R.i.p. Iita

Tänään tuli käytyä yliopistolla hakemassa muutamia puuttuvia kokonaisuusmerkintöjä. Matkan varrella ei voinut olla kiinnittämättä huomiota niihin moniin havuköynnöksiin, joita on jo alettu ripustaa kauppojen ulkopuolelle. Joulu lähenee, mutta tänään noista havuista tuli mieleen vain hautajaisseppeleet. Siitäkin huolimatta, ettei meillä ole enää pitkään aikaan haudattu yhtäkään rotista tai muista jyrsijöistä. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun edes ajattelen, että jos olisi olemassa hauta, sille voisi viedä havuseppeleen ja kynttilän. Minä kun en yleensä käy edes ihmisten haudoilla.

Iita on nyt poissa. Päätös syntyi tämän viikon aikana neidin käytöksen käytyä aiempaa mahdottomammaksi. Ennen messaria asiaa ei ollut tullut ajateltua tosissaan kertaakaan, vaikka neidin oikkuiluihin menikin hermot jo ennen Liedon näyttelyä. Tapsa kuitenkin toimi neidin puolustusasianajajana, eikä Iita temppuillut Tapsan kanssa yhtään niin pahasti kuin minun. Minä kun olen meillä se ilkeä, joka leikkaa kynnet ja puunaa hännät Tapsan keskittyessä enemmän lellittelyyn. Pestessäkin minä olen sekä joka raahaa hanan alle ja kastelee siinä missä Tapsa on pyyhkeen kanssa vastassa. Sitä oli sitten tehty Tapsan kanssa diili, että Tapsa keskittyy enemmän Iitan sosiaalistamiseen ja minä Libnan. Tapsalle kun Libnan ahneus oli vierannuttavampi tekijä kuin Iitan piippailu.

Messarin jälkeen Iita alkoi kuitenkin käydä arvaamattomammaksi myös Tapsan kanssa. Siinä missä ensimmäiset protestoinnit sijoittuivat kiinnipitoon kynsiäleikatessa ja tarttumiseen boksissa messarin vilinässä, alkoi neiti nappailla otettaessa sitä käteen sen omasta häkistä. Iso osa Iitan käytöksestä meni varmasti hormonien ja stressin piikkiin, mutta valitettavasti se että käytös oli selitettävissä ei tehnyt siitä sen helpompaa kestää. Etenkin nyt kun ongelmat siirtyivät myös häkkikäytökseen, jolloin riski siitä että kakarat ottavat vaikutteita kasvaa. Kakaroiden kanssa kun Iita tuli hyvin juttuun, vaikka käsittely olikin jotain hirveän kauhean kamalaa suurimman osan ajasta.

Järjellä päätös oli helppo. Silti laumassa tuntuu olevan iso aukko ja kyynelet ovat silmissä. Siitäkin huolimatta, että itsellä on ollut pienempi lauma toiveissa. Silti sitä ei toivoisi lauman pienenevän tällä tavoin.

R.i.p. Alias Needful Thing "Iita"
s. 07.06.2012, k. 16.11.2012

Illalla rottalaan on tulossa myös uutta elämää. Tai tarkemmin sanottuna rottamaista elämää olohuoneeseen. Meille on tulossa laumallinen hoitorottia viikoksi Annan lähtiessä reissuun. Äsken tuli laitettua hoidokeille häkki valmiiksi. Siitäkin laumasta on tosin jo Marikan sisko poissa ja Nömpille tullut pari nuorta seuraajaa.