Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jonkun ihmisen kanssa ei vain tule juttuun. Vaikka kuinka yrittäisi, yhteistä säveltä ei vain tunnu löytyvän, ja yhteydenpito takkuaa. Eläinten kanssa tuntuu joskus ihan samalta. Miusta tuntuu Seran kanssa päivä päivältä enemmän siltä.
Olenhan mie Serasta ennenkin avautunut, kuinka neiti ei anna ottaa lattialta kiinni, vihaa kiinnipitämistä ja draamailee. Nyt poikueen jälkeen laumaan palattua ongelmat tuntuvat vain lisääntyvän. Pari viime päivää Sera on käynyt jotain ihme kädenvääntöä junnujen kanssa, ja tänään neiti ylitti totaalisesti rajan alkaessa rääyttää taas Eliseä. Toipilaan kohdalla en ole moista valmis katsomaan yhtään, joten asiasta seurasi väliinmenon paikka. Sera otti kuitenkin kauheat hepulit siitä kun koskin siihen, ja lähti sinkoilemaan kaltereita pitkin. Minulla meni hyvä tovi että sain sen edes häkistä kiinni, kun se yritti parhaansa mukaan puikkelehtia käden ulottumattomiin, ja sätkiä pois otteesta. Lopulta kun sain neidin häkistä ulos, sain taas hampaat sormeeni. En yhtään sen kovempaa kuin viime kerrallakaan, mutta selvästi miun teiniangsti on nyt ottanut asenteen, ettei häkistäkään tarvitse antaa kiinni, ja että hampaiden käyttö on ihan ok. Jos neiti oli aiemmin rakas mutta hankala, alkaa miulla nyt mennä neidin käytökseen hermot. Ei Seraa tarvitse vieläkään erityisemmin varoa, mutta ei sen kanssa pysty toimimaan samoin kuin muiden laumanjäsenten.
Täksi yöksi Sera päätyi jäähylle pikkuhäkkiin, huomenna pitää varmaan soittaa Janinalle kuinka tuon neidin kanssa olisi järkevin toimia. Mie en yksinkertaisesti tiedä, mikä tuota neitiä tällähetkellä enien risoo, kun yhtäkkiä pitää alkaa härppimään muita ja uhittelemaan muutenkin.
Elisen kohdalla tilanne näyttää onneksi sentään jo paremmalta: silmä on selvästi paremman oloinen. Täysin aiemman näköiseksi se tuskin kuitenkaan palautuu, eli Elisen kohdalla taitavat jäädä näyttelyt kokonaan välistä. Mutta näillä näkymin näyttää kuitenkin siltä, että Elise pystyy elämään ongelmitta laumassa vammastaan huolimatta lemmikkinä ja jalostuseläimenä. Hieman kyllä harmittaa, kun kovin mielellään sitä saisi omia kasvatteja mahdollisimman paljon näyttelyihin mukaan. Mutta Porvooseenkin mennään sitten Sanariksen ja Muhkun kanssa. Ja pääasia on kuitenkin se, että Elise toipuu. Ikävämpi kun se olisi ollut niinpäin, että silmä olisi parantunut näyttelykuntoon, mutta silmästä puuttuva näkö olisi tehnyt laumassa asumisen mahdottomaksi. Nyt Elise vaikuttaa touhuavan ihan tyytyväisenä muiden mukana (lukuunottamatta lääkeaikoja).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti