Helppoa aktivointia

Namitikku

Olen varmaan ennenkin hehkuttanut namitikun kätevyyttä rottien aktivoinnissa, mutta teen sen taas. Kyse on siis niinkin yksinkertaisesta virikkeestä kuin n. 12cm pituisesta metallitikusta, jonka saa ripustettua kaltereihin ja johon on mahdollista laittaa roikkumaan esimerkiksi hedelmiä, reiällisiä koirankeksejä, Frolic-nappuloita yms. Tänään tikut otettiin taas käyttöön Froliceilla, kun Vapaa Valinnassa oli tarjouksena kolme pussia kympillä. Rottamukset ovat meillä hyvin tykästyneitä kyseiseen ruokaan, ja nappulan muoto keskellä olevine reikineen tekee nappulat helpoiksi pujottaa ja kiinnittää eri tavoin rottia aktivoidessa.

Pojille sorruin laittamaan tikun ehkä vähän liiankin helppoon paikkaan, kun pojat keksivät hyvin nopeaan miten saivat vedettyä katossa roikkuvan tikun lähemmäksi tasoa. Tyttöjen tikun luokse pääseminen vaatii puolestaan enemmän akropatiaa, ja muita kuin yhtä kautta namien saaminen vaikeutuu koko ajan namipinon huvetessa alaspäin. Niinpä likkahäkissä siirryttiin nopeasti rosvosektoriin: heti kun joku tytöistä onnistui, puolet lopetti hetkeksi yrittämisen ja siirtyi sen sijaan jahtaamaan hyväonnista saadakseen takavarikoitua namin parempaan talteen. Melko äkkiä likat oppivatkin heti namin saatuaan lähtemään mahdollisimman äkkiä mahdollisimman pieneen koloon mahdollisimman kauas, sen sijaan että olisivat ahneuksissaan jääneet samantien yrittämään mahdollisimman monen namin irroittamista kerralla. Tyttöjen osalta leikki jatkuukin yhä likkojen yrittäessä yhä uusia reittejä päästäkseen mahdollisimman lähelle tikkua kyllin tukavasti saadakseen siitä hyvän otteen.

Flaksi tavoittelee poikien viimeistä namia

Mutta Pamaus onnistuu viemään potin hetkeä myöhemmin

Myös Himohamsterien rottajakso tuli katsottua loppuun asti. Itseni hieman yllätti se, kuinka rottaongelma päädyttiin ratkaisemaan: paikalle järjestettiin joukko eläinsuojeluihmisiä ja rescueiden parissa työskenteleviä, joiden tehtävänä oli pyydystää rotat asunnosta. Asunnosta pyydystettiin kaikkiaan pari tuhatta eläintä, jotka toimitettiin eläinlääkärin tarkistuksen jälkeen eläinhoitolaan, joissa ne majoitettiin matkan aikaisista muovisista kuljetuslaatikoista lukuisiin häkkeihin. Kaikille rotille joiden kunto sen salli lähdettiin etsimään uusia hyviä lemmikkikoteja. Kissojen ja koirien kanssa tätä osaa pitää itsestään selvänä, mutta silti rottaharrastajanakin oli outoa huomata, että jotkut oikeasti lähtevät rottienkin kohdalla aidosti mukaan noin massiiviseen rescueoperaatioon. Suomessa moiseen ei osaisi kuvitella olevan edes resursseja, jos välttämättä edes kiinnostusta kaikilla - rottiin lemmikkinä suhtaudutaan edelleen paljon negatiivisemmin ja väheksyvämmin kuin moniin muihin. Tätä samaa tosin on varmasti kaikkialla: jakson rottahamstraajakin totesi saaneensa paljon oudoksuvia kommentteja lajivalinnastaan rottiin perehtymättömiltä ihmisiltä. Kyseiselle miehelle rotat kun olivat selvästi rakkaita, vaikka tilanne oli päässyt karkaamaan täysin käsistä; asunnon huonekaluistakin oli jäljellä enää jyrsityt rungot rottien kiskottua kaiken pesämateriaaliksi kelpaavan omiin pesiinsä.

Rottien alkuperäinen omistaja sai valita rotista yhden, jonka hän sai pitää muiden lähtiessä. Parituhatpäisen lauman seastakin hän löysi oman nimetyn suosikkinsa, joka hänen luokseen lopulta sitten jäi - tällä kertaa omaan häkkiin majoitettuna. Aiemmilla rotillakin oli toki häkki ollut, mutta rottien jyrsittyä itsensä ulos siitä mies oli vain jättänyt ne elämään ja lisääntymään vapaasti koko asunnossa. Vielä parittuhatpäisen lauman kanssakin mies listasi rottien hyviin puoliin kuuluvan niin persoonallisuuden kuin sosiaalisuuden - esimerkiksi hänen istuessaan lattialla, rotat tulivat oma aloitteisesti kiipeämään hänen syliinsä siinä missä muutkin kesyrotat.

Vaikka jakson tilanne oli monelta osin kauhea ottaen huomioon asunnon kunto ja ison rottalauman välien selvittelyistä aiheutuneet vammat osilla rotilla, on jakso mielestäni mielenkiintoinen esimerkiksi myös rottien sopeutuvaisuudesta. Puolivillinä asunnossa eläneestä kesyrotastakin voi vielä saada hyvän lemmikin. Jakso myös osaltaan havainnollisti hyvin rottien lisääntymistahtia: kuolleisuus huomioon ottaenkin kolme eläintä voi vapaasti lisääntyessään muodostaa suotuisissa olosuhteissa (=suojaa, vettä ja ruokaa) parituhatpäisen populaation parissa vuodessa. Ja silti ihmiset välillä ihmettelevät, mitä pahaa uroksen ja naaraan jatkuvasta yhteisasuttamisesta voisi muka seurata, kun poikasetkin ovat kivoja ja kyllä niille nyt kodit löytyvät... Jotenkin kummasti meiltä ei silti koskaan lähde naarasta uroksen häkkitoveriksi tai päinvastoin.