Näyttelyynvalmistautumista ja luopumisia

Häkki osissa odottamassa noutoa

Huomenna on edessä Porvoon näyttely ja tänään näyttelytauolla olleiden rottien ja Porvoossa debytoivien näyttelykuntoon laitto. Tämän häslingin keskellä sitä joutuu myös luopumaan parista: rakkaasta laumanjäsenestä, ja yhdestä häkkiaddiktin tarkoin vaalimasta häkistä. Janinan kanssa kun tultiin tulokseen ettei Seraa kannata enää laumanjoukkoon laittaa, ettei se tartuta häiriökäytöstään nuorempiin, nyt kun käytöstä esiintyy myös häkissä. Le Pet -häkki puolestaan haettiin äsken pitkän myyntiinlaittoharkinnan ja parin peruuntuneen varauksen jälkeen.

Miten houkutellaan junnupojat kuvaan.

Seitsemästä Porvoon näyttelyyn ilmoitetusta meillä taitaa lähteä mukaan vain viisi. Eliza on yhä vähän mammailevan näköinen, kuten jo ilmoja laittaessa arvelin. Niin alan olla aika vahvasti kallistunut sen puoleen, että olkoot sitten vielä tämän näyttelyn kotona likkojensa kanssa. Ellei nyt illan aikana mieli jostain syystä neidin ulkoasun suhteen muutu. Elise puolestaan jää kotiin sairaslomalle, ja silmävammansa myötä todennäköisesti sairaseläkkeelle koko näyttelytouhusta. Mukaan on siis lähdössä kisaamaan naaraista Marika, Delilah ja Muhku (ei yhtään essex tyttöä siis) ja pojista Alastair ja Sanaris. Faras tulee sitten mukaan myyntipöydälle, jos tuuri kävisi ja pojalle löytyisi oma koti. Boksijakoa pitää sitten vielä miettiä, lähinnä mitä bokseja tuonne mukaan ottaa, nyt kun kaikki rotat ovat joko yksin tai yksi pari kahdestaan - likkojakaan kun ei voi oikein nyt laittaa kaikkia samaan, kun Muhku ja Delilah ovat samaa muunnosta, vaikka kokoeroa vielä onkin.

Hyvin likainen simsku, joka ei toivottavasti näytä tältä huomenna.

Puunattavaa tulee tänään kyllä riittämään, sillä etenkin Marika on ihan törkeässä kunnossa. Miun kaunis vaalea simsku on punainen. Tai oikeastaan punaisen ja valkoisen kirjava. Menin meinaan antamaan rotille eilen reilut annokset maitorahkaa, ja likkahäkissä sillä on kuorrutettu paitsi tasot, myös turkit ja hännät. Miun possut. Unohdin selvästi mainita, että ruoka oli tarkoitus nauttia suun kautta. Mutta lienee siis syytä aloittaa häkkipyykillä, jos meinaa likkojen olevan huomenna edukseen.

Naveenin, Sanariksen ja Dippiksen yhdistämistä olenkin nyt toistaiseksi lykännyt, kun muistin tuon Sanariksen näyttelyyn lähdön. Niin lähden kokeilemaan yhdistämistä vasta sitten näyttelyn jälkeen, niin saavat sitten tutustua toisiinsa rauhassa ajan kanssa ilman ylimääräisiä erottamisia, jos nuo nyt menevät hyvin yhteen. Naveenin kunto kun on ollut nyt vähän vaihteleva, niin on hankala etukäteen arvioida, kokeeko herra uudet seuralaiset positiivisena piristeenä vai touhottavat junnut ylimääräisenä stressinä. Kovin uteliaasti herra kyllä suhtautuu kaikkiin ohikulkijoihin, kun jaloitteluvuoroiset käyvät sen häkillä morjestamassa.

Delilah ja kaadettu jauhomatojemma.

Muuten arki onkin jo alkanut asettua uomiinsa babyboomin jäljiltä. Elise ja Muhkukin ovat päässeet opettelemaan lattialla jaloittelun pelisääntöjä isompien likkojen opissa. Elise on ollut tässä lajissa varovaisempi, mutta liikkuu kyllä ketterästi hyllyjen päällä vauhtiin päästyään. Vanhat tekijät nauttivat nyt kun jaloitteluaikaa on taas enemmän, kun juoksuttaminen on helpompaa kun koko laumalla junnut mukaan lukien on nyt samat oikeudet. Sanaris ja Dippis ovat saaneet tyytyä toistaiseksi vain sohvaseikkailuihin, junnuloista kun meillä ei lasketa pieniä lattioille.

Testi montako junnupoikaa mahtuu yhdelle käsivarrelle.