteina ja sihteereinä (joka kirjaa tuomarin arvion ylös arvostelukaavakkeelle), voi toimia kuka tahansa touhusta kiinnostunut joka haluaa olla avuksi näyttelypäivänä, etenkin pet-luokissa joissa tuomarit ovat kotimaisia ja eläinmäärät usein pienempiä - näihin hommiin saa kyllä opastusta. Näissä tehtävissä toiminen kuuluu kuitenkin myös pakollisena osana pet-tuomarikoulutukseen, joten joissain näyttelyissä etusijalla näihin tehtäviin ovat pet-tuomariharjoittelijat, jotta he saavat koulutustaan eteenpäin. Tuomari tutkii eläimen käsissään, ja saattaa päästää sitä myös pöydälle kävelemään tarkkailleksaan eläintä sen liikkuessa. Tuomarin arvostelua eläimen tai kaikki luokassa olevat eläimet, nostaa sihteeri arvostelukaavakkeet boksien päälle, ja assistentti vie boksit takaisin pöydälle. Tässä vaiheessa omistaja voi käydä lukemassa eläimensä saaman arvostelun - tuomarin työskentelyä ei saa häiritä, tai eläimen omistajuutta paljastaa tuomarille. Mikäli tuomari tarvitsee lisätietoja eläimestä sen omistajalta, sihteerillä on lista josta hän saa omistajatiedot selville ja jonka perusteella hän voi käydä ne kysymässä.

Arvostelussa on mukana paitsi sanallinen arvio eläimen standardinmukaisuudesta tai kunnosta ja käsiteltävyydestä. Tämän lisäksi arvostelukaavakkeesta löytyy laatuarvio. Virallisessa luokassa eläin saa L1, L2 tai - arvion, ja petissä A:n, AB:n, C:n. Eläin voidaan myös hylätä jos se on selkeästi sairas tai se ei muuten täytä näyttelysäännöissä asetettuja ehtoja (eli on esimerkiksi liian nuori tai kantavana). Laatupalkinnoista L1 on parempi, ja sen saaneet eläimet asetetaan luokassa paremmuunjärjestykseen, ja ne ovat mukana kilpailemassa ROP-sijoista, eli näyttelyn parhaan rotan asemasta. L2 palkinnon saanut rotta on standardiin nähden jalostuskelpoinen, mutta ei itsessään täysin sen mukainen. Viivan tuomari antaa eläimelle joka ei hänen mukaansa vastaa standandia. Pet-luokassa A on paras, ja A:n saaneet eläimet kilpailevat keskenään pet-puolen ROPeista. Petissä jaetaan usein myös enemmän erikoispalkintoja joistain yksittäisistä positiivisista ominaisuuksista, eli hieman A:ta heikommillakin arvioilla voi joskus palkinnoille päästä, vaikka kokonaisuudessa olisikin vielä jotain hiottavaa.

ruusukkeita

Näyttelyn päätteeksi jaetaan palkinnot. Ennen sitä tuomari haluaa usein nähdä uudestaan joitain arvostelemiaan eläimiä, joiden sijoittamista hän miettii. Eli etenkin hyvän arvostelun saaneet eläimet on syytä pitää bokseissaan ja boksit assistentin löydettävissä vielä arvostelujen jälkeenkin. Arvostelukaavakkeet voi kyllä jo ottaa itselleen talteen. Palkintojen jaossa sijoitetaan yleensä kolmesta viiteen parasta rexiä, sileäkarvaista, pet-naarasta ja pet-urosta. Tämän lisäksi virallisessa luokassa jaetaan tähtiä, joita eläin tarvitsee hakiessaan titteleitä (esimerkiksi kolmella tähdellä eläin valmistuu FinChampioniksi). Myös muita palkinotoja, kuten Paras juniori tai Tuomarin suosikki voidaan jakaa. Pet-luokissa jaetaan Roppien ohella kunniapalkintoja, joita eläin voi saada esimerkiksi erinomaisesta käsiteltävyydestä tai erittäin puhtaasta hännästä. Ruusukkeiden ohella näyttelyissä on joskus tavarapalkintoja, kuten riippumattoja, koirankeksejä, bokseja tms. Sijoituksissa kertyy myös pisteitä, ja vuoden aikana eniten pisteitä saaneet eläimet palkitaan kunniakirjoin ja tittelein seuraavan vuoden ensimmäisessä näyttelyssä.

Palkintojen jaon jälkeen rotat pakataan kasseihinsa, jotta näyttelypaikkaa päästään purkamaan. Mikäli itsellä ei ole kiire lähteä, pöytien kanto ja siivousapu ovat yleensä erittäin tervetulleita.

Näyttelyissä järjestetään nykyään usein myös rottien agilitykilpailut, joihin en itse ole niin perehtynyt. Agilityssä on näyttelyiden tapaan omat kilpailusääntönsä ja tuomarinsa, ja niistä jaetaan samaan tapaan palkinnot. Agilityssä menestynyt eläin voi valmistua AgiChampioniksi.

Itse aloitin näyttelyt pet-luokista monesti eläinkaupoista kotoisin olevilla eläimillä joiden suvut eikä aina oikein väritkään olleet selvillä. Nykyään näyttelyissä tulee itse käytyä lähinnä ulkomuotoluokkien takia. Alkuun lähinnä siksi, että sai itsellään sijoituksessa olleille eläimille arvioita eri tuomareilta, ja että sijoituseläimet saatiin rekisteröityä (rotilla rekisteröintiin vaaditaan virallisesta luokasta saatu laatupalkinto). Nykyään sitä kuulee mielellään useampia arvioita omista jalostuseläimistään ja kasvateistaan, ja koittaa siinä samalla sitten kehittää omaa rottasilmäänsä, jotta osaisi jatkossa yhä kriittisemmin arvioida jalostukseen jätettäviä eläimiä muutenkin kuin luonteen puolesta. Tästä syystä näyttelytän mielellään eläimiä mahdollisimman eri-ikäisinä, että saa arvioita useammasta eri kehitysvaiheessa ja näkee miten ne muuttuvat eläimet kasvaessa. Tässä kyllä suurena apuna ovat myös Saija ja Janina, joilta pysty kysymään mielipiteitä jo siinä kohtaa kun eläimet ovat vielä alta luovutusikäisiä ja pitää valita kotiin jääviä, ja jotka näkevät eläintä sitten myöhemminkin.

Kaikkein parasta näyttelyissä on kuitenkin rotakas seura - ulkopuolisten mielestä koko homma saattaa vaikuttaa ihan hullulta, kuten koko rottaharrastus ylipäätään, mutta näyttelyissä ei voi olla törmäämättä samanhenkisiin ihmisiin. Niiden viidentoista vuoden aikana mitä itse olen näyttelyissä pyörinyt, välillä on mennyt vuosia ettei minulla ole ollut edes mukana ilmoitettuna yhtään eläintä - sitä on vain mennyt paikalle katselemaan ja juttelemaan ihmisten kanssa. Pisimmillään sitä on tullut lähdettyä Ruotsiin asti kahden rotan kanssa hyvässä seurassa.