Huomenna olisi sitten Liedon näyttely. Varsinainen valmistelupäivä on tänään, mutta pieni näyttelytouhuilu alkoi jo eilen pet-rottien numerolappujen askartelun muodossa. Tietenkin jos olisi ollut oikein hyvissä ajoin liikkeellä, olisi esimerkiksi kynnetkin voinut leikata jo eilen, ettei kaikki jää taas samaan päivään. Mutta toisaalta: tähän mennessä sitä on jo tottunut siihen, etten kuitenkaan osaa jakaa rottien puunausta useammalle päivälle, joten tällä mennään. Rottien puunauksen lomassa tänään olisi tarkoitus väsätä myös jotain ei lihapitoista ruokaa näyttelyyn.
Nyytti lähtee tänään näyttelyevakkoon Johannan luo, ja palaa sitten huomenna näyttelyn jälkeen. Alunperin evakkoon lähtö sovittiin tälle päivälle huomisen aikaisen aamun takia, mutta voi tämä olla neidille muutenkin kivempi. Se kun ei ole kuitenkaan vielä rottiin tottunut, ja näyttelyvalmistelut tietävät niin rottien valtaamaa kylppäriä, paljon pois häkistä olevia rottia ja mikäli yhtään noita teinikakaroita tunnen, paljon piippailua ja kiljumista, kun neidit aloittavat pesuprotestin ja kuolevat kynsienleikkuuseen. Vaikka Nyytti on itse samanlainen draamailija, on sen mielestä rottien äänekkäämmät kommentoinnit jotain todella epäilyttävää, vaikka rottien normitouhuilun ääniin se ei enää juuri reagoikaan.
Eipä sillä, etteikö noissa teinittärissäkin olisi tapahtunut edistystä. Iitan kommentointikynnys on noussut huomattavasti, ja meidän pikku piippailijasta on alkanut kehkeytyä varsin mukava ja kaunis rottaneiti. Hieman hassu tapaus Iita on silti yhä, sillä neidillä tuntuu olevan kiima jatkuvasti. Siinä missä muilta neideiltä kiiman bongaaminen on hyvin satunnaista, on Iita vähän väliä tärräämässä korviaan. Saa nähdä miten tänään käy, kun tulee Iitan pesuvuoro. Viimeksihän saippuoitua kiimaista kakaraa saatiin pyydystellä häkkien alta, kun neiti ei edellämainituista syistä tahtonut oikein käsissä pysyä. Mutta silloin Iita oli kyllä muutenkin mahdottomampi.
Tapsakin on nakitettu täksi päiväksi puunausavuksi, niin on sitten kaksi käsiparia rottia laittamassa. Tapsa kun ei vieläkään arvaa Tuiken kynsiä leikkailla, niin minä olen manikyyrivastaava, ja Tapsa sitten puolestaan auttaa häntien pesuissa, kuivauksissa ja rasvauksissa. Pojat kyllä vähän koittivat houkutella Tapsaa kaverin luo pelailemaan, mutta onneksi jo aikainen herätys huomenna sai Tapsan luopumaan ajatuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti