Ellulaisia ja laajennettu valtakunta

Poikien kämppä

Tänään (käytännössä eilisen puolella) meille saapui Annin johdalla Ellu eläinkurssilaisia tutustumaan rottiin. Tämän tapauksen johdosta poikien asumuskin piti toki kuurata esittelykuntoon ja samalla pojille tuli taas avattua suunnitellusti kulku molempiin kerroksiin. Ellulaisilla on nyt käynnissä jyrsijäkurssi, jonka tiimoilta Anni huhuili vierailukohdetta joskus aiemmin syksyllä. Minä myönnän olevani huono puhumaan ryhmille, mutta lupauduin kyllä avaamaan rottalani ovet ja tuota laumaa esittelemään, ellei pätevämpää vaihtoehtoa ilmaantuisi. Hommaan ei ilmeisesti ollut mahdottomasti tunkua, kun päädyttiin sitten Annin kanssa lyömään päivää lukkoon. Ja päivämääräksi valikoitui tosiaan eilinen 13.11.. Melkein kyllä päädyin huhuilemaan välillä Saijaa rottakonkariksi rottalan puolelle, kun hän saapui puolivälissä visiittiä Tapsan haastateltavaksi. En sitten kuitenkaan viitsinyt haastattelua häiritä, että saa Tapsakin oppariaan eteenpäin.

Vanamo

Kurssilaisia oli tällä kertaa mukana vain kolme, kun neljäs kiinnostunut oli eksynyt jonnekin, eikä häntä sitten puhelimellakaan tavoitettu. Kurssilaisista yhdellä oli kotonaan marsuja ja toisella gerbiilejä, joten jyrsijät olivat jo ennestään tuttuja, vaikka rotat olivat sitten vähän vieraampia suuruuksia. Nimenomaan suuruuksia etenkin gerbiileihin tottuneen käsittelyssä. Tutustuminen tuli kyllä aloitettuakin pojista, kun ne sattuivat möllöttämään sopivasti hollilla ja Pamaus tunnetusti rakastaa huomiota. Nytkään ei mennyt aikaakaan, kun Pamaus alkoi jo pussailla uutta rapsuttajaansa. Likkahäkistä tuttavuutta pääsivät tekemään ensiksi junnut, jotka erottuivat joukosta pienellä koollaan. Vanamo teki vaikutuksen myös vilkkaudellaan onnistuttuaan livahtamaan sylistä ja kapuamaan häkkinsä päällä. Rottien ketterä kiipeily kaltereita pitkin oli jotain, jota gerbujen ja marsujen kohdalla ei tule nähtyä. Lilian pääsi rauhallisuudellaan heti suosikiksi ja loppuajan kurssilaisilla oli välillä jopa pientä kinaakin siitä kuka sai Liliania pidellä. Olisipa yksi tytöistä halunnut viedä neidin mukanaankin, mutta siitä olisi voinut tulla Saijalta ja Tapsalta vähän sanomista. Vanamon saatua isoimpia energioita purettua rauhoittui se välistä yhden kurssilaisen huppuun torkkumaan.

Muutkin rottamukset pääsivät vuorollaan syliin, toiset useammin kuin toiset. Onhan noissa laumojen sisällä selkeitä eroja, ketkä hakeutuvat eniten seuroihin. Pojista tänään seurallisimmat olivat kuitenkin yllättäen Pamaus ja Sanaris. Pamauksen kohdalla huomionarkkaus oli toki odotettavissa, mutta Sanaris on yleensä siihen liian laiska, vaikka herra viihtyykin monesti sylissä siihen päästyään. Sen sijaan yleensä ensin luukulle tunkeva Flaksi ei ollut tänään niin kiinnostunut sylipaikoista. Frederik taas on poikaporukassa yleensäkin se joka tulee syliin viimeisenä katsottuaan ensin mitä muut pojat tekevät. Sellainen sosiaalisesti hieman varautunut, vaikka rentouduttuaan oikein perusmukava rottapoika. Tosin isommasta kasvattamosta kotoisin olevana voi sillä olla poikasajalta varsin vähän kokemusta käsittelystä. Tähän tosin tuli paljon parannusta jo karanteenikodissa, jossa Frederik ja Nasse saivat olla Paulan lellikeinä.

Pojista puheenollen alahäkki on ollut tänään selvästi aiempaa suositumpi. Nukkuessa kaikki hakeutuvat yhä mieluiten ylähäkkiin, samoin kuin juomaan ja ruokailemaan (alhaallahan ei tällä hetkellä edes ole ruoka- ja vesitarjoilua). Sen sijaan liikkuessaan pojat nyt selvästi käyttävät myös alakertaa ja ovat käyneet sielä useita kertoja ensitutkimisen jälkeenkin. Tällä hetkellä siis vaikuttaisi siltä, että vaikka pojat eivät selvästi reagoineet tilan puolittumiseen, ovat ne lisätilaa taas saatuaan aiempaa kiinnostuneempia sen tarjoamista mahdollisuuksista. Nyt vielä tarkkaillaan, onko kyse vain uutuuden viehätyksestä jonka jälkeen palataan tuttuihin rutiineihin vai jostain pysyvämmästä. Tosin taitanee tuo alakerta jäädä pojille käyttöön oli tilanne kummin vain. Jos pojat saa edes uutuuden viehätyksen voimin liikkumaan silloin tällöin vähän enemmän, on se kaikki aina plussaa. Vaikka kummasti näyttelyarvosteluissa näillä meillä laiskanpulskeilla rakkailla löllyköillä sanottiin olevan lihaksia siinä missä ne noilta aktiivisemmin häseltäviltä neideiltä osin puuttuvat. Pitänee alkaa neideille punttisalia väsätä, kun pelkkä liikkuminen ei tunnu auttavan ;)

Käärmeittein asumukset

Vaikka kurssin teemana olivat jyrsijät, vetivät myös käärmeterraariot visiitin aikana osan huomiosta. Saaga pääsikin sitten edustamaan käärmeosastoa kädestä pitäen niin että kurssilaiset pääsivät kokeilemaan miltä käärmeen nahka oikeasti tuntuu. Yhdellä kurssilaisella tosin jo olikin aiempaa kokemusta astetta isommasta käärmeestä, kuningasboasta. Sen mitoista tuo meidän viljamadoista pienempi on vielä kaukana. Saija poistui meiltä vähän kurssilaisten jälkeen, mutta nyt kun hän jo kerran keskustaan uskaltautui, pian olisi jo toisen visiitin vuoro. Torstaina rotakkaiden juttujen kun pitäisi jatkua Lskgy:n hallituksen kokouksen myötä.