sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Porvoon näyttely

Näyttelypaikkaa
Eilen oli sitten Porvoon näyttely. Herätyskello kiskoi ylös sängyssä armottomasti jo klo 4.20. Alunperin oli ollut puhetta että lähdettäisiin ajamaan klo 6.15 meiltä, mutta edellisenä iltana lähtöä päätettiin aikaistaa tunnilla huonojen sääolojen takia. Eikä selvästi suotta - matkalla tuli vastaan useita tietä ulos ajaneita autoja (mukaanlukien yksi linja-autoauto ja rekka) emmekä lisäajasta huolimatta saapuneet paikalle montaa minuuttia ennen yhdeksää. Kaiken muun lisäksi kun ajettiin hieman harhaan, kun kaikki kyltit olivat lumen peitossa, eikä navigaattori olisi tahtonut alkuun millään käynnistyä. Lopulta sekin saatiin kyllä sitten virkoamaan ja ohjastamaan loppumatka. Itse olin liikkeellä Karinan kyydissä Lenan ja ja Tapsan kanssa.

Perille kuitenkin päästiin, ja päästiin jopa ajoissa. Rotatkin oli saatu pakattua niin, että nekin olivat perillä kaikki kunnossa, eli vältettiin sekä kylmettymiset että lämpöhalvaukset, joita kumpiakin kovilla pakkasilla välillä esiintyy, jos rottia on pakattu liian vähän tai varuiksi liikaa. Loppujen lopuksi miulla oli mukana sitten Elizakin, kun päätinkin viime tipassa edellisenä iltana lähteä vertaamaan sitä muihin naaraisiin ja totesin, ettei se ole ollenkaan niin imettävän näköinen kuin pelkäsin. En sitten tajunnut katsoa neitiä muuten niin krittiisesti, kun siihen keskityin, enkä ollut huomannut neidin ja muksujen kanssa päivittäin touhutessa että miun kameliontti on lähtenyt taas vaihtamaan väriä... Itsellä rotat olivat matkan ajan kolmessa boksissa kahdessa eri kassissa, ja kummassakin kassissa oli varuiksi pari vilttiä. Näyttelypaikalla jaoin rotat sitten viiteen boksiin, ettei Delilah ja Muhku olleet samassa, ja niin että Faraksen sai kuskattua myyntipöydälle. Eipä meidän junnu kuitenkaan silti vielä mihinkään lähtenyt. Suskua kyllä pojalla vähän kiusin, ja osan päivästä Faras viihtyi mainiosti Lenan taskussa ja olkapäällä.

Yleiskuvaa mainiosta seurasta
Muhkun arvostelu tuli omasta laumasta ensimmäisenä, ja neiti nappasikin ensimmäisessä näyttelyssään L1:n ja luokkasijoitus ykkösen (joskin ainoana luokassaan). Myöhemmin päivällä L1 lk. sij. 1 linjaa jatkoivat Sanaris ja Delilah. Marika nappasi L1:n ja luokka kakkosen ja Alastair L2:n. Saijakin totesi Alastairin olleen junnuna lupaavampi mitä siitä on nyt aikuisiällä kehittynyt. Elizan arvostelua jännitin sitten eniten, kun Saija ja Janina saivat miua kiinnittämään huomiota neidin väriin, ja sitä saikin sitten odottaa kauiten, kun neiti on jo avoimessa luokassa ja kuviollinen. Tämän päiväistä arvostelua odotellessa jaettiin kuitenkin muunnosten parhaat 2011 ja vuoden voittaja samalle vuodelle. Lopputuloksena Elizan osalta muunnoksen paras 2011 -kunniakirja, sekä viiva tämänpäiväisestä näyttelystä. Eliza kun on alkanut muuttua taas cinnamoniksi. Nyt neidille seuraakin sitten ainakin näyttelytaukoa, ja jään seuraamaan tuota värinkehitystä, viekö se sen nyt loppuun asti, ja kuinka lupaavalta se sitten cinnamon essexinä näyttää. Että jääkö neiti sitten eläkkeelle näyttelyistä agouti essexinä, vai aloittaako se näyttelyuran uudestaan toisessa värissä.

Arvosteluja ja palkintojen jakoa odotellessa tuli sitten juteltua ihmisten kanssa, rotista ja muista jutuista. Lähinnä kuitenkin rotista. Suskun kanssa sovittiin että poikkean Tampereella ennen Littoisten näyttelyä, ja vien Katarinan ja Boa Vistan hänen puolestaan sinne, ja saan sitten sen jälkeen Katarinan tänne mammailemaan. Janinan kanssa tuli keskusteltua mitä uroksia häneltä olisi mahdollista saada lainaan nyt kun miettii Muhkun, Elisen ja Elizan sulhoja, jos nyt päädyn Elizan astuttamaan uudelleen. Elizan astuttamiseen olisi kyllä nyt keväällä hyvin aikaa, kun neidillä on kuitenkin taukoa näyttelyistä, ja toisentyyppinen urosvalinta voisi tuoda toivotumman tyyppisen poikueen. Viime poikueessa kun sortui vähän liikaa valitsemaan uroksen sen perusteella, että neiti on agouti essex, vaikka tiesi että cinnamon essex on geneettisesti todennäköisesti paikkansa pitävämpi. Tosin jos sitä päätyy astuttamaan kaikki neljä naarasta, niin sitten pitää kyllä alkaa aktiivisemmin sijoituskotejakin etsiä, ettei oma lauma kotona kasva liian äkkiä.

Laiska palkintopöytäkuva huonosta vinkkelistä
Poikuetauko näyttää jäävän meillä joka tapauksessa reiluun viikkoon tai pariin viikkoon. Saija kun oli aiemmin tiedustellut mahdollisuutta lainata Delilahia poikuetta varten, ja olin toki sen luvannut, kun itse en neidiltä toista poikuetta tarvitse. Näyttelyssä Saija tuli sitten kysymään, onko tarjous yhä voimassa, hän kun oli nyt keksinyt Delilahille sopivan uroksen. Neiti lähtikin sitten Tampereelle astutukseen Annan mukana, niin saan sen sitten takaisin Turkuun kun käyn luovuttamassa muksuja Tampereella parin viikon päästä. Toki Saija lupasi halutessani ottavansa Delilahin luokseen synnyttämään ja hoitavansa poikaset, jos kunnon poikuetauon haluan. Delilah on kuitenkin miun pusutyttö, niin mieluiten pidän sen kuitenkin varmaan täällä, vaikka ajatus poikuetauosta vähän houkuttaakin. Mutta jos loppuvuodesta sitten vähän taukoilisi.

Arpajaisistakin yritin pari kertaa kalastella miua kovin houkuttanutta suklaarasiaa, mutta arvat eivät ihan osuneet kohdilleen. Suklaarasian sijaan mukaan tarttui kyllä lakua ja yksi pulmapeli. Saa sen sitten taas jossain peli-illassa tai bileissä esille ihmisiä kiusimaan ;) Pulmapelit kun ovat kivoja silloin, jos ne saa ratkaistua. Muuten pikemminkin turhauttavia. Etenkin kun mie olen huono pulmapeleissä.

Näyttelypaikkaa lavalta päin, etualalla sileiden arvostelua.
Lopulta päästiin sitten palkintojen jakoon sileiden osalta. Tämä näyttely oli miun rottieni osalta Muhkun: neiti sai irtotähden ja se valittiin parhaaksi junioriksi. Niiden ohella neiti sai sitten keksipussin ja riippumaton, joita pikkuinen varmasti arvostaa ruusukkeitaan enemmän. Ei Saija selvästi suotta yllyttänyt miua jättämään tätä muksua kotiin :) Vaikka pakko sanoa, että itselle päivän suurin yllättäjä tästä poikueesta oli Valdur - pieni tumma agoutipoika on mennyt kehittämään upeat kylkivärit itselleen. Nyt tikkaus on pojalla vielä todella kasautunut, mutta sitä jää kyllä todella mielenkiinnolla odottamaan, millainen pojasta lopulta kehittyy. Pojalla oli arvostelukaavakkeessakin maininta, että pojasta voi tulla vielä todella hieno.

Palkintojen jaon jälkeen päästiin sitten lopulta kotiin. Kello läheni siinä kohtaa jo seitsemää, ja mie olin selvästi varannut turhan niukasti evästä. Onneksi melko heti näyttelypaikan jälkeen löytyi autokaistallinen McDonalds, josta sai sitten ruokatäydennystä. Ei tietenkään yhtä hyvää kuin Hesestä, mutta siinä kohtaa ei jaksanut nirsoilla. Janinan porukka jatkoi sinnikkäästi Lohjan ABC:n Hesburgerille asti, jonka pihalta heidän autonsa tuli bongattua, kun siinä vielä pikaisesti pysähdyttiin. Kotiutuminen tapahtui sitten yhdeksän jälkeen, ja vaikka nukahtelin vähän jo autossa, en saanut kotona katsotuksi edes yhtä leffaa loppuun kun oli jo unessa. Rotat sentään pääsivät ennen sitä bokseistaan häkkeihinsä.

Seuraavana on sitten edessä Littoinen, ellei joku ole niin hullu että päättää lähteä Turusta (tai Tampereelta) ajamaan Haapajärvelle. Sitten voisin harkita olevani kyllin hullu lähteäkseni mukaan.

2 kommenttia:

sanna kirjoitti...

Onnea näyttelymenestyksestä!

Koska olen taas tajuton piikki lihassa ;), voitko joskus tehdä selventävän, "arkikielisen" postauksen siitä, millaisia jyrsijänäyttelyt ovat ja mihin niissä kiinnitetään huomiota? Ketkä tuomaroivat? Mitä asioita painotetaan?

Harrastan itse koirieni kanssa näyttelyitä ja tulevat frettini kanssa olisi tarkoitus myös, ja näyttelyharrastus myös muiden otuksien kohdalla on aina omiaan herättämään mielenkiintoa.

Susanna Hoffren kirjoitti...

Tämä kyllä järjestyy, ehkä jopa lähiaikoina :) Eikä mielenkiinnosta kumpuavat postausehdotukset ole koskaan piikki lihassa, päin vastoin.