Triplapostauspäivä

Elisen vaurioitunut silmä

Lukijoiden iloksi tai harmiksi näyttelyreissu arvosteluineen ei ole tänään ainut mistä haluan kirjoittaa. Toivepostauksen näyttelyistä jätän sentään myöhemmäksi, että tekstiä blogiin ilmestyisi edes vähän tasaisempaa tahtia jättimäisen suman sijaan. Tänään haluan kuitenkin jakaa vielä häkkikuvatuksia ja avautua Elisestä. Likkojen linnassa kun on taas uusi järjestys uusittuine kiinnitysmekanismeineen, ja Eliselle kuuluu taas huonompaa.

Elisen silmän toipumisessa ei olla lähdetty etenemään takapakkia, mikä olisi varmasti se murheen aiheena odotetuin. Silmä näyttää sattuneeseen nähden hyvältä, ja silmän osalta lääkitys voidaankin jo parin päivän päästä lopettaa. Tänään kuitenkin havahduin rottia tervehtiessä Penan jäljiltä ikävän tuttuun, pelottavan voimakkaseen ääneen - joku tytöistä rohisee. Pikainen lauman läpikäyminen paljasti rohisijaksi Elisen. Antibiootteja löytyy kotoa sentään jo valmiina, eli kuuri päästiin aloittamaan viivytyksettä. Ei se silti oloa paranna - näiden pienten kohdalla sairastelut tuntuvat aina tavallistakin epäreilummilta. Kakaroiden kun kuuluisi keskittyä leikkimiseen ja rottamaisuuksien opetteluun sen sijaan miten ollaan nätisti paikallaan kun suuhun tai silmään tungetaan lääkettä. Rohinan myötä Elise siirtyy näillä näkymin myös kokonaan lemmikiksi. Vaikka rohina nyt paranisikin ja ensimmäinen antibioottikuuri silmärasvoineen oli puhtaasti tapaturmasta johtuva, ei Elise oikein tunnu mahtavasta luonteestaan huolimatta enää jalostuseläimeltä. Sillä vaikka luonne onkin jalostuseläimellä itselle tärkeä kriteeri, on sitä ehdottomasti myös terveys, ja toisella antibioottikuurilla oleva parikuinen ei oikein mahdu siihen kriteeriin. Samasta poikueesta kun kotiin jää kuitenkin Muhku ja Sanaris, eli samasta yhdistelmästä löytyy muita joita kasvatuksessa käyttää.

Elise, Muhku, Eliza ja Jolene

Vaikka viime päivien jalostussuunitelmat vetävät toki huomiota Elisen osalta myös niihin, nyt kuitenkin keskitytään ennenkaikkea saamaan likka terveeksi. Antibioottikuurin ohella starttaa uusi Nutri-Plus -kuuri vitamiinitukena. Pikkuinen on kovin reppana, ja itsellä on sen suhteen paha mieli. Mie olin niin odottanut silmäkuurin loppumista, että pääsee kakaraa kiusaamasta kun se ei pidä silmätipoista yhtään. Nyt joutuu sitten vuorostaan tunkemaan toisen suuhun ikävää möhnää, mitä se haluaisi vielä vähemmän. Samalla sitä pakottaa itsensä miettimään miten toimia likan kanssa, ellei se lähde pian paranemaan. Jos sitä alkuun mietti, miten hyvin neiti pärjää laumassa ja kuinka laadukasta sen elämä on silmäpuolena, on nyt pakko pohtia, kuinka kauan on järkevää seurata sen pärjäämistä laumassa hengitystieoireisena silmäpuolena, mikäli antibioottikuuri ei pure tehokkaasti. Tämä on kyllä taas niitä viikkoja, jolloin saattaisi kyseenalaistaa koko rottaharrastuksen mielekkyyden ellei olisi rakastunut lajiin sydänjuuria myöten - ensin yhdellä pettää luonne, vaikka terveys vaikuttaisi olevan täysin kunnossa, ja sitten toisella terveys, kun luonne olisi taas täysi kymppi.

Tämä on kuitenkin se kohta, missä huomaa kaikkein vahvimmin alkaneensa siirtyä ajatuksissaan lemmikinomistajasta kasvattajaksi. Yksilötasolla jokainen tällainen tragedia koskettaa siinä missä ennenkin - yksilöt kun eivät ole korvattavissa. Kuitenkin kaikkien ikävien sattumuksien keskellä päässä on alkanut raksuttaa ratas, joka saa ajattelemaan, että tässä on ominaisuus josta en pidä, miten parhaiten vältän saamasta tätä ominaisuutta seuraaviin sukupolviin. Yksilöiden rinnalle on tullut koko ajan vahvemmin sukupolvien ketju, ja lista ominaisuuksia, joita haluaisi itselleen rakkaista yksilöistä siihen yhä vahvemmin vakiinnuttaa, sekä lista ominaisuuksista, joilta haluaisi jatkossa yhä enemmän välttyä. Sijoituseläinten kohdalla kun ne valinnat olivat (ja ovat) kasvattajien käsissä, ja itse keskittyi muksujen paapomiseen ja valitsemaan ne omat suosikit itselle lauman jatkoksi. Nyt omien poikueiden kohdalla valinta ja vastuu valinnoista ovat itsellä.

Likkojen linnan uusi järjestys

Mutta päivän ikävästä yllätyksestä voisi siirtyä nyt kevyempään asiaan ja mennä siihen häkkiin. Itse tuli jo aiemmin testattua suihkuverhon kiinnityslenkkejä rottahäkin virikkeiden kiinnityksessä, ja nyt uuden järjestyksen myötä olen niihin entistä tykästyneempi. Niissä ei ole teräviä päitä joita pitäisi piilottaa kuten rautalangoissa, eikä niistä muodostu piikkejä jos ne aukeavat kuten hakaneulat. Eikä niitä ole ainakaan toistaiseksi innostuttu jyrsimään poikki kuten nippusiteitä. Ne saa helposti yhdelläkin kädellä paikalleen ja pois, jos jotain kiinnittää vaikka luukusta takaseinään. Ja ainakin likkalauman käytössä ne ovat pitäneet tavarat loistavasti paikallaan. Uudessa järjestyksessä isoimmaksi ongelmaksi tulikin se, että itsellä olleet lenkit loppuivat kesken (meillä kun niitä ei pysty pöllimään edes suihkuverhosta kun se on kiinni normi verhonipsuilla). Joku päivä pitää siis käydä hakemassa niitä lisää. Paljon lisää.

Suihkuverhonipsukiinnitys