Elizan ja Jolenen muksut ovat nyt viikonlopun aikana avanneet silmänsä, ja auenneiden silmien myötä on aloitettu myös pienet varovaiset tutkimusmatkat muualle häkkiin. Otsikosta huolimatta muksujen katseissa ei ole mitään vikaa, vaan olen itse jotenkin katsonut Noksun sukupuolen päin honkia. Tänään muksua katsellessa näin meinaan pienellä selvät nisärivistöt. Pikkuruisen pojan sijaan meillä onkin siis pikkuruinen tyttö. Ja mie olen taas ihan pihalla mitä neidin kanssa tekisi. Naaraslauma kun alkaa olla jo varsin kookas, mutta tahtoisin silti pitää Noksun kotona. Pitkälti siksi, että olen jo turhan kiintynyt pikkumuksuun. Toiseksi siksi, etten haluaisi myydä lemmikkikotiin rottaa, jonka en voi katsoa saaneen tasaveroisen hyvää elämänalkua muihin nähden. Vaikka muksu nyt selvästi onkin päivä päivältä vahvistunut.
Täytyy toivoa että huomenna levännein silmin Noksun nisät olisivat kadonneet. Mikäli ei, laittaa laumasuunnitelmat taas uudestaan työn alle. Josko huomenna sitten pienistä taas kuviakin saisi. Tänään oli liian väsy kameran kanssa leikkimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti