maanantai 16. tammikuuta 2012

Tuleva koripalloilija ja pygmiprinsessoja

Tänään luennolla sain Janinalta viestin, että yksi Seran tytöistä on varattu Heurakaan koripalloa pelaamaan. Janina sitten neidin luonnetta varmisteli, kun ei ole muksua vielä niin paljoa nähnyt. Että mitenköhän neiti pelaajaksi sopii. Tällähetkellä neiti on hyvin äitinsä oloinen, mikä on sekä hyvä että huono. Seralta kun löytyy sekä vauhtia että uteliaisuutta, myös ikuisen teiniangstin uppiniskaisuutta. Hyvällä tuurilla muksu saa äidiltään ensimmäiset ilman tuota jälkimmäistä. Serakin kun jäi meille alkujaan nimenomaan uteliaisuutensa takia, vaikka myöhemmin hermot ovat palaneet sitten muutamaan kertaan ;) Mutta Jalalla Koreasti on vielä ihan kakara, joten sillä on vielä paljon aikaa oppia ihan omat kujeensa ja kuvionsa äidistä erillään. Hyvin sieviä ja mukavia lapsia nuo Seran pienet kyllä kokonaisuudessaan ovat. Vähän ujoja, mutta kovin kilttejä ja meneväisiä. Niin suloisia, että sitä on pariin kertaan meinannut syödä sanansa siitä ettei niistä yksikään jää tänne. Nyt ei kyllä ainakaan ole moisesta pelkoa, kun Noksokin saattaa naaraslaumaan jäädä.

Mikäli rottakoripallo kiinnostaa, koripallorotille on oma blogikin olemassa, eli sieltä voi sitten tulevaisuudessa Seran tytönkin edesottamuksia varmaan seurata http://koripallorotat.blogspot.com/ 

Aika on kyllä mennyt Serankin muksujen kanssa äkkiä. Torstaina on sitten edessä LSKGY:n hallituksenkokous, josta Janina nappaa pienet mukaansa. Tällä viikolla pitäisi myös neljän Delilahin muksuista matkata uusiin koteihinsa. Eli jos kaikki menee suuunnitelmien mukaan, on tämän viikon jälkeen kotona kymmenen rottaa vähemmän. Mikä on varsin mukavaa vaihtelua, niin ihania kuin kaikki nyt kotona olevat ovatkin.

Elizan ja Jolenen muksuja
Tänään meille pitäisi kyllä saapua pari uuttakin perheenjäsentä: kaksi pygmineitiä. Stefan kun jäi tosiaan yksin jo viime vuoden puolella, niin nyt päätti sitten koittaa perheryhmän rakentamista pojan ympärille. Saa sitten terraan lisää seurattavaakin, kun moni valittelee ettei poikaa ikinä näy. Mutta minkäs herra pienelle koolleen ja hyvälle suojavärilleen mahtaa. Tai sille että se tykkää viipottaa etenkin myöhäiseen ilta-aikaan. Tälläkertaa neitien nimet on valittu tarkoituksen mukaisen rauhallisiksi, viimeksi kun pojat tuli ristittyä toistuvasti tappelevan veljesparin mukaan. Neideistä tulee Lempi ja Suvanne. Varattu agouti tulee luonnollisesti olemaan se Lempi-lapsi :)

Tässä kuvassa koko erot näkyvät hyvin, miksi Noksu edelleen mietyttää.

Veli ja sen sisko

Pieni tiivis kasa

Ja niin... Noksulla on edelleen nisät. Kuten siskollaankin. Eli olen katsonut molempien sukupuolet päin honkia. Tai pikemminkin katsonut vain alustavat sukupuolet silloin heti reissusta palattua, ja unohtanut sitten tarkastaa, kun olen koko ajan keskittynyt vain siihen, jäävätkö nuo edes eloon. Eli Mikko ei noista kyllä sitten uroslaumaan täydennystä saa. On kyllä vähän hölmö olo, aiemmin kun on saanut rotille sukupuolet aina kohdilleen jo kolmipäiväisiltä. Tosin aiemmat eivät ole olleet yhtä rimpuloita. 

Ei kommentteja: