Tänne ja takaisin -messarin näyttely

Asuntobussi Tänne ja Takaisin.

Nyt on lemmikkimessut sitten takana. Tänä vuonna messut vedettiin tosiaan vähän pidemmän kaavan mukaan ja reissusta oltiin perjantaista sunnuntaihin. Koko reissu lähti alkujaan liikkeelle puolivakavasta keskustelusta Suskun kanssa, jossa mietittiin kuinka hienoa olisi joskus lähteä näyttelyyn heidän perheen asuntobussilla. Susku kun oli puhunut tästä menopelistä paljon, mutta eihän meillä kummallakaan mitään bussikorttia ole, tai niin hullua bussikortillista tuttua, joka lähtisi muuten vain ajelemaan bussilla pitkin Suomea rottanäyttelyyn. Niinpä idea oli enemmän ajatusleikkiä kuin todellista harkintaa, kunnes Susku laittoi minulle ennen messaria viestiä, että kiinnostaisiko minua ja Tapsaa oikeasti lähteä bussilla näyttelyyn. Suskun isä oli lupautunut kuskiksi ja bussille oli löydetty pysähtymispaikkakin hyvien kulkuyhteyksien päästä messarista. Varasimme paikkamme kyydistä heti ja sitten alkoikin näyttelyn odotus.

Perjantaina ehdin ennen lähtöä puoleksi päiväksi keikkatöihin, joista sitten suuntasinkin suorinta tietä kotiin nappaamaan mukaan Tapsan ja boksit. Ajoissa ehtimisen varmistamiseksi boksit oli laitettu kuntoon edellisenä päivänä ja Tapsa huolehtinut eläimet bokseihin minun töissä ollessani. Ehdinkin sitten niiden kotona viettämäni 20 minuutin aikana nauttia pikaisen lounaan ennenkuin matka jatkuu Tampereelle. Tällä kertaa kun päätin sen riittävän, että rotat pestiin ennen Liedon näyttelyä.

Tampereelle ehdimme boksikasseinemme noin tuntia ennen Suskun äidin ja Hannun kanssa sovittua tapaamista. Niinpä ehdimme poiketa pikaisesti äitini luona syömässä ennen matkan jatkumista. Äitikin oli karannut töistä sen verran, että ehti hetken meitä nähdä. Lähtösuunnitelmat kun olivat edellisillan aikana aikaistuneet hieman suunnitellusta, kun määränpääksi suunnitellun leirintäalueen vastaanotto menikin kiinni oletettua aikaisemmin. Viiden ja kuuden välille suunniteltu lähtö aikaistui noin vartin yli neljään. Suskun äiti nappasi meidät silloin Hannun kanssa farmarilla Pispalan Kotipizzan pihasta, josta siirryimme Toivioon bussia lastaamaan.

Tärähtänyt kaappivahti estää laatikkoa kaatumasta

Tänne ja takaisin -nimellä liikkuva bussi olikin varsin vaikuttava kulkupeli. Ei siinä etteikö viime kesänä käytössämme ollut asuntoauto olisi ollut, mutta varustelutasossaan matkailubussi päihitti paikoin jopa nykyisen asuntomme. Rotat pakattiin reissun aluksi bokseineen kylpyhuoneeseen, jonka jälkeen pakkauduimme sohville katsomaan televisiota - joka tosin ison osan liikkeellä olo ajasta ilmoitti signaalin hukkuneen. Tässä kohtaa autoon pakkautuneina oli Hannu, mie, Tapsa ja Suskun vanhemmat - Susku itse oli vielä ahkerana työmyyränä Ideaparkilla, jota kohti suuntasimme kulkumme seuraavaksi.

Napattuamme vielä Suskun kyytiin loppumatka Helsinkiin kului silmänräpäyksessä. Vaihdettuamme pikaisesti kuulumiset olimmekin jo Hämeenlinnan kohdalla ja päästyämme vauhtiin keskustelussa pysähdyimme jo leirintäalueen portille. Kertaakaan ei ehtinyt tulla sellainen olo, että matka olisi jotenkin pitkä. Leirintäalueella laitettiin sauna lämpiämään ja siirrettiin rottaboksit pois kylppäristä. Me valtasimme saunan toisina Suskun kanssa ja jatkoimme juoruamista. Messarin läheisyydestä johtuen nukkumaan ei ollut kauhea kiire, joten ilta kului rennon jutestelun merkeissä. Pelejäkin oli varattu mukaan, mutta niitä ei ehditty edes kaivata.

Poikien toinen yhteinen harrastus näkyi myös busseillessa.

Aamulla kello soitti vasta seitsemän jälkeen ja sitäkin seurasi torkuttelua. Pikkuhiljaa uni kuitenkin väistyi ja kömmimme ylös vuoteistamme. Suskun vanhemmat olivat saaneet peremmällä sijaitsevan makuuhuoneen, joten me kansoitimme olkkaria ja makuualkovia. Rotat olivat saaneet yöksi itselleen makuualkovin päällä olevan hyllyn.

Herättyämme suuntasimme metrolla lähijunalle, joka kuljetti meidät ihan messarin viereen. Oikea ovikin löytyi hetkessä ja näytteilleasettajakortit saatuamme suuntasimme purkamaan rottakasseja eläinpöydille. Valtaosa muista näytteilleasettajista olikin jo tullut, mutta pöydillä oli silti vielä mukavasti tilaa bokseille. Saatuamme vielä numerot boksien päälle, lähdimme kiertelemään messualueelle. Messuilla kun on ehdottomasti mukavin kiertää ennenkuin messut aukeavat yleisölle kymmeneltä - ahdistun tungoksessa vuosi vuodelta helpommin ja messujen vilkkaimmat tunnit ovat minulle yhtä tuskaa. Tänäkin vuonna välillä piti vain paeta johonkin pieneen soppeen sivummalle rauhoittumaan, kun ihmiset alkoivat ahdistaa. Tai sama mukavammin: kahvilaan Janinan luo juttelemaan. Janinakaan kun ei jaksa messuilla koko päivää kierrellä.

Aamuista matkatekoa

Yleisilmeeltään messut olivat samantapaiset kuin kaikki aiemmatkin myyntikojuineen ja kanien estehyppyineen. Isoimpana erona itselle pisti silmään hyöteisten suuri määrä - useammalla eläinkaupalla oli esillä mitä erilaisimpia lemmikkihyöteisiä. Tai jos tarkkoja ollaan; lemmikkihyönteisiä ja muun muassa niille sopivia ruokahyönteisiä. Suskullekin tarttui lopulta messuilta mukaan rukoilijasirkka ja banaanikärpäsiä ruuaksi sille.

Susku päätyi amupäivästä myös assaroimaan, joten itse tuli kierrettyä messuja pääosin Tapsan kanssa kahdestaan. Välillä tosin eksyin hetkeksi juttelemaan muidenkin kanssa, joskus jopa jättäen Tapsan hetkeksi itsekseen kiertelemään. Yhden tällaisen kerran jälkeen bongasin rottapöydille palatessani Tapsan Saijan luota. Tapsalla oli sylissään pieni punasilmäinen vaalea rottaneiti ja hän jutteli Saijan kanssa. Kumpikin heistä hymyili ja Tapsa oli myös kovin keskittyneen näköinen. Pian sitten selvisikin, että Saija oli kovasti ostamassa blondineitiä Siniltä ja sijoittamassa sitä Tapsan luo. Tapsa ei ollut vielä ihan täysin varma, mutta hänen ilmeestään kyllä näki, että hän mietti asiaa kovasti. Onhan Tapsa jo pidempään ihastellut kaikkia vaaleita punasilmäisiä rottamuksia, ja tästäkin neidistä Tapsa oli ihan innoissaan, kun neidillä oli vielä ihan oikeasti punaiset silmät rubiinien sijaan. Aiemmin hän kun on kuitenkin enemmän musta- ja rubiinisilmäisiä nähnyt.

Tapsa. Lilianin boksi ja takapiruna Saija.

Tapsa halusi kuitenkin vielä miettiä asiaa, joten suunnattiin siitä Tapsan ja Saijan kanssa kahville. Minun kantani asiaan kun oli varsin neutraali - minä en niin vaaleista punasilmistä välitä, mutta jos Tapsa sellaisen itselleen haluaa, mitäpä minä olen siihen mitään sanomaan. Tapsalla kun ei ole kuitenkaan ennestään kuin vain yksi rotta siinä missä minulla on kymmenen. Kahvittelun aikana neidin nimeksi tuli Lilian ja kahvittelun lopuksi Tapsalle tuli kiire kun Saija edes vihjasi mahdollisuudesta että neiti olisi saattanut kahvittelun aikana mennä jollekin muulle. Tapsa suuntasikin siitä sitten suorinta tietä hakemaan Siniä Saijan suunnatessa vielä tupakalle. Niin meidän mukaan lähti sitten pieni champagnetyttö, jolle Saija lainasi boksin ja jota Tapsa vahti aarteenaan koko loppumatkan. Lilianhan kun on Tuiken tapaan täydellinen - niin rauhallinen mutta kuitenkin utelias.

Arvostelujakin alkoi hiljalleen tulla ja jos mielestäni viikko sitten Liedossa ei ollut ihan meidän päivä, oli eilinen messari sitä vielä vähemmän (Liedon arvostelutkin odottavat yhä edelleen koneelle naputtelua - niitä ei ole tarkoitus sensuroida blogin lukijoilta). Omille eläimille tuli Nannalta viivaa ja yksi hylätty (Libna alkoi aivastella juuri Nannan pöydällä, vaikka oli ok puoli tuntia myöhemmin seuraavalle tuomarille mennessään) ja toiselta tuomarilta L2:sta. Tuike sai Elinalta viivan ja brittituomarilta L1:n ja luokkavoiton. Arvostelujen jälkeen aloin entistä vakavammin harkita Nakkilan näyttelyn väliin jättämistä: minulla ei selvästi ole tällä hetkellä mitään kovin lupaavaa näyttelytettävää ja samaan viikonloppuun Nakkilan kanssa osuu sekä siskon että äidin muutot. Tässä rahatilanteessa saatan siis jättää ilmomaksut välistä ja mennä sen sijaan muuttoavuksi. Ja katsoa sitten ensivuonna uudestaan, mihin suuntaan junnut ovat kehittyneet.

Messuhallia

Pikkuhiljaa näyttelypäivä alkoi kallistua illaksi ja arvostelut olla pulkassa. Minä missasin rottien palkintojaon osittain ollessani juuri sillä hetkellä keksiostoksilla - keksit olivatkin ainoa, mitä messuilta sorruin eläimille hankkimaan. Eipä sillä, että olisin palkintojen jakoa kauheasti odottanutkaan; omille eläimilleni kun en odottanut mitään. Palkintojen jaossa oli silti jotain piristävääkin: Suskun kasvattityttö sai itselleen tähden ja Janinan essex kasvatti valmistui muunnoksensa ensimmäiseksi FinChampioniksi :) Onnittelut näistä vielä kummallekin!

Melko pian palkintojen jaon jälkeen lähdettiin suunnistamaan takaisin bussille. Helsingissä kun oli tarkoitus olla vielä toinenkin yö ja lähteä sitten aamupäivällä kotia kohti. Illalla laitettiin taas saunaa kuumaksi, katseltiin elokuvaa, juteltiin ja touhuttiin rottien kanssa. Rottamukset vähän protestoivat tylsää boksieloa vastaan, eikä etenkään Tapsa olisi millään malttanut pitää Liliania suljettuna pieneen boksiin. Illan päätteeksi Suskun isä kielsi ketään heräämästä liian aikaisin aamulla ja uhkasi laittaa ensimmäisenä nousseen kokkaamaan muille aamupalaa. Näyttelypäivän ja työviikon jälkeen itsellä ei ollut ainakaan pienintäkään aikomusta lähteä uhmaamaan moista kieltoa.

Tapsa ja Tapsan tyttö

Aamulla sängystä tulikin kömmittyä vasta lähempänä yhtätoista, jonka jälkeen aloimme hiljalleen laittaa sänkyjä kasaan Suskun vanhempien kokatessa aamupalaa. Aamupalan jälkeen oli vuorossa kotimatkalle lähtö. Leirintäalueen leikkipaikan hieno laiva jäi vielä testaamatta, mutta jotainhan on aina pakko jättää myöhempäänkin. Kotimatka sujui ilman suurempia kommelluksia ja nyt iltapuhteina olisi tarkoitus alkaa totuttaa vielä Liliania muuhun likkaporukkaan.

Likkaporukan tulevassa kokoonpanossa on kuitenkin taas yksi kysymysmerkki. Iitan luonteessa on alkanut jatkuvan kiimailun ja piippailun lisäksi nousta esille kolmaskin piirre josta en niin pidä - neiti näykkäsi minua kun menin ottamaan sitä boksistaan kesken näyttelypäivän. Ahneudesta johtuvat vahinkonäykkäykset eivät minua juuri hetkauta, mutta en voi sanoa arvostavani sitä, että lemmikki katsoo asiakseen käyttää hampaita ilmoittaessaan ettei halua tulla kosketuksi. Neidistä tuli päivän aikana puhuttua niin Saijan, Elinan kuin Suskunkin kanssa ja tällä hetkellä se on ainakin päätetty, ettei neidille tule poikasia eikä se mene enää näyttelyihin. Harkinnassa on sekin, kuinka hyvin tuollainen hormonihyrrä menee lemmikkinä.

Tänään illalla en halua asiaa kuitenkaan ratkaista. Nyt on aika nauttia kotoilusta mukavan reissun jälkeen.